Synttaristressia!

Apua. Tama ei ilmeisesti lopu koskaan, koska kirjauduin juuri ulos ja piti heti tulla takaisin. Tein eilen kutsun mun synttareihin, ja tana vuonna ajattelin etta mentaisiin brunssille. Olen mielestani hyvissa ajoin liikkeella, ainakin paljon aikasemmin kun mun kaverit, ketka mainitsee kutsuistaan tyyliin paiva tai kaksi ennen. Tein siis kutsun eilen, ja mun synttaribrunssi olisi sitten ensi lauantaina. Ajattelin etta lauantai-iltapaivahan on ihan hyva aika nahda kavereita, suurin osa kaipailee kuitenkin vahan tasoittavaa ystavanpaivaviinittelyjen jalkeen (kuvittelen nyt etta kaikki parit juo viinia, koska kaikki parit ovat aina niin "aikuistuineita" verrattuna meihin)ja sitten ei ainakaan tarvi murehtia niita kavereita ketka ei koskaan voi olla myohaan, tai ei tule sen takia kun synttarit on vasta illemmalla, jne. Ajattelin siis etta brunssihan on taydellinen tapa saada kaikki paikalle. No. Ehkei sittenkaan. Nyt selviaa etta kaikilla on jotain menoa, vaikka ilmotan asiasta nainkin ajoissa. Ja vaikka pyysinkin etta ihmiset ilmottaisivat jos eivat ole tulossa, niin eipa ole suurinosa kutsumistani ilmottaneet YHTAAN MITAAN. Pyysin heidan ilmoittavan koska muuten oon ihan paniikissa. Vihaan kutsua ihmisia yhtaan mihinkaan, koska kuvittelen aina etteivat ihmiset ole mun oikeita kavereita, tms. En tieda, vahan vainoharhaseltahan tuo kuulostaa. Kylla ma itse tiedan ketka mun oikeat ystavat ovat, ja tiedan etta he tulevat paikalle. Ja tiedan etta vaikka meita olisi vain kolme henkea, niin meilla saattaa olla ihan kivaa. Tai, tiedan etta valitan ihan vitusti pilalle menneista synttareista jos ei paikalle ilmaannu kun pari tyyppia, mutta sitten kun hekin ovat poistuneet ja rellestetaan Robertin kanssa kahdestaan, tiedan sanovani etta tama oli paljon kivempaa kahdestaan. Monesti kay nain. Pitaisi varmaan lopettaa synttareidenviettaminen, ja onhan se tavallaan tosi lapsellista kuvitella etta synttarit on jotenkin hauskoja, kun ei ketaan enaa kiinnosta, ja kukaan muukaan ei niita enaa vieta. Jostain syysta ne vain ovat jotenkin tarkeat mulle vielakin. Muistan jokaisen syntymapaivani todella hyvin mun 15-vuotiaspaivasta lahtien. Muistan mita tehtiin, keta oli paikalla, missa oltiin, ja jotain lahjojakin muistan. Ehka nyt vanhempana syy siihen miksi synttarit on tarkeat, on se etta harvemmin enaa nakee noin monta ystavaa yhdessa paikassa. Nykyaan kokoonnutaan vain erikoistilaisuuksissa. Tosin meilla kavi kivasti ja nahtiin useampaa kaveria pari viikkoa sitten. Joskus nainkin. En tieda. Joka tapauksessa, tama brunssi saattaa menna ihan pain persetta. Mutta koska tein kutsun vasta eilen, niin ehka ihmiset viela miettii ovatko tulossa vai ei. Mun synttarit on oikeasti kyseisen lauantain jalkeinen tiistai. Ihan vitun surkee paiva viettamiselle. Mulla on sitapaitsi koulua tiistaisin, joten turha kuvitellakkaan etta mitaan kivaa tapahtuu. Mennaan tosin varmaan Robertin kanssa meidan tiistaibaariin, koska hanat on 2 dollaria, kuten myos tacot! Ja siella on aivan alyttoman hyvat tacot. Plus karaoke. Huoh. Joskus tuntuu silta etta olisi vaan parempi perua tallaset. Viime vuonna oli tosi heikko kaveriporukka, ja oltiin kuitenkin sellasessa baarissa mista kaikki tykkaa. Paljon kivemmat oli sitten synttarit maanantaina, kun kaytiin Robertin kanssa luistelemassa, syomassa ja pelaamassa kaljabingoa illalla. Tuntuu, etta tana vuonna on vahan sama meininki. MUTTA! Mun kaveri, kuka tekee aivan upeita koruja, pyysi mua valitsemaan kolme muottia, ja han tekee mulle synttarilahjaksi kolme kaulakorua. Oon aika innoissani siita! Nyt meen peseen pyykkia. Tuun varmasti takasin jossain vaiheessa valittamaan vahan lisaa ja ikavoimaan Wilhelminaa.