10.

Olin lahtenyt kotoa jo edellisiltana kohti Goteborgia. Siita en nyt oikeastaan muista paljoa. Tuttujen luona olin yota ja varmaan vaan tuli katottua tv:ta ja juotua muutama olut siina. Muistan pakanneeni vanhan NOFX-paidan mukaan jota kaytin yopaitana, mutten jaksanu vaihtaa vaatteita, niin menin paalla olevassa paidassa nukkumaan sohvalle, ja yritin hetken lukea Jessicalta lainaamaa Johnny Rotten-kirjaa. Ei onnistunut, eika oikeen vasyttanyt ja pieni nahkasohva ei muutenkaan ollut mikaan maailman mukavin yopaikka.


Aamulla, varmaan joskus viidelta ennen muiden herattya otin kamppeeni ja lahdin kohti talvista Biskopsgardenin raitiovaunupysakkia.

Mulla ei ollut talvitakkia paalla tai edes mukana, eika pitkia kalsareita/sukkahousuja housujen alla. Koska sinne, minne olin menossa, ei sellasia tarvittu. Raitiovaunulla matkustin keskustaan, jossa hyppasin lentokenttabussin kyytiin. Jannitti koko matkan, enka voinnu ajatella mitaan muuta kun minkalaista siella perilla sitten on.

En enaa edes muista mita kautta lento meni, mutta sen muistan etta San Franciscon lentokentta oli mun ensimmainen askel Amerikassa. Koska koko ajatus edes tannepain lentamisesta oli mulle ihan taysin uus juttu, en ollut ehka valmistautunut niinkun pitais. Esimerkiks kun piti menna homeland securitysta lapi, nii mut tietenkin sitte vedettiin johonki sivuhuoneeseen, koska vastasin ehka vahan vaarin kysymyksiin ("tuun kattoon nettikaveria!" ei oo kauheen suosittu vastaus) ja en ollu tajunnu etta pitaa olla osote. Onneks mulla oli Robertin puhelinnumero kannykassa, niin sain annettua sen niille sedille siella huoneessa, ja onneks Robert vastas puhelimeen ja ne sai selvitettya asiat nopeesti. Kyselivat silta oottiko se ketaan vierasta, mika vieraan nimi oli ja ottivat sen osotteen ylos. Ei edes kerenny hirveesti ahdistaa koska se meni niin nopeeta ja olin jo niin innossani. Ois tietenki vaha harmittanu jos ois joutunut kaantya takas. Sita kylla mietein hetken.


San Diegossa en tienny mihin menna, niin kavelin laukkuni kans muitten perassa vaan kunnes tulin isoon aulaan, ja siina ison palmun edessa seiso 5'4" pitunen mies, farkuissa ja mustassa hupparissa niinkun se oli kertonut jossain vaiheessa viimesen neljan kuukauden aikana etta han yleensa pukeutuu talleen simppelisti vaan farkkuihin ja mustaan huppariin. Ja toki tunnistin ne sen kauniit isot ruskeat silmat ja persoonalliset kulmakarvat. Menin sen luo ja kysyin "Robert?" ja se vastas ujosti etta kylla, ja halasin sita heti. Se halas heti mielellaan takas. Sen hupparin hihassa roikkui kaks pinssia; Tower Barin pinssi joka meni hukkaan San Franciscon reissulla vuosi myohemmin, ja Turbojugend pinssi, jonka se vuosia myohemmin anto mulle, ja on nyt mun farkkuliivissa. Juteltiin niita naita samalla kun kaveltiin kohti sen silloista autoa, valkosta Toyota Camrya, vuosimallia 1997. Se vaikutti heti tutulta ja turvalliselta. Se oli taysin se sama tyyppi kenen takia valvoin yot chattaillessa ja kenen takia jatkuvasti ostelin puhelinkortteja etta pystyin kuulla sen aanta ainakin kerran viikossa. Huomautin etta taalla oli ihanan lammin, kiva kun parjasi vaan hupparilla.

Ajettiin Little Italyn lapi keskustaan. Nain San Diegon lahden, Star of India-laivan, ja kun punanen MTS:n trolley kiiti halki kaupungin. Keskustassa Robert vei heti syomaan. Parkkeerattiin kadulle, ja kadun ylittaessa hyppasin sen selkaan. En tiia mika oli idea, ehka halusin etta se tietaa etta mulla on hyva olo, ja etten ujostele? :D Jotenki epatoivonen flirtti tms. Ravintolan nimi on Pokez, ja se on edelleenki olemassa. Me vaan ei olla kayty siella kymmeneen vuoteen :DDD Robert halus vieda sinne koska sielta saa meksikolaista ruokaa ja koska se muisti etta oon kasvissyoja. Kysyin etta mika ois hyvaa, ja mulle ehdotettiin enchiladoja. Mun ensimmaiset enchiladat ikina. Muistan etta vahan jannitti, niin ei ruoka sit maistunu kauheen hyvin. En edes muista mita mielta olin Pokezin enchiladoista.

