Oon aika monta kertaa nyt meinannu kirjottaa sellasesta aiheesta kun etta joskus tuntuu etta ite on jotenki jaanny jalkeen kun muut taas menee vauhdilla eteenpain elamassa. Voin niinku luetella melkeen koko kaveripiirin and then some.
Tassa joitain: kaks parasta ystavaa on tana vuonna ihan hiljattain astuneet uusiin, kivoihin suhteisiin. Oon tietenki tosi onnellinen niitten puolesta; yhella oli ihan paska huumehorho miesystava kenen elaman pilasin mukamast paljastamalla yhelle kaverin kaverille etta sen kans ei kannata lahtee treffeille :D Ja toisella ei oo oikeen kaynny hyvin vaikka se on jaksanu rohkeesti laittaa itteaan likoon, mutta nyt on molemmilla onnistanu. Onneen sisaltyy myos yhteenmuutot ja kihlautumiset, molempien kannalta siis! Mika on muuten aika hauska sattuma, etta naa kaks on yhdet mun parhaista ystavista ja aika samoihin aikoihin kavi talleen :D Yhen miesystava on ihan huippu tyyppi ja nyt ollaan bandissaki yhessa, ja toisen en oo viela tavannu enka tapaakkaan varmaan hetkeen mutten epaile yhtaan etteiko tultais toimeen ja etteiko se ois ihan loisto tyyppi sekin! Ja hei, siis mahan nyt tuun kaikkien kans toimeen ja oon ihan helvetin hauska muutenki ;) Mazel tov naille.
Yks sai aikasemmin tana vuonna unelma tyonsa opettajana yhessa koulussa (mita maki kavin! ja kaikki mun kaverit taalla) (saatto myos olla etta se oli viime vuoden lopulla, mut aika fresh on kuitenki taa juttu) ja nyt sen ei enaa tarvi palloilla huonon palkan perassa kolmella eri koululla monta kertaa viikossa. Se hankkiutu johonki bandiin ja se on unelmoinu siita jonku aikaa, ja tuntuu etta se on tarttunut kiinni taas elamasta kunnolla.
Yks laheinen yrittaa lasta ja siella tuntuu muutenki menevan ihan putkeen just nyt. On kaikkee uutta ja muutosta tiedossa.
Yks kaveri alotti koulun taas. Jotain tuotantohommia. Se on tosi tyytyvainen, ja vaikuttaa silta etta taa on ihan sen ala. Sen naisystava, myoskin meidan kaveri, sai potkut toista, mutta oli heti toinen tyopaikka valmiina koska se tuntee niin paljo porukkaa. Sita ei edes vaikuttanu asia stressaavan, vaan siirty haasteesta toiseen.
Yks toinen taas voitti KYMPPITONNIN raaputusarvassa. Robert oli ite muuten ostanu just saman arvan samoihin aikoihin ja voittanu "vaan" tonnin. Mista muuten San Diegon kaupunki vei jonku 300 koska silla oli muka jotain maksamattomia parkkisakkoja ja se joutu soittaa sinne ja koko homma kuulosti jotenki tosi hankalalta ja erikoiselta, vaikka se syyskuussa makseli pois niita. No, ihan sama. Onnee kaverille! Lupas tarjota kaljat, etta sita odotellessa!
Yhet osti talon kesalla ja muuttivat nyt alkusyksysta siihen. Vaimo sai uuden tyopaikan. Lapsi taytti vuoden. Elama vaan niinku kukoistaa ja toiveet tayttyy.
