Synkka paiva.

Tanaan on aika haikea paiva. Eilen illalla vetta tuli kaatamalla, tama asunto on kun jaakaappi ja mun joulukuussa ostama lammitin on jo kerennyt menna rikki, tanaan ei aurinko lammita ollenkaan vaikka se paistoi suoraan paalle, ja kurjan nakoisia pilviakin on taivaalla. Eihan nuo nyt ole viela mitaan. Mulla on naistenkipuja niin etta tekee mieli repia nuo ylimaaraset osat ulos (minahan en niilla tee muuta kun karsin vaivoista kerran kuussa). Ja tuostakin nyt voi paasta yli. Mutta se etta tanaan soitin sinne elainlaakariin ja varasin Wilhelminalle ajan lopetettavaksi, se tassa pilaa paivan. Tai koko viikon. Nythan on vasta maanantai, ja ei oo ehka paras tapa alottaa uusi viikko. Mennaan torstai-aamuna elainlaakariin hyvastelemaan Wilhelmina. Ollaan kayty talla elainlaakarilla aikasemmin lopettamassa meidan Garbo- ja Nixon-rotat. Meilla on nimittain kolme elainlaakaria; meidan vakituinen kuka hoitaa kaikki normaalit vaivat ja leikkaukset, meidan ensiapuelainlaakari, joka, kuten nimesta voi paatella, toimii hatatapauksissa (esim, kun on yhtakkia joutunut lahtea lopettamaan rottaa syysta tai toisesta, tai on sattunut jokin vahinko), ja tama lopetuslaakari, jolla me hoidetaan sitten nama tallaiset "suunniteltut" lopetukset. Suunniteltu siis silla tavalla, etta me mennaan vasta torstaina, koska ei hata ole akuutti, mutta etta se on tehtava kuitenkin kohta, koska elamanlaatu karsii. Wilhelminaa hemmotellaan siis nyt vahan normaalia enemman. Vietettiin tyttojen iltaa kahdestaan perjantaina. Ostin herkuiksi meille molemmille kurkkua, porkkanoita, broccolia ja kukkakaalia, ja olihan meilla tietysti dippia! Ajattelin etta tyttojenilta ei ole tyttojenilta, jos ei katsota jotain naisille suunnattua ohjelmaa, niin katseltiin sitten Sex and the Citya, kolloteltiin sangyssa (Wille teki itselleen majan meidan peittoon ja kurkki sielta) ja herkuteltiin. Wilhelminakin sai dipata. Tai mina dippasin, muutenhan siella dipissa olisi ollut ties mita viiksia! Wille on joka paiva saannut nukkua pitkat paivaunet meidan sangyssa. Eilen meni han paivaunille sankyyn joskus kolmen aikaan, ja herasi vasta yhdeksan jalkeen ja paatti itse lahtea sangysta. Olin pesemassa hanen hakkiaan, kun yhtakkia joku tuijotteli mua ovelta. Wilhelmina oli kyllastynyt odottelemaan etta mamma tulee ja nostaa hanet lattialle. Nytkin on nokosteleva rotta tassa mun takana sangyssa. Ei tasta kylla ihan pelkastaan rotta-aiheinen pitanyt tulla, mutta unohdin ne muut asiat mista halusin kirjottaa ihan kokonaan. Ehka ne muistuu mieleen sitten myohemmin. Tavallaan on kuitenkin helpotus paastaa Wilhelmina karsimyksestaan, ja onhan se tavallaan meille "vanhemmillekkin" helpotus ettei tarvitse kokonaan huolehtia etta onko nyt kaikki varmasti hyvin, sattuuko, jne. Mutta eihan se tee asiasta yhtaan sen helpompaa, ja vaikka paivamaara on tiedossa, ei siihen voi valmistautua mitenkaan. Voisi kuvitella etta tahan tottuu kun on joutunut kokemaan tata nyt useamman vuoden, mutta ei siihen kaverin menettamiseen koskaan totu. Se koskettaa aina jollain tapaa, joskus hetken, ja joskus vahan pidempaankin. Ja meilla on ollut nyt pari ikavaa kuukautta noiden rottien kanssa, kun Ellis jouduttiin kiidattamaan ensiapuun ja siella sitten lopetettavaksi, ja Porter nukkui pari viikkoa sitten pois taalla kotona, ja nyt sitten Wilhelmina. Mutta niin se vaan on, kun on pari vanhempaa rottaa samaan aikaan. Onneksi meilla on viela 3 nuorta herraa, ja niista pitaisi riitta iloa viela pidemmaksi aikaa :) Pahoittelen synkistelysta. Nyt vaan on sellainen paiva. Jospa siivoaminen vahan saisi ajatukset muualle. Nain postiautonkin tuossa kadulla, etta eihan sita koskaan tieda jos sielta luukusta kolahtaisi jotain piristavaa postia? Toivotaan niin. Toivottavasti teidan viikko on alkanut vahan mukavemmissa merkeissa!