Uusia alkuja, ja loppuja.

Tanaan paasin avustamaan adoptioissa ensimmaista kertaa. Sain nahda ihan alusta loppuun asti etta miten homma toimii, seka opein miten adoptiotietopankkia kaytetaan. Eras vanha pariskunta, olivat olleet yhdessa 50 vuotta, tulivat adoptoimaan koiraa. Oli jotenki ihana nahda kun 3 kuukauden ikainen koiranpentu ihan silmien edessa ihastui tahan pariin, ja toisinpain. Koiralla on onnen paivat edessa, oli pariskunnalla sen verran sydammia silmissa. Mulla oli taman vuoron jalkeen viela toinen vuoro. Sain viihdyttaa kahta koiraa, boxer/pitbull sekarotuista 1-vuotiasta narttua ja 3 kk:n ikaista boxer pentua. Tama vanhempi ja isompi koira oli aivan ihana ja halusi koko ajan istua mun sylissa, koostaan huolimatta! Ja kun tama koira istui mun sylissa, niin sain miljoona koirapusua koko naamalle ja ihan hiuksiinki asti. Kiva olla tuolla hommissa, niin ei sitten tuu koirakuume niin helposti! Tai ehka se tulee entista enemman. No kuitenkin, kiva kun saa olla koirien kanssa tekemisissa. Mun vuoron loppuosan vietin kissahuoneessa silitellen kissoja. Kyseisessa huoneessa asui 10 kissaa! Olihan niitakin ihan mukava silitella. Ikava kylla sain huonoja uutisia kun olin lounastauolla. Robert soitti kotoa ja kertoi etta meidan Porter oli todella huonossa kunnossa. Kirjottelin taalla aikasemmin mahdollisesta korvatulehduksesta ja kuinka Porterin kunto oli lahtenyt paranemaan, mutta talla viikolla han sitten heikistyi. En odottanut olon huononevan nain paljon kuitenkaan, ja olin varannut huomiselle aamulla uuden elainlaakarintarkastuksen. Tirauttelin lounaspoydassa pari kyynelta, mutta koska ei voi tietaa mita tapahtuu, ja olin jo menossa tahan vuoroon, niin paatin hoitaa homman loppuun kunnialla. Onneksi koirien kanssa varkkaaminen vahan sivutti kurjat ajatukset, kunnes sitten paasin "toista." ("toista", koska enhan ma siella oikeesti ole toissa.) Harmi vaan etta meilta oli rotan ruoka loppunut niin en edes paassyt heti kotiin, vaan piti kayda elainkaupan kautta. Ja kun tulin kotiin, Porter makasi elottomana hakissaan. Jotenkin osasin odottaa tata, mutten uskaltanut toivoa etta han olisi nukkunut pois rauhassa taalla kotona. On ollut pari sellaista tilannetta missa olen toivonut niin ja ollaan jouduttu lahtemaan elainlaakariin lopettamaan kyseessa olevia rottia. Se jotenkin pahentaa tilannetta. Mutta nyt kavin "onneksi" nain. Ilmeesta ja ruumin asennosta paatellen han lahti ihan rauhassa, ja se on mulle kuitenkin aikamoinen helpotus. Kylla, oon vahan morbiidi ja tarkastan aina ruumiit. Mutta se on jotenkin sellanen osa sita prosessia ja tosi tarkeaa mulle. Nyt Porter on kaaritty pieneen pyyhkeeseen, ja huomenna kaveri tuo meille laatikon johon Porter laitetaan. Haudataan Porter lauantaina Robertin vanhempien takapihalle. Siella lepailee myos meidan Herman-, Smitty-, ja Ellis-rotat. Nyt hyppaan suihkuun, silla haisen ihan koiralle. Ostin kirpparilta uuden mekon maanantaina ja ajattelin laittaa sen paalle. Mennaan Robertin kanssa siiderille illemmalla. Voi tehda ihan hyvaa, mutta saattaa myos olla etta tulee itku taas paalle. Laitan myohemmin kuvaa naista meidan askettain edesmenneista, silla muistin etten ole laittanut yhtaan kuvia. Toivottavasti teilla oli vahan parempi paiva kun mulla.