Ja niin edespain. Ja toki sita tulee hieman ehka vahan iiiiihan vahan vertailtua. On tietty tuossa sellasia asioita mitka ei niinku koske meita mitenkaan esim. ei nyt oo mitaan halua alottaa mitaan uusia jannittavia suhteita ku on tama edelleen toimiva sellanen :D Tai lapsia. Mutta siis toki niille, ketka niita haluaa, nii sehan on just hyva juttu jos niita saa ja ne voi hyvin ja on tilaa niille. Nii ja Robertin vanhin sisko, seki muutti tassa ihan muutama paiva sitte uuden miesystavansa kans yhteen. Sita alkaa vakisinkin hieman introspektiiviseks ja miettii etta jaa, mitas tassa tehdaan vaarin? Meita on molempia masentanut jo jonkun aikaa, eri syista. Robertia tyot, miten siita tuntuu silta, etta se tulee olemaan tassa tyossa ikuisesti. Ettei tasta tyosta paase mihinkaan. Onhan se vahan niin, etta on vaikea hankkia uutta jos ei oo mitaan koulutusta, mutta silla sentaan on kokemusta esim. palvelualalta, asiakkaiden palvelusta ja ruoanlaitosta jne. Se on sitapaitsi todella pateva tyontekija, ja tekee hommansa kunnolla. Ei oo mikaan ihmekkaan etta menin sen kans naimisiin, mun vanhemmat on nimittain just samanlaisia kovan tyomoraalin omaavia ammattilaisduunareita :D Mua masentaa se, etta on noi opintolainahommat mitka oon sossiny ihan kokonaan etta ne viimesetkin mahollisuudet maksaa vahemman on menny, ja ties mitka noi seuraavat vaihtoehdot on. Ulosotto tai joku laillinen homma? En edes tieda, koska sielta ei oo nyt kuulunu mitaan. Kuljen ympari stressaten asiasta. Pelottaa kun posti tulee, pelottaa kun se ei tule. Masentaa koska ei olla jarjestetty meidan asioita niin etta voin olla oikeissa toissa (mika antais Robertille mahdollisuuden tehda vahemman toita, ja oisin voinnu alkaa maksaa niita lainoja) ja tunnen hirveeta syyllisyytta asiasta. Tietenki. Vaikka eihan se yksinomaan oo mun vastuulla se asia. Muutenki se etta istun kotona paivat pitkat yksin masentaa. Robertkin joskus huomauttaa etta nyt oot vaha seko, oot istunu taalla yksin selvasti pari viikkoo, etta voisitko pliis soittaa jollekki kaverille ja teha jotain joku paiva. Mut ihana etta jaksaa tolleen huolehtia kuitenki :D Meidan ainoa riita oikeestaan on siita etta Robertin mielesta en "arvosta vapaa aikaa tarpeeks" ja ma taas en tajua miksei se ymmarra mika siina "vapaa ajassa" on masentavaa. En siis tietenkaan oo sita mielta ettei sen tilanne oo masentava, koska se on. Sen tyo on ihan hanurista. Kaikkihan sen tietaa :D
Tanaan tosin kavin illallisella yhen ystavan kans, ja se muistutti yhden parin tilanteesta mista ehka mainitsin taalla kerran. Niilla menee tosi huonosti koska ne ei voi saada toista lasta. Ne on vastikaan ostanu talon, mutta nyt jo avioliitto rappeilee, ja vaimo ei oikeen tieda mita tehda, kun mies ei halua menna ammattilaiselle puhumaan ja syyttaa itseaan jatkuvasti siita ettei sita toista lasta saada aikaan, mutta se ei myoskaan suostu avioeroon. Ystava myos kerto kivat uutiset itsestaan etta oli vihdoin saannut toita; viimeks kun nahtiin puhuttiin vahan ohuesti masennuksen aiheista ja sen oli se ettei tyota ollut. Nyt on, mutta sen avioliiton tilanne onkin aika sama kun taman edellisen pariskunnan (tosin ilman lapsia, koska suurin osa meidan kavereista ei niita kaipaile.) Harmittaa tosi paljon. Tama on sellanen pari kenen kans ollaan aina oltu jotenki samalla taajuudella. Saman tyyppisissa elamantilanteissa. Se mun ystavakin on jostain muualta, etta meidan avioliitotki on silleen aika saman tyyppisia talleen ulkoisesti ja me bondattiinki siita sen kans aikoinaan. Etta jotenkin niinkun huolestuttaa se, etta samaan aikaan voi olla 2 pitkaan yhdessa ollutta paria, kenella on noinkin vakavia ongelmia.
Teki niin hyvaa jutella sen kans, ja toivon etta sillekkin teki hyvaa puhua mun kans. Mutta kylla se vahan pisti asioita uuteen perspektiiviin. Sillon kun oon miettinyt postauksen tekemista siita miten muut vaan menee elamassa eteenpain hankkimalla uusia haasteita ja parisuhteita, nii me vaan muhitaan kotona hikisena ja kaljasena, niin en oo edes ajatellut sita, etta vaikka jollain menee tyoelamassa hyvin, tai muuten vaan saavuttavat unelmiaan, niin ei se aina tarkota sita etta niitten tunne elama tai parisuhde oo hyva. Me Robertin kans monesti ollaan todettu etta ehkapa meilla on kaikki muu vahan pain vittua, mutta meilla on ainaki toisemme ja se toimii. Ja tanaan kun kerroin Robertille keskustelusta jonka kavin tan tyypin kans, niin se sano etta ehka ne sellaset ihmiset ketka ei oo ryominy pohjalla yhdessa ei ymmarra mita niilla on siina vieressa. Hyvin sanottu. Ja jos nyt saan vahan ylistaa miestani niin kun tultiin molemmat kotiin tana iltana se sano etta "sori jos en maininnu aikasemmin, mutta naytat tosi hyvalta. Tosi classy. Katoin heti kun tulin toista etta onpa hyvat vaatteet, mutten vaan muistanu sanoa. Anteeks kun en sanonu aikasemmin." Etta ainaki meilla on tallasta, jos ei mitaan muuta. Jos talla nyt jaksais menna eteenpain vaikka sellanen tietamattomyyden tunne leijuu ilmassa.
No comments:
Post a Comment