Lauantai

Nyt ei ole lauantai, nyt on keskiviikko, mutta viime lauantai oli tapahtumarikas. Ainakin kun ajattelee etta yleensa Robert on toissa lauantaisin, ja itse istuskelen koneella ja rottien seurana laiskotellen. Mutta lauantaina alkoi mun tie vapaaehtoistyohon! Pari kuukautta sitten hain San Diegon kaupungin elainsuojeluun vapaaehtoistyohon, ja viime kuussa kavin haastattelussa, jonka jalkeen sain tietaa etta paasin hakemaani tyohon, eli adoptio avustajaksi. Lauantaina oli infotilaisuus kaikille uusille vapaaehtoistyolaisille, jossa paastiin tutustumaan toisiimme ja elainsuojelukeskukseen. Siella opein ainakin sen etta puolen vuoden paasta avautuu 2 paikkaa joihin aion heti hakea, eli elainterapiayksikko ja pienelainhoitaja. Molemmissa kasitellaan jyrsijoita, ja vaikka mulla on monen vuoden kokemus koirista ja kissoista, niin luotan enemman mun kokemuksiin rottien kanssa, silla niiden kanssa tuo mun kokemus on ehka vahan enemman "hands on." Niita oon kuitenkin kasitellyt ihan yksin nyt yli kolmen vuoden ajan, kun taas koirat ja kissat usein jai vanhempien hoidettavaksi, vaikka tottakai monesti itsekkin kavin koirien kanssa lenkilla tai siivosin kissojen hiekkalaatikkoa. Infotilaisuudessa paastiin myos kiertamaan keskusta ja nahtiin vahan etta miten homma toimii "behind the scenes." Illemmalla oli vuoden ensimmainen hyva keikka! Kaydaan Robertin kanssa aika paljon keikoilla, mutta Tammikuu on vahan huono kuukausi kiertueille, silla suurin osa maasta karsii "oikeasta" talvesta ("oikea" siksi koska eihan joka paikassa ole samanlainen ilmasto. Meilla ainakin on nyt 20 astetta lampoa ja muu maa karsii lumimyrskyista) ja bandeja ei kiinnosta juuttua jonnekkin lumimyrskyyn keskella kiertuetta koska siinahan sitten menettaa rahaa, jne. Joten bandit harvemmin kiertelee tahan aikaan vuodesta. Kesalla sitten taas on keikkaa joka viikolle melkeen. Tama bandi joka nahtiin on kuitenkin Los Angelesin alueelta kotoisin, joten niita nyt ei kauheasti haittaa ajaa tanne, varsinkin kun meilla on samat kelit ja ajomatkaakin on vaan sellaset 2 tuntia. The Dickies on kyseessa oleva bandi, ja bandi onkin ollut kasassa jo 70-luvun. Tassa mun lemppari Dickies biisi: Oli hyva keikka, tosin olin vahan yllattynyt siita miten paljon porukkaa siella oli. Mutta toisaalta, vanha bandi + lauantai-ilta = ei mikaan ihme etta koko fanilauma oli paikalla. Robert osti mulle t-paidan, ja AINA kay niin etta meilla on samat t-paidat. Eri variset talla kertaa, onneks! Mutta niin se kait on, kun tykkaa samoista bandeista niin tulee valilla hommattua samoja paitoja. Ei siina mitaan, ollaan kun vanha aviopari, mutta ehka vaaaahan kuulimpi! Kello on nyt 10 aamulla, ja tiedan....mita ihmetta teen hereilla? En nyt jaksa vastata siihen kysymykseen, mutta siihen liittyy lisaa vapaaehtoistyota ja Robertin erikoisia tyoaikoja, ja ehka kirjotan mun eilisesta workshopista vahan viela tanaan. Nyt on kuitenkin aamupalan aika. Ja aamupalallahan tarkotan tietysti jotain niinkin epaterveellista kun mikropizza ja eilinen iso kola jonka kavin nappaamassa mukaani tuosta 7-Elevenista. Hei, oon lomalla. Sillon saa porsastella. Hyvaa iltaa/paivaa teille kaikille!