Ylla mina, Pokezissa, vuonna 2008.  "Did you know that Heath Ledger died today?" Se kysy. No en tiennyt koska olin ollut lentokoneessa koko paivan. Juteltiin siita. Robert halus nahda mun passikuvan, koska olin kertonu sille etta se on aika hoosee kuva. Se myos halus nahda mun suomalaiset henkkarit. En tieda miks otin ne mukaan, en ikina kayttany niita mihinkaan. Tiian etta se oikeesti vaan varmisti etten huijaa sita iallani, koska sille on kaynny niin ennen. Silla on oikeasti hullu entinen, kuka paljastukin paljon VANHEMMAKS kun mita se vaitti. Onneks ei sentaan toisinpain. Kun lahdettiin ravintolasta, ja oltiin autolla, Robert pyoraytti mut syliinsa ja halas. Paastin onnellisen aanen. Se oli pitka ja pehmea halaus. Autossa otin sita kadesta kiinni ja tuijoteltiin toisiamme hetken, kunnes valot vaihtu vihreaks. Kaytiin Albertsonista ostamassa aamupalaa ja jotain juomista. Muro- ja limsahyllyt oli tietenki mahtavia. Ostettiin Cinnamon Toast Crunchya, mita Suomessa myytiin joskus mun nuoruudessa nimella Cini-Minis ja niita oli ikava. Ostettiin myos kaks 12 packia limsaa; Mountain Dewia (tavallista) ja Code Redia (kirsikka Mountain Dew'ia.) Sit ajettiin kohti Normal Heightsia, missa Robert asu. Sen luona juteltiin vaan ja istuttiin sohvalla. Oli ihan sama meno kun aina puhelimessa tai netissa. Tuntu hyvalta. Robert kysy etta mennaanko kaymaan pihalla. Sanoin etta mennaan vaan, mutta se sano etta ensin sen taytyy tehda jotain. Neljan kuukauden jalkeen vihdoinkin, oli sen huulet omillani. Kaytiin pihalla, halailtiin, juteltiin ja naytettiin toisillemme meian tatuointeja. Katoin matkalaukustani sita yopaitaa. En ollutkaan ottanut sita mukaan. Mutta ei se mitaan. Pussailtiin lisaa, ja se ehdotti etta mennaan sen huoneeseen. Siella pussailtiin lisaa kunnes vaatteita alko katoilemaan. Oli jannittavaa, eika yhtaan ahdistavaa tai pelottavaa. Juteltiin siinakin kaikennakosesta. Mika oli huonoa, ja mika hyvaa. Varovaisia ehdotuksia, ja toistensa kuuntelua. Kun se oli suoritettu, veti Robert kainaloonsa ja laitto mun kaden sen sydammen paalle ja sano "this is yours." Siita on 10 vuotta sitten kun ensimmaista kertaa tavattiin, ensimmaista kertaa ihan kaikkea. Ja tiesin heti sina paivana, etta tama on se mies. Tassa on elamani rakkaus. Miten voin ikina lahtea taalta?


Kirjotanpa nyt viela huvikseni vahan lisaa siita reissusta, kun siitakin nyt on sitte 10 vuotta ja ne oli meian ensimmaiset 2 viikkoa yhdessa.


Seuraavana paivana vahan kylla jannitti kun oltiin jo oltu sangyssa ja ajattelin etta jos se nyt ei sit tykkaakkaan.  Mentiin elaintarhaan ja siella se otti heti kadesta kiinni. Oli ihana kavella kasi kadessa siella. Se laitto katta taskuunkin, tosin ne housut oli niin kireet, etta se meni vahan ohi ja laittokin sen paljaalle persukselle. Mutta ei se mitaan, siita sain hyvat naurut ja kiusasin sita siita loppupaivan.

 Robertin koneella, etta kaikki varmasti tiesi etta kaikki on hyvin :P Meilla on tuo tietokonepoyta vielaki, tosin siita on joitain osia menny hukkaan, ja se nayttaa jotenki pienemmalta nyt.

Mentiin elaintarhan jalkeen syomaan Buca di Beppoon, keskustaan. Sellanen aika perus italailaispaikka. Jotenki yhtakkia jannitti, niin kavin laattaamassa. En tiia oikeen miks. Syotiin jotain pasta primaveraa muistaakseni. Harmitti koska Robert makso. Ehdotin joka kerta etta voin itekki maksaa, otin sentaan rahaa mukaan, mutta Robert halus maksaa joka kerta. Se sano etta kun nyt kerranki ollaan yhessa, se haluaa olla herrasmies ja hemmotella. Robert on viela tuo sama mies, se tykkaa hemmotella jos se siihen pystyy.

