Sunday, February 16, 2014
Synttaribrunssi & inhottavat tyokaverit.
Sunnuntai iltapaivaa taalta Amerikasta. Mua vasyttaa aikalailla, vaikka ihan hyvat unet nukuinkin viime yona. Taitaa vaan nuo eiliset aktiviteetit kummitella, younista huolimatta. Kaytiin viettamassa mun synttareita eilen, vaikkei ne synttarit olekkaan oikeesti kun vasta tiistaina. Kaytiin brunssilla paikassa jossa kukaan meista ei ollut koskaan kaynnyt aikasemmin. Aika rohkea veto toisinsanoen. Kaikkien suureksi yllatykseksi, tama paikka oli kuitenkin tosi hyva ja kaikille maistui brunssi ja mahat oli taynna jokaisella. Itselleni tilasin soyrizo kokkelin paistettujen perunoiden kera, ja Sunrise Mimosan. Brunssijuomat on mun suurta herkkua! Brunssi ei paattynyt siihen, vaan jatkettiin viereiseen baariin jossa oli myos brunssi menossa. Meidan entisen vakiobaarin paras tyontekija on tassa baarissa toissa nykyaan, ja tarjosi mulle ilmaisen Bloody Maryn! Kuten sanoin, brunssijuomat ovat mun suurta herkkua. Siella istuttiin porukan kanssa hetken aikaa ja juteltiin ja juotiin. Yks kavereista paatti sitten tassa vaiheessa lahtea kotiin. Me muut kaveltiin jonkun matkaa toiseen baariin, missa sitten istuttiin pari tuntia. Oli kiva etta kaikki muut jai niinkin pitkaan. Meidan brunssi alkoi yhdelta iltapaivalla, ja olin kuvitellut etta me mentaisiin Robertin kanssa paivaunille jossain vaiheessa ja vietettaisin rauhallinen loppuilta tv:n parissa, mutta kuinkas ollakkaan, tultiin kotiin vasta joskus kymmenen jalkeen! En kylla tieda etta miten jaksettiin koko paiva, varmaan sen brunssin voimin! Kun lahdettiin tasta baarista, ajattelin etta no nyt varmaan mennaan kotiin. Vaan eipa mentykkaan! Kaytiin viela yhden paikallisen panimon pyorittamassa baarissa yhdella, ja sitten kaupan kautta kotiin. Robert nukahti sohvalle ja mina paasin ihan sankyyn asti ja katselin vahan tv:ta sangyssa ennen kun paatin minakin vetaa peitot korville. Tanaan pitaisi varmaan olla aika hirvea olo, mutta ehka se vahan auttoi etta napostelin sipseja ja dippia illalla viela, ja etta tuli nukuttua aika pitkaan. Tosin nyt kylla vasyttaa. Mutta paata ei sare, eika ole mitenkaan heikko/huono olo! Hieno homma! Mitas muuta tanne kuuluu? No, sen elaintarhareissun jalkeen ei kait paljoa. Oli ne Wilhelminankin hautausmenot viime viikolla. Olin keskiviikkona toissa 2 tuntia, kissagalleriassa ja siita varmaan kirjottelinkin jotain. Perjantaina olin 4 tuntia toissa, ja ensin olin koiragalleriassa. Koiragalleria on onneksi isompi kun kissagalleria, niin ei tarvi koko aikaa pyoria samassa kaytavassa ja nayttaa typeralta. Sainkin vastattua moniin asiakkaiden kysymyksiin ja sain rapsutella nattia pitbull narttua myos! Sitten paatin etta mun pitaisi varmaan kokeilla noita adoptiohommia taas, niin kavin kysymassa jos saan seurata adoptioprosessia, ja sainkin sitten seurata kolmea adoptiota ihan lahelta! Kaksi koiraa lahetettiin uusiin koteihin ja yksi kissa. Toisen koiran adoptioille tein mina paperihommat ihan itse! Olisin saannut hoitaa puhumisenkin, mutten ollut viela ihan varma itsestani joten annoin taman mun "mentorin" hoitaa ne hommat. Mua harmittaa se etta siella on yksi tosi arsyttava mies toissa, kuka tekee noita adoptioita, joten jos alan tekemaan noita hommia, niin sitten joudun olemaan hanen kanssaan tekemisissa. Han on jotenkin tosi torkean oloinen. Ensimmaisen kerran kun menin seuraamaan noita hommia, niin kysyin hanelta jos saisin katsoa kun han tekee paperihommat, oli han minulle tosi torkea. Hanelle olen nimenomaan assistentti, ja pyysi minua tekemaan kopioita papereista. Heilla on sellainen tosi high tech kopiokone, jota en ollut aikasemmin kayttanyt, niin en tietenkaan tiennyt mita teen, ja kun en ollut palannut kopiokoneelta tarpeeksi nopeaa (kun vielakin seison siella ja yritin keksia etta miten sita kaytetaan) tuli han paikalle ja ilkeasti sanoi etta "you're done." Etta tama oli nyt tassa. Etta mun mahdollisuudet meni niinkun siina kun yritin kopioida jotain papereita. Toki mun tyotoimenkuvaan liittyy kopionti, silla kaikista papereista joihin tulee nimikirjoitus, tulee ottaa kopiot, mutta ei ne mun mahdollisuudet pitaisi kuolla siihen etten osaa kayttaa kopiokonetta jota en ole aikasemmin kayttanyt. Onneksi nyt viimeksi tein toita tosi kivan ja karsivallisen miehen kanssa, kuka opetti mulle miten sita konetta kaytetaan. Nyt osaan siis ottaa kopiot papereista. Kurjaa oli kuitenkin se, etta jouduin hetken olemaan taas tekemisessa sen inhottavan miehen kanssa. Oltiin taman mun "mentorin" kanssa menossa hakemaan kissaa, mutta han tarvi taman inhottavan tyypin apua, joten oltiin kolmestaan matkalla kissagalleriaan, kun tama inhokki nopeasti tunki paperin mun kateen ja kaski mut pitamaan seuraa HANEN asiakkaalle. Asiakas olisi parjannyt ilman mua, koska hanella oli kaksi lastaan mukana ja he katselivat marsuja. Tama mies kaski mun siis menna sinne juttelemaan heille (en oo koskaan tehnyt mitaa marsuihinliittyvaa taalla, ja marsut ei kuulu mun tamanhetkeiseen alueeseen), ja sanoi etta "just make something up!" Eli etta pitaisi vaan vetaa jotain hatusta. Jotain siina yritin sitten selittaa niille, ei tainnut aitia oikeen kiinnostaa mun jutut, eika han varmaan itsekkaan ymmartanyt etta mita tein siina. Heti kun tama inhottavin ukko ikina palasi hommistaan, tyonsin paperin hanelle kateen yhta nopeaa kun han oli sen minulle tunkenut. Lahdin heti takaisin niihin hommiin missa mun kuuluikin olla, eli opettelemassa miten adoptiot tehdaan. Musta tuntuu etta tama tyyppi on sita mielta etta me uudet vapaaehtoistyontekijat ollaan vaan tiella koko ajan, tai etta me tehdaan jotain vaarin. En tieda etta miten han suhtautuu muihin vapaaehtoistyontekijoihin, koska kukaan muu ei ole koskaan ollut paikalla opettelemassa naita hommia sillon kun mina olen sita tehnyt. Tyyppi ei edes sano hei kun tulee vastaan, ja hanen hymynsa on sita laatua etta voisi kuvitella hanen perseessaan olevan iso keppi joka hiertaa inhottavasti. Toivottavasti saitte hyvan kuvan tasta henkilosta. Sitapaitsi han sanoi talle mun "mentorille" etta "good luck with that one" kun olin menossa tekemaan hommia hanen kanssaan. Han saattoi myos tarkoittaa koiraa jonka haimme, mutten yhtaan ihmtettelis jos muakin oltaisiin tarkotettu tuolla. Ehka nyt imartelen itseani kuvitellen etta joku valittaa musta niin paljon etta ne inhoaa mua, mutta musta on tosi inhottavaa olla tekemisissa tuon miehen kanssa. En tieda pitaisiko mun sanoa jollekkin jotain, vai yrittaa vaan valtella hanta. En koskaan kysy hanelta jos voin tulla katsomaan kun han tekee paperit. Yritan aina kysya joltain muulta.
Menipa synkaksi taas tama homma. Synttareista inhottaviin tyokavereihin. Onneksi siella on kuitenkin monta mukavaa tyyppia! Nyt menen pesemaan pyykkia. Tanaan pitaa tehda kaikkea tuollaista mita en ole viikolla kerennyt. Eli pyykit, laksyt ja rottien hakkien peseminen. Huomenna ajoin nukkua pitkaan, silla koko viikko on pitanyt herata aikasemmin syysta tai toisesta. Enka aijo tehda mitaan! No, kayda postissa ehka. Mutta muuten kylla istun tassa pyjamahousuissani ja kyylaan tv:ta. Hyvaa alkavaa viikkoa teille, ja toivotaan etta teidan tyokaverit kohtelevat teita hyvin talla(kin) viikolla!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment