Kauhea kankkunen.

Arvatkaas mika paiva tanaan on?! Krapulapaivapa tietenkin. Ja mun tekee mieli limsaa, eika meilla ole. Jos jaksan laittaa jotain kunnollista ulosmenemiseen soveltuvaa housua jalkaan (en oo niin laiska etta menisin pyjamahousuissa) niin pyorailen toki kauppaan hakemaan sita limsaa. Ja vahan muutakin. Dippi ja kurkku maistuisi, ja rotatkin tykkaisi jos mamma ilmestyis hakinovelle kurkun kanssa. Valvottiin vahan myohaan, eli puoli kuuteen aamulla. Kesalla tama oli aika normaalia menoa, mutta ollaan nykyaan vahan vanhoja eika enaa harrasteta tuollaista aamurayhaysta. Todettiin nukkumaanmennessa ettei enaa tarvi valvoa noin myohaan. Tai aikaseen. Tanaan onkin sitten hyva ilta leffankatsomiselle! En eilen saannut soitettua sinne elainlaakariin, joten nyt pitaisi. Jotenkin vaan ottaa vastaan. Tai siis ettei pysty. Mutta pitaa. Wilhelmina on tanaan rauhallisella ja sellaisella ihanalla tuulella, pystyttiin ottaa se sankyyn tana aamuna ja siina se sitten torkkui hetken ja nautti rapsutteluista. Ajattelin etta jos menen kauppaan niin ostan Wilhelminallekkin vahan omia herkkuja. Halutaan Robertin kanssa hemmotella se ihan piloille tama viimenen viikko. Wilhelminakin saa tulla katsomaan elokuvaa tana-iltana, ja herkutella meidan kanssa. Jospa nyt krapulaltani vahan ryhdistaydyn ja soitan sinne elainlaakariin. Normaalisti tallaiset asiat itkettaa, mutta krapulassa ne sitten itkettaa ehka tuhat kertaa enemman. Apua.