Kurja joulu ja uuden vuoden suunnitelmia.

Taman blogin ensimmainen "oikea" postaus onkin sitten vahan ikavemmasta aiheesta. Meilla loppuu tama vuosi kurjissa merkeissa, silla joulupaivana (jolloin taalla vietetaan joulua) jouduttiin lopettamaan meidan Ellis-rotta. Te jotka mut hyvin tunnette, tiedatte etta meidan rotat on mulle vahan niinkun omat lapset. Vaikka meilla onkin nyt kolmen vuoden ajan ollut useampia, niin ei se tee asiasta yhtaan sen helpompaa. Tiedan monien ajattelevan nain. Etta "eiko sun pitaisi jo olla tottunut siihen?" No ei pitaisi. Se on vahan sama asia kun jos yhtakkia kaikki sun kaverit alkaisi kuolemaan sun ymparilta, ja joku toteaisi siihen etta "no, noitahan kuolee koko ajan. Big deal." Kylla se on aika big deal, kun joka paiva on viettanyt laatuaikaa juuri sen lemmikin kanssa, on oppinut tuntemaan sen, nauranut sen hassuille tempuille, itkenyt sen turkkia vasten kun on ahdistanut ja hoitanut sita kun se on sairastunut. Oli kyseessa sitten iso koira tai pieni rotta, sama patee molempiin. Meidan Ellis oli jo 2 vuotias, eli se on aika vanha rottien iassa. Suurin osa rotista elaa juuri 2 vuotiaaksi, tai siihen kahden ja puolen paikkeille. Harvemmin elavat sen pidempaan, eli olihan tama jo tavallaan arvattavissa. En vaan kuvitellut etta joutuisin viettamaan joulun paivystavan elainlaakarin vastaanotolla. Ellis oli aamulla avannut joululahjansa, oli tykannyt oikeen paljon herkkutangosta jonka olin sille ostanut ja paketoinut jopa. Lapsen tavoin Ellis oli repinyt lahjapaperit auki ja mielissaan herkutteli lahjallaan. Kun oli aika tulla ulos hakista leikkimaan, asiat meni normaalilla mallillaan, Ellis ja sisko Wilhelmina leikkivat majassa jonka meidan rotat ovat yhdessa rakentaneet meidan sohvalle. Yhtakkia Ellis ei voinnutkaan niin hyvin, ja tunnin sisalla kunto olikin huononutunut niin etta heti kun Robert tuli kotiin, lahdettiin elainlaakariin. Siella asiaa puitiin hetkeen, mutta koska kunto ei paraantunut (ja huonontui entisestaan), jouduttiin sitten tekemaan se vaikea paatos. En nyt viitsi tassa kertoa Ellisin historiaa ihan alusta loppuun asti, koska aihe vielakin tuo kyyneleet silmiin ja on jotenkin vaikeaa miettia sita iltaa ilman itkemista. Ellis on nyt kuitenkin haudattu, eika haneen enaa satu, ja se on kuitenkin tarkeinta. Eika se Ellisin sisko, Wilhelminakaan enaa mikaan pentu ole, hanellakin on iso kasvain ja tassa sormet ristissa (niinkun taalla meilla sanotaan) toivon etta Wilhelmina jaksaa uuden vuoden yli. Aika pirtealta tuo kuitenkin vaikuttaa, ja juuri eilen siirsin hanet "elakehakkiin", joka on vahan turvallisempi noin vanhalle ruovalle! Vaikka tama joulu olikin hirvein kokemani, niin oli kuitenkin ihana kun ei tarvinnut lahtea mihinkaan. En olisi jaksanut sita lasten kiljumista ja tavallisia keskusteluja. Niinpa jaatiin Robertin kanssa kotiin, ja onneksi anoppilassa ymmarrettiin, kun kerrottiin mista on kyse. Oli kiva katsoa kun Robert avasi lahjat, koska yritan aina ostaa sellaista mista han tykkaa. Tana vuonna paketeista paljastui Vindictives-bandin huppari, 5 paria boxereita ja Simpsonien neljas tuotantokausi. Hyvin onnistuin, kuulemma! Itse en saannut jouluna lahjoja, koska Robert ei niita ollut kerennyt ostaa kenellekkaan toitten takia, mutta viikko ennen joulua paasin Disneylandin reissulle, ja sehan kavi joululahjasta! Kaytiin sitten illemmalla syomassa. Tassa meidan lahella on sellanen tyypillinen American diner, joka on auki 24/7. Kaikkihan on sellaisen nahneet ainakin yhdessa elokuvassa tai tv-sarjassa. Rudford's on paikan nimi, ja sielta saa maailman parhainta pinaatti-cream cheese-avocado omelettia. Niin ja maailman herkullisinta salsaa. Sita pitaa laittaa niin omeletin kuin mukana tulevien hash browns-perunoiden paalle! Paadyttiin myohaisen illallisen jalkeen ostamaan pari kaljaa ja istumalla sohvalla katsellen Robertin uutta Simpsons dvd:ta. Vietettiin joulua sitten oikeasti perjantaina, 27 paiva, ja Ellis haudattiin silloin. Huomenna on uusi vuosi, ja mua on aina pienesta pitaen ahdistanut uusi vuosi. Muistelen aina etta mulla on ollut niin monta kurjaa sellaista, mutta ehka ihan hyva niin, koska nyt ainakin muistan aina kaikki kivat uudet vuodet! Ja onhan niitakin ollut. Ja mulla on pari lemppariakin! Kerran eras ystavani oli meilla yota, ja ihan kahdestaan vaan soiteltiin kitaraa ja bassoa mun huoneessa ja nauhotettiin kasetille kaikkia typeria biiseja mita kirjoteltiin. Viettaisin oikeen mielellani toisenkin uuden vuoden nain! Ja toisen kerran useampi ystava tuli meille kaymaan ja me tehtiin pizzaa ja taidettiin me bandin kanssa soitella sillonkin. Muistan kaikki ne kamalat kuvat mita meista otettiin sillon. Meidan hiustyyleista meidan vanhemmat varmaan paattelivat etta me ollaan kaikki lesboja. No mikas siina. Mun ensimmainen tosi hauska uusi vuosi taalla San Diegossa vietettiin isoissa bileissa, ja kaikki meidan kaverit oli siella. Pihalla oli pomppulinna, ihmiset pelasi peleja ja oli muuten vaan tosi hauskaa. Taisinpa muuten joratakkin Vengaboysien tahtiin, mutta alkaa kertokoo kenellekaan. Voi imago menna pilalle (mika imago?) Viime uusi vuosi oli kuitenkin ehka kivoin, ja ihaninta on etta oma mies on samaa mielta. Oltiin ihan kahdestaan vaan, kaytiin syomassa ja parilla kun tuossa mun lemppari pubissa oli jotain ohjelmaa. Vahan ennen keskiyota kaytiin ostamassa pari Martini Astia ja tultiin kotiin sopivasti ennen kun uusi vuosi vaihtui. Tanssittiin Poguesin tahtiin ja oli jotenki mukava olo. Niinhan sen pitaa ollakkin. Nyt huomenna onkin sitten pippaloiden paikka! Kaveri jarjestaa kotibileet (kutsukaanko niita kotibileiks viela tan ikasena? En oikeesti tieda. Oon niin huono tallasissa) ja karaokevehkeetkin on kuulemma luvassa. Hyva ystavani tekee Jello shotteja, oon menossa auttamaan niiden tekemisessa tanaan. Toivotaan etta tulee hauskaa, mutta miksi ei tulisi, siellahan kuitenkin on hyvaa seuraa, hauskaa ohjelmaa, kaljaa ja herkkuja. Niin ja HYVAA SEURAA. Hyvan seuran kanssa muuttuu paskimmatkin kemut automaattisesti hauskoiksi. Katsotaan mita tapahtuu! Ei ollut tarkotus kirjottaa nain pitkasti. Yritan pitaa entryt vahan lyhyempina tasta lahtien. Vai onko parempi jos kirjotan pari pitkaa sillon talloin ja monta lyhyempaa ja vahan useammin? Hyvaa uutta vuotte teille kaikille! Toivottavasti teidan vuosi loppui vahan paremmin kun meidan :)

Terve ja heipa hei.

Nyt taytyy ihan nain ensiksi pahoitella sita ettei mulla ole pilkkuja a:n tai o:n paalla, silla meilla on Amerikkalainen nappaimisto. Joudutte nyt vaan kestaa ja kuvitella pilkut oikeiden kirjaimien paalle! Toivottavasti pystytte lukemaan tata kuitenkin! Ja vahan tuossa varkkailin ton designin kanssa, etta jos ei kirjotus nay oikeen kunnolla kaikille, niin asiastahan saa toki ilmottaa niin katsotaan jospa sielta design osiosta loytyisi joku parempi vaihtoehto! Eli tassa on nyt tama blogi mita olen tuumaillut tassa jonku aikaa. Tanne nyt sitten kirjottelen kaikennakosta, usein varmasti aika ei-niin-kiinnostavaa asiaa. En oikeen oo koskaan halunnut alottaa sellasta elamaa-ulkomailla-tyylista-blogia, koska kenella nyt ei oo sellasta, mutta tasta nyt tulee vahan vakisinki sellainen, kun kerran asun ulkomailla ja se on aika iso osa tata menoa. Monet asiathan on taalla kuitenkin ihan erilailla kun esim. Suomessa. Toimikoon tama nyt sellaisena esittelyna. En kuitenkaan kuvittele kenenkaan tuntemattoman lukevan tata, joten jatan sellaiset esittelyt kokonaan pois. Tehan jo kuitenkin tiedatte mun nimen ja kiinnostuksen kohteet, elamantilanteen sun muut. Ja jos joku ei niita tieda, niin nehan tulee varmasti selville tassa blogia lukiessa. Etta sellasta nyt nain alkuun. Ihan oikeankin postauksen ajattelin tassa julkasta hetken paasta, joten pysykaa mukana! Hellurei. Johan oli taas paskat jutut!