Viimeista viedaan.

Mun pitaisi oikeesti tehda noita ravintokurssin laksyja, kun tassa kerran koneella olen, mutta paivitankin blogia. En tajua mika siina nettikurssien lukemisessa on niin vaikeeta. Tassahan ma olen kuitenkin paivat pitkat, ja jotenkin on niiiiiiin vaikea laittaa facebook sun muut kiinni ja alkaa tekemaan niita laksyja. Yllattavan paljon helpompaa on irtautua tasta ja menna tekemaan noita toisia laksyja, silla ma joudun kuitenkin pois koneelta jossain vaiheessa ja yleensa teen laksyt samalla kun rotat leikkii olkkarissa. Siinahan ne menee kivasti samalla (ja joskus tulee rotta ja yrittaa varastaa mun laksyja!) Tanaan on Wilhelminan viimeinen paiva tassa maallisessa elamssa. Sanon nyt maallinen elama, koska en oikeen tieda etta mita Wilhelminalle tapahtuu lopetuksen jalkeen. Toivon kuitenkin etta elaimille on olemassa joku paikka missa sairauksia ei enaa ole eika kipua tunneta, ja siella Ellis ja Nixon odottelevat Wilhelminaa. Nixonilla ei ole enaa aivolisakkeenkasvainta, ja Ellisin hengitys ei rahise. Ja toivon tietysti etta meidan muut rotat, edesmenneet koirat ja kissat ovat siella, kaikki parhaimmassa kunnossa ja onnellisena. Wilhelmina nukkuu nyt meidan sangyssa. Hanella oli eilen ihan mukava paiva, istuttiin kolmestaan (mina, Robert ja rotta) sohvalla koko ilta, ja katseltiin elokuvaa ja pari sarjaa. Wilhelmina istui fleece-peittojen alla, ja me tilattiin pizzaa ja sai Wilhelminakin vahan maistella pizzaa. Siina han sitten istuskeli koko illan. Aikasemmin Wilhelmina nukkui sangyssa. Han oli siita asti kun tulin kotiin koulusta meidan seurassa. Laitettiin vaan ruokakuppi ja vesiastia peittojen viereen etta sai han sitten kayda tankkaamassa kun silta tuntui. En oikeen tieda miten tama viimenen paiva vietettaisiin. Wilhelmina on nyt nukkunut pari tuntia tuolla sangyssa, ja mulla on tosiaankin niita laksyja. Annoin hanelle vahan vauvamuroja (rotat tykkaa naista tosi paljon :D meilla ostetaan aika paljon vauvatuotteita, rottia varten) ja myohemmin saavat rotat kananluita. Luut on suurta herkkua taalla! Joskus on ihan hyva olla naimisissa lihansyojan kanssa! Huomenna on Robertilla taas vapaapaiva, ja mulla on koulua. Mennaan tosiaankin aamulla elainlaakariin, ja sen jalkeen mulla on hetki aikaa vahan itkea tai koota itseni ennen kun lahden kouluun. Teen varmaan vahan molempia. Onneksi Robert on huomenna kotona, niin on joku joka lohduttaa. Kun Wilhelminaa ei enaa ole, niin meidan seuraava keskittymisen kohde on Thomas. Koska Porter kuoli, on Thomas ollut vahan alakuloinen, ja Wilhelminan tilanteen takia ei ole saannut tarpeeksi huomiota. Viedaan hanet (toivottavasti) kohta leikkattavaksi, ja katsotaan jos han tulisi toimeen meidan kahden toisen pojan kanssa. Jos ei se toimi, niin ollaan valmiita adoptoimaan Thomasille kaveri. Tosin VAIN YKSI uusi kaveri talla kertaa. Jos ainoa sopiva rotta sattuu olemaan jo parissa, niin sitten se on kait pakko adoptoida uusi pari. Mieluiten me kuitenkin yksi. Meidan rottakoti oli saannut pentuja jotka ovat valmiita uusiin koteihin viikon paasta. Jos niita pentuja on viela jaljella niin sieltahan saattaisi loytya Thomasin uusi kaveri! Rotan pennut muuten tuoksuu vahan samanlaiselle kun kissan pennut! Rotan pennut ovat myos aika villeja niinkuin kissan pennut, mutta rotan pennuissa on se hyva ettei ne raavi ja pure niin kovaa kun kissan pennut :D kaytiin kerran Robertin kanssa meidan adoptioavustajan luona haistelemassa rotan pentuja. Ei ole yhta kummallista milta se kuulostaa, haha! Oon vahan borderline naitten tekstien kanssa kun ne usein alkaa joko tosi iloisesti ja loppuvat surullisesti tai sitten toisinpain, etta aletaan surullisesti ja yhtakkia naureskellaankin jollekkin ihan typeralle. No, taman postauksen pointti oli se, etta tanaan on vahan erikoinen ja surullinen paiva. Ymmarratte siis varmaan miksi viime aikaiset paivitykset ovat olleet todella rottapainotteisia. Nyt on vahan nalka joten sallin viela hetken laiskottelun ennen kun alan tekemaan niita laksyja. Ajattelin menna tuonne Wilhelminan viereen, hakea keittiosta sipsipussin ja laittaa jakson Sex and the Citya pyorimaan. Jos ette ole jo arvanneet, niin oon tassa viimesen kuukauden maratoonannut kyseista sarjaa. Talla hetkella katson neljatta tuotantokautta, ja huomaan etta on tosi monta jaksoa mita en ole aikasemmin nahnyt. Hyvia keskiviikkoja. Tai torstaita, oikeastaan, silla Suomen puolellahan ollaan jo huomisessa.