Joskus toisinaan mietin etta onkohan mulla jotain vikaa paassa. Oonkohan jotenkin keskenkasvanut vai mika on ongelma, kun haluan ihan oikeasti leikkia leluilla joskus :D Siis ihan niinkun levittaa lelut lattialle ja keksia niista tarinoita ja seikkailuja ja kaikkea tallasta mita pienena teki. Ma leikein barbeilla viela lukiossakin koska isosiskona on sellainen etu ;) Juttelin tassa Jessican kanssa tanaan ja puhuttiin just tasta. Miten kiva olisi hengata yhdessa ja leikkia taas barbeilla :D Rakentaa niille talot ja sellasta. Tai levittaa Teeny Weenyt pitkin mattoa taas, tosin paremmin nyt koska sillon pienena ne levitti silleen rumasti maton reunaa pitkin. Nyt rakennettaisiin oikea kyla.
Nythan sita voi joku miettia etta no senkus menet leikkimaan niitten siskojen lasten kanssa, mut en ma niitten kanssa halua leikkia :D Ma haluan leikkia toisten idioottiaikuisten kanssa :D Mietin etta aikuisena voi olla aika hauskat leikit jos leikkii leluilla :P Ainakin paremmat jutut! Taas syy siihen miksei tarvi ite hankkia lapsia, kun on jo valmiiks ite tays kakara.
Muutenkin joskus kun oon kaynnyt Suomessa ollaan menty kavereitten kans puistoon leikkimaan peilia tai varinoitaa. Ihan selvinpain ja nyt vanhempana. Ja hauskaa on ollu!
Jaa'a. Mikakohan mahtaa vaivata kun aikuista ihmista leikittaa niin hirveasti? :D Ei mulla varmaan kylla oikeasti olis edes kauheen kivaa jos alkaisin leikkia leluilla yhtakkia. Tuossa sohvan paalla istuu nyt kaiken maailman populaarikulttuurista tuttuja hahmoja pehmolelumuodossa. Taalla asuu kaksi aikuista.
Kuuntelimpa tassa pelimusiikkia asken, ja se tuntu sopivan taman paivan teemaan oikeen hyvin. Nyt tosin joudun tekemaan vahan aikuisten juttuja ja hakea pyykit kuivausrummusta, menna suihkuun ja sitten pesta rottien hakit. Elainlaakariinkin pitaa soittaa kun toi Cornelia ei meinaa paraantua millaan. Pitaa ehka pitkittaa laakekuuria.
Joskus tuntuu etta muutun hiljalleen siksi yhdeksi arsyttavaksi hahmoksi yhdesta mun lempikirjasta. Se on sellanen mies kuka kayttaa lapsellisia vaatteita, pelaa peleja ja keraa leluja. Toivottavasti nuo on ne ainoat asiat mita meilla on yhteista, ettei kuitenkaan luonne :s Nii.
Mä oon pitänyt itseäni mielikuvitusrikkaana tyyppinä, mutta olisi hyvä jos olis niin hyvä mielikuvitus että leikkiminen muuttuisi yhtä hauskaksi kun lapsena . Huomaan vaan et enään ei oo semmosta mielikuvitusta et pystyis leikkii tosissaan mulla kun tätä leikki seuraa olis :D
ReplyDeleteMietin kans etta siina varmaan oikeesti kavis sit just niin ettei se oiskaan niin hauskaa, ja etta mielikuvitus loppuis kesken :D Sullahan kuitenkin ne lapset kantaa sita leikkia eteenpain niin ei tarvi ite koittaa keksia mitaan :D
Delete