Kotiin paastya Robert viela ehdotti etta mentais jatskille. Paikka oli ihan kavelymatkan paassa, mutta mentiin silti autolla. Ulkona alko sataa, ja Robertilla oli sateenvarjo autossa. Tosi "hyva" ilta jatskille, mutta mikas siina :D Mariposa on paikan nimi, ja sekin on viela olemassa. Oon siella taalla asuessani kaynny ehka 2 kertaa. Robert soi black cherry jatskia ja ma banaani-saksanpahkina jatskia. Ne on kaikki kasin tehty ne jaatelot siella.

 Mun bilddagbokenissa tan kuvan kohdalla luki jotain siita etta jatski ja Robertin haarat samassa kuvassa on hyva yhdistelma :D Sinakin iltana peittoa heilutettiin.

Kakskielisessa kaupungissa kasvaneena oli hauska naha naita englannin ja espanjankielisia kyltteja joka paikassa. Robertista se oli jotenki huvittavaa. Taidettiin vaan menna suoraan sankyyn taman jalkeen. Ei sita aina tarvi lahtea niitten aktiviteettejen peraan jonnekki mualle...

 Hassua naha kuvia tasta alueesta, voisin helposti kavella sinne vartissa tasta meilta jos haluaisin.

Robertin silloinen koti, tuon portin takana asunto numero 2.

Tahan mennessa oltiin viela kayty suihkussa erikseen. Ma kavin yleensa vaan jokatoinen paiva, ja Robert taas joka paiva. Pyysin sita sitten mukaan suihkuun kerran ja se oli vahan hammentynyt. Ihan kun se ei ois ennen kaynny kenenkaan tyttoystavan kans suihkussa. Kaikkein parasta on just suihkuseura! Hyvin mahduttiin, ja siina vaiheessa ei edes enaa haitannu etta kaytettiin samaa palasaippuaa. Nyt vanhempana tosin en ymmarra etta miten on kukaan ikina uskaltanu pippailla liukkaassa kylpyammeessa, juoksevan veden alla. Pelkaan jo ihan yksikseni suihkussa seisten etta kaadun ja lyon paan halki :s Nuoret rakastuneet on hulluja, ja ei mieti aivovaurioita kun on maailman komein pippeli siina edessa.

Mentiin Corvette dineriin syomaan. Sellanen 50's diner homma. Harmittaa ku taa paikka aina unohtuu. Pitais vieda jotain vieraita sinne joskus. Oon siella kaynnyt 2 kertaa tan ensimmaisen kerran jalkeen, ja yks niista kerroista oli niiden uudella paikalla. Ennen se oli Hillcrestissa eli aika lahella. Nyt se on jossain Point Lomassa eika meilla oo ikina mitaan asiaa siihen suuntaan. Soin ensimmaista kertaa kunnon vegehampurilaisen. Muistaakseni siina oli ananasta paalla ja teriyakikastiketta. Olin mielissani.

Illalla mentiin North Parkiin sen kavereiden luo. Ne pelas jotain Wii:lla ja nauroin tosi paljon. Oli kiva tavata sen kavereita. Juotiin kaljaa. Me ollaan vielaki niiden tyyppien kans kavereita. Molemmat niista on ollut kohta myos 10 vuotta niitten vaimojen kans, ja yhet niista meni aika akkia naimisiin ja toiset meni kaks vuotta sitten naimisiin. Niilla on nyt 1-vuotias lapsi ja ostivat talon La Mesasta. Toinen pari sai lapsen 6 vuotta sitten ja nyt just muuttivat etela Koreaan (mies on siis naita armeijan miehia, eli ne muuttaa muutaman vuoden valein aina.) Niiten kans tultiin hyvin toimeen ja ne oli tosi kivoja. Seuraavalla reissulla tapasinkin sitten niitten tulevaisuuden vaimot ja niidenkin kanssa tullaan toimeen hyvin!

Selfie Queen vuodelta 2008, poikien vessasta.
Jaatiin sinne yoks, ja nukuttiin kaverin sangyssa kaikki kolme :D Sen vaimoa jotenki vaivaa edelleenki se etta sen mies, keta se ei edes tapaillu sillon, hiero mun hartioita. Oltiin jo kuitenki Robertin kans aika into each other, nii mita valia silla on etta sen kaveri vaha hiero :D Ellei silla sit ollu mielessa joku oma juttu etta nain saadaan kolmen kimppa kayntiin (koska se on kylla ennen kokeillu sellasta et en tiia oliks se joku sen juttu. Mulle kukaan kerro mitaan tallasia koskaan) Seuraavana aamuna molemmat pojat lahti toihin, ja me jaatiin Robertin kans hetkeks lojumaan sankyyn. Robert naki etta makuuhuoneeseen tuli muurahaisia. Se soitti kaverille. Se ei vastannu. Se soitti toiselle kaverille, kenen huone se ei ollu. Nauratti koska se oli vaan etta "SOITIT MULLE TOIHIN TAMAN TAKIA