Lapsivapaa.

Tuo vasektomiajuttu vahan innosti kirjoittamaan taman tekstin, jota olen jo muutenkin melkeen koko blogin olemassa olon aikana halunnut kirjoittaa :D Se on vaan se kun tuntuu etta aina pitais vahan miettia etukateen mita haluaa sanoa ja ma en oo oikeen hyva sellasessa, vaan improvisoin. Pari juttua nyt tietenki haluan saada tahan mukaan, etta eikohan se onnistu!

Tuo sana lapsivapaa, en tieda voiko sita kayttaa suomeks. Se kuulostaa suomenkielella enemman silta etta nyt on vanhemmat saannut vapaata muksuista perjantai iltana. Englanniksi kuitenkin termeilla "child free" ja "childless" on ihan eri merkitykset. Esim. me ei olla "childless" eli lapsettomia, koska se vihjaa sita etta pariskunta (tai miksei sinkkukin) haluaa lapsen muttei syysta tai toisesta pysty sellaista hankkimaan. "Child free" eli lapsivapaa (edelleenkin, paihoittelen jos tama on vahan hoono soomi, koska musta ainakin toi ei kuulosta oikeelta tolleen kaannettyna :D) tarkoittaa sita etta on aktiivisen valinnan tehneena pysynyt "lapsettomana." Eli sellainen ihminen/pari joka ihan tarkoituksella on ilman lapsia, eika aio niita hankkiakkaan, todennakoisesti.

Kun on nainen, niin ihmiset tykkaa tykittaa tuota lastentekohommaa joka suunnasta, kun sehan vahan niinkun "kuuluu" asiaan etta niita tehdaan, varsinkin jos on naimisissa. Ihmisia jotenkin ihmetyttaa se ihan hirveesti etta miten joku voi olla naimisissa mutta ei hankkia lapsia? Ihan kun se naimisissa oleminen on joku sen merkki etta nyt ei muuta kun haarat levalle ja vahan seksimusiikkia taustalle ja bon voyage, little tadpoles :P Huvittavaa, kun suurin osa niista kenet tiedan kenella on lapsia ei oo tai ollu lasten syntyessa naimisissa :D Sit tunnen toki niitaki pareja ketka lisaantyy heti kun on sanottu "tahdon" ja se on mun mielesta jotenkin hairitsevaa, kun se vaan todistaa sita etta kun on naimisissa niin sit saa ja pitaakin tehda lapsia. Mutta kukin tyylillaan. Kukas mina olen asiaa kommentoimaan kun itsellani ei ole mitaan tarvetta lisaantya :D

Lapsivapaan suurin tuki tulee oman ikaisilta naisilta kenella on lapsi(a.) Nama naiset tietaa millaista on kun on lapsi, ja tietavat ettei se ole kaikkien juttu. Se on musta just kiva kun mun kaverit kenella niita on on tosi ok sen kanssa ettei mulle ole eika tule olemaan lapsia. Se kenelta saa kaikista vahiten tukea on miehet. Mika on mun mielesta tosi yllattavaa koska mita helvettia se kuuluu jollekki random miehelle etta miten meilla harrastetaan seksia :D Mutta kun miehet yleensa yrittaa kaikista eniten tunkea naisia sukupuoliroolejen maaraamiin muotteihin. Tulee katsos epamukava olo jos joku nainen tekee vahan erilailla, jy nou. Ihan randomitki miehet on tullu kertomaan mielipidettaan asiasta. Oltiin kerran jokunen vuosi sitten edesmenneessa Eleven-baarissa, ja seistiin pihalla polttelemassa tupakkaa, kun siihen tuli joku ensin ihan mukava Robertin ikanen mies juttelemaan. Keskustelu vaihtui hieman henkilokohtaisemmaksi ja paljastettiin olevamme kihloissa (eli juu, tasta on jokunen vuosi) ja sitten tietenkin kysyttiin etta no mites noi lapset. No mehan tietenkin katsottiin toisiamme tietavasti ja vastattiin etta ei meille. Talla miehella oli lapsi ja sehan sitten alkoi saarnata siita miten siistia on kun on lapsi ja kylla ne on niin ihania ja elama muuttuu ja blaa blaa blaa. Siis naita samoja mita nyt on kuullu joltain mummuilta teini-iasta asti. Ainoa ero on siis se etta nyt naita kuulee oman ikasilta miehilta. Naapuriliikkeen jaba oli sita mielta etta pitais pyorayttaa omat lapset niin sit ei haittaa ostoskeskuksessa pyorivat lapset. Tosin sen jatkan jatan kylla ihan oman arvoonsa, enka kuuntele mitaan mita se sanoo kun sen suu on taynna paskaa muutenkin :D Robertinkin toissa ne on ne miespuoliset tyokaverit keita hirvittaa se kun Robert sanoo etta eipa tuu meille tollasia. Siella ollaan kauhisteltu etta miten Robertilla, miehella, ei oo minkaanlaista lisaantymisviettia. Etta nykyaan miehessakin on jotain vikaa jos ei halua lasta. Onhan se ihan kiva, etten oo sitten yksinani se kenessa on jotain "vikaa" :D

Se kun ihmiset sanoo etta "sun maailmas muuttuu kun saat lapsen" on just yks niista syista miksen halua lasta. Toki, ois kiva jos elamaan tulis pari muutosta, mutta mitkaan niista ei liity lapseen, vaan enemmankin vahan tasaisempaan elamaan. Niinkun etta ois oikea tyo ja nuo greencardhommat putkessa ja sellasta. Oon muutenkin jo 29, enka oo edes kaynnyt koulujani loppuun, ja ennen kun voin menna takasin kouluun haluan olla ainakin vuoden toissa, ja saastaa rahaa. Se meinaa sita etta oon jo kerennyt tayttaa 30 ja plus kun lahden tosissani unelma alani peraan. Se on mulle paljon tarkeampaa, ja sekin tulee muuttamaan ajatustapojani ja arkeani ja kaikkea muuta. Se tulee varmasti muuttamaan suhdettani mieheeni, siina missa joku kiljuva kakara tekee sen toisille. En halua etta se muuttuu sen takia etta siina on yhtakkia kolmas henkilo mukana. Enka halua etta yhtakkia on ihminen kenen ehdoilla pitaa menna (vaikka sita nykyaan sanotaan etta suunnittele lapsi niin etta siita tulee osa sita jo olevaa elamaa, eika niin etta rakennetaan elama sen lapsen ymparille) jne. En ma halua mitaan sellasia muutoksia. Ei tietenkaan oo reilua etta pitaa valita ura tai lapset, mutta musta se ura kuulostaa paljon kivemmalta niin mua ei silleen kylla haittaa ollenkaan :D Sitapaitsi jos on lapsia niin sit ei voi hankkia kaikkia niita lemmikkeja mita haluan! Kun me ollaan jo paatetty etta meille tulee (sit kun on molemmilla palkkaa ja ylimaarasta kulutettavaa ja isompi koti) kaikkia elaimia. Tulee koira, toivottavasti rotille/pienelaimille on oma huone, jos on takapiha niin ankka/kana ehka, ja kaikkee tallasta. Elaimet on vahan niinkun mun passion in life, niin sit ei ois enaa aikaa hoitaa karvalapsia jos pitaa hoitaa nahkalasta. Musta ei oo yhtaan reilua etta ihmisen pitais luopua niitten kiinnostuksen kohteista/harrastuksista/asioista jotka inspiroi niita, vaan sen takia etta pitaa vahan lisaantya valilla.

Lisaa syita loytyy; tuntuu etta amerikkalaiset miehet on jotenkin hirveen avuttomia kun on kyse lapsista. Kun kattoo niita sellasia surkeita komedioita missa nauru tulee raidalta, niin selviaa etta miehet on ihan hukassa kun aiti jattaa lapsen isan huostaan hetkeksi. Seuraa vaikka mita draamaa ja kommellusta ja aiti kadet hikoilleen vilkuilee puhelinta kesken tyttojen illan koska sitahan ei koskaan tieda mita siella kotona tapahtuu kun avuton isa on lapsensa kanssa yksin kotona! Kaikki isat ei tietenkaan oo sellasia, ja nakeehan noita meidan ikasia isia kaupungilla kaksin lastensa kanssa. Hieno homma. Mutta mun mies ei ole sellainen :D Tiedan jo, etta se lastenhoito jaisi mulle ihan kokonaan. Jos haluaisin lapsen, ja haluaisin olla yksinhuoltaja, niin en menis naimisiin, ja menisin vaan johonki spermapankkiin hakeen vahan dna:ta :P Niin. Mutta ei se haittaa, kun ma en itekkaan halua hoitaa mitaan paskapakkauksia, niin ei oo valia :D

Etta pitaisi siis karsia 9 kuukautta ja sit viela kattoo ku toinen istuu sohvalla ja rentoutuu siina kun ite pyyhkia kuolia paidaltaan.  Joo, ei kiitos. Sekin viela etta YHDEKSAN KUUKAUTTA. Hyi kamala. Mulla ei ole edes mitaan intoa kokea raskautta. Joo, on varmaan tosi maagista joittenki mielesta ja hirveen jannaa ku lapsi kasvaa sun sisalla ja oi, mika bondaus sessio se onkaan. Mut kun ei se mee niin aina kaikkien kohdalla, ja mua vituttaa se kun sellaset epatoivoset mammat kenella ei taida olla tarpeeks kavereita kenella on lapsia yrittaa silla raskauskokemuksella houkutella sua pyorayttamaan parit mukulat. Musta oli just ihanaa kun Jessica ootti Edithia kun se aina kiros sita etta putket ei toiminu ja oli paha olo jne, kun ei se nyt oikeesti voi olla kaikkien mielesta joku maailman upein asia. Joo, kylla ma tiian; "ethan sa voi tietaa ennen kun oot raskaana." Ehka ma tiedankin jo :D Ja nyt siirrymme sitten tahan kohtaan mista mun vanhemmat aina sanoo ettei saa puhua aaneen, ja se on mun mielesta ihan taytta paskaa koska sen takia ihmiset ajattelee asiasta niin hirvean yksipuolisesti. Jos tama niiden mielesta heijastaa niiden tyota mun vanhempina, ja se on niitten mielesta havettavaa, olkoon sitten niin. Olen (ja olin jo sillon) aikuinen eika silla ollut, eika ole vielakaan yhtaan minkaanlaista tekemista sen kanssa minkalaisen kasvatuksen olen kotona saannut. En aio olla hiljaa asioista jotka on mielestani normaaleja ja jotka ei minua haveta. Jos havettaa heita, tai muita, niin asia ei ole minun ongelmani. Eli abortti, kuten saattaa arvata. Me ollaan kuulkaa Robertin kanssa koettu "raskauden ilot" kerran ja se oli jotain niin jarkyttavaa mielestani. Johtuu tietysti varmaan aikalailla siita etta kun en ihan oikeesti halua lapsia. Mutta sellasta sattuu pariskunnillekki joskus, ja se ei aina meinaa sita etta "oi ihana, mika sattuma, nyt meista tulee vanhempia!" vaan joskus se tosiaankin, ihan parisuhteissakin tarkoittaa tata: "no voihan helvetti. Mitas sanot jos varataan aika lapsi-ulos-nyt-laakarille?" Musta ei oo mitaan hohdokasta siina etta oksentelee jatkuvasti ja on pahalla tuulella ilman mitaan syyta. Eika se edes kestanyt kun 2 kuukautta ennen kun vedin klontin soluja alas vessanpontosta. Tuntui koko ajan silta kun olisin vaan sairastunut johonkin inhottavaan tautiin ja kohta olen paraantunut. Ihmisia hirvittaa kun tasta puhuu, koska kaikki luulee etta abortit on aina surullisia, naisia kaduttaa aina ja tuntevat olevansa hirveita ihmisia. Ehka olen jonkun mielesta hirvea ihminen, mutta ei silla oo mitaan valia, kun en kerran itse koe olevani tuon takia yhtaan sen huonompi kun ennen koko kokemusta :D Eika ole ikina kaduttanut, ei ollut mitenkaan surullista. En itkenyt, lahinna olin helpottunut ja mielentila virkeni huomattavasti kun ei jatkuvasti ollu ilkeella paalla ja oksennukset kurkussa. Joskus Robertin kanssa vitsaillaan siita miten hirveeta on ajatella etta meillakin vois olla jo ala-aste ikainen lapsi. Hyyh! Ja tekisin muuten saman nytkin jos yhtakkia huomaisin olevani raskaana. Ja Robertista se olis ihan ok. Ja eihan se nyt periaatteessa ookkaan sen paatettavissa, mutta siis kiva kuitenki tietaa etta se on ihan on the same page mun kanssa tassa asiassa :D Niin. Aborteista pitaa puhua. Ihmiset saa mun puolesta lopettaa tuon surkeen kuvan levittamista; yhyy, abortti ja nyyhk nyyhk. Kun sain tukea kavereilta, oli yhdella lapsi jonka oli meinannut ensin abortoida. Se oli kiva ja sano vaan kaikkee sellasta etta "ei se varmaan oo niin vaikeaa kaikille kun se oli mulle" ja niin, ei ollutkaan. Toinen kaveri nyyhkisteli nuorempana hankkimaa aborttiaan ja jotenkin projisoi sita omaa oloaan muhun, ja olin ihan hamillani asiasta kun olin jo kerennyt kirota sita miten perseesta oli etta nyt paasi kaymaan nain (oma syy, oma vika, blalalalalalalallalabalalaika.)

Siis niita syita on varmasti sata, jos enemmankin ja haluaisin listata niista jokaisen, mutta en miettinyt tata tekstia kauheesti etukateen niin niita on vaikea repia hatusta talleen :D Musta on kiva miten normaalia se on nykyaan ettei parit hanki lapsia. Tuntuu etta nykyaan parit haluaa lapsia vahemman kun taas sinkut enemman (mita heteropareihin tulee, ainakin. En voi puhua samaa sukupuolta olevien pariskuntien puolesta.) Ei muuta kun yh-aiteja kehiin! Antakaa niita lapsia niille ketka niita oikeasti haluaa, sen sijaan etta ahdistellaan tallasia hirveita abortin kannustajia kun mina :P Sit muutenkin kun on aiti niin joku valittaa sita etta on rupsahtaneen nakonen ja voi voi tuon mies parkaa kun toi kayttaa vaan pyjamahousuja koko ajan, mut sit jos on aiti ja pukeutuu miten normaalisti pukeutuis, vaikka lyhyeen hameeseen tms, niin sit tulee sellasta paskaa tekstia (etenkin miehilta, t. joku kenen tyopaikkanaapuri on tallanen paskajatka) "siis ei aidin kuulu pukeutua tolleen! Onpa sopimatonta! Mika huora!" Ei niinkun voi voittaa. Mulla menis muutenki hermot jatkuvasti kaikkien kans jotka tietaa muka miten lasta hoidetaan, ketka eparois omia kykyjani. Mulla on jo yks kaveri kuka tekee niin kun on kyseessa meidan rotat, ja sekin on jo ihan tarpeeksi rasittavaa (ja tietenkin talla kaverilla oli rottia viimeks joskus 10 vuotta sitte. Just niinku naa tyypit ketka valvoo toisten lastenhoitoskillseja, niilla ollu pieni vauva viimeks joskus 20-30 vuotta sitte :D)

Eli lyhye(mma)sti; kaikki naimisissa olevat eivat hanki lapsia. Miehet tykkaa ahdistella naisia, mutta myos toisia miehia siita kun ei halua lapsia, mutta yllattavan suuri osa tuesta ja kannustukseta tulee saman ikaisilta naisilta kenella on jo lapsi(a.) Omat syyni ovat monet, mutta tiivistettyna ehka eniten ne etta sitten ei jaisi aikaa asioille mitka merkitsevat tosi paljon (elaimet,) ja se ettei mua yksinkertaisesti kiinnosta mikaan osa niiden saamisesta, ei edes raskaana oleminen. Myos abortit on ihan ok, ja niista pitaisi pystya puhua vapaasti, silla kaikkien aborttikokoemus ei ole mikaan surullinen ja katuvaisen tarina (ja vaikka olisikin, niin niistakin on hyva puhua!) Lapsia niille ketka niita haluaa, oli sitten kyseessa joku homopolykommuuni taikka sitten sinkkuaiti. Ei ahdistella niita ketka niita ei halua, oli sitten kyseessa monta vuotta naimisissa ollut pari, tai sinkku jonka "aika alkaa olla lopussa." Niin!

Ei ollut kauheen lyhyt tiivistys, mutta eikohan siina ollut kaikki tarkeimmat :D Jos sinulla on lapsia, niin toivottavasti en loukannut. Se ei tietenkaan ollut missaan vaiheessa tarkoitus! Naurattaa muuten sekin etta oletetaan etta jokainen pariskunnissa edes identifioi naisena ja miehena, mutta se onki ihan eri asia, toiselle paivalle.