Kolme varista istui aidalla.

Ajattelin tulla nopsaa kertomaan teille paivastani. Olin siella Project Wildlife kurssilla, ja se oli tosi kiva. Aika suoraa toimintaa, ja tuntuu etta sen oppii helposti. Harmi vaan etten ole samaa mielta noista disease control jutuista, koska kukaan ei kertonut meille siella etta miten toimia kotiin tullessa. Jouduin esim. ottamaan tyokengat pois jalasta ennen kun astuin sisaan, ja otin tyohousut pois mainoslehden paalla, jonka sitten heitin roskiin, ja vein heti housut pesuun, koska oon niin alyttoman paranoidi ja kauhee nyhvero. Huoh. Ei mulla ole kylla varaa joka vuoron jalkeen alkaa pyykkaamaan, joten olisi parempi hommata lyhyemmat tyohousut jotka ei koske maahan. Kaytin tanaan Robertin vanhoja farkkuja. Ja tanaan ei ollut varaa sitten kuivata vaatteita kuivausrummussa, niin ne on nyt sitten kaikki vaatteet narulla. "Jes." No, siinapa tuulettuvat! Kun kerran pesin muutakin kun ne tyohousut. En tosiaankaan ala maksamaan yksien housujen pesemisesta pelkastaan. No, kivaa siella oli kuitenkin. Mina valmistin variksien hakin yota varten. Vahdoin variksille uudet sanomalehdet (kun ne entisethan oli tietysti aika marat ja taynna sita kuuluisaa linnunpaskaa!) ja vaihdoin heille uudet vesi astiat ja ruoan. Olihan se tosi mielenkiintoista. Nain myos oravan pentuja! Kotimatkallani nain kun vanha mies kaatui, ja menin heti auttamaan hanet ylos. Paikalle tuli nuori mies myos, kenen kanssa autettiin tama vanhempi mies takaisin jalkakaytavalle. Kannattelin vanhempaa miesta, sen aikaa kun tama toinen jarjesti miehelle kyydin, ja autoin hanet lahimmalle tolpalle, etta han pystyisi pitamaan kiinni jostain. Odotin tama nuoremman miehen kanssa etta kyyti saapui, ja laitettiin mies autoon. Tama nuori mies maksoi miehen kyydin. Vanhempi mies kertoi minulle etta han oli 97 vuotias ja etta potee pahaa niveltulehdusta. Han oli kuulemma viettanyt viimeiset 12 paivaa kotona, mutta oli tuntenut olonsa paremmaksi tanaan ja lahtenyt kavelten asioille. Sitten kun han oli yrittanyt ylittaa kadun, oli hanen polvensa pettanyt ja han kaatui. Nain koko homman enka eparoinnyt hetkeakaan, marssein suoraan nostamaan miesta ylos. Onneksi han oli kunnossa kuitenkin. Mun psyyke ei kylla ole kunnossa tanaan. Mietin parasiitteja mita voi saada linnuista ja pelkaan etten pessyt kasiani tarpeeksi hyvin (mutta pesin ne kylla ainakin 4 kertaa sen jalkeen kun tulin kotiin ja kavin suihkussa.) Muutenkin jotenkin surettaa tanaan. Eika auta yhtaan etta pitaa tehda miljoona kotitehtavaa ja kokeetkin on viela tekematta. Rottien hakit kaipaa akuuttia pesemista, silla ne haisevat ihan jarkyttavalle. Ihan kuin rotat olisivat pissaneet entista enemman. Huoh. Onneksi kaveri haki mut pizzalle ja kaljalle aikasemmin, niin on ainakin maha taynna. Ehka tama ilta paranee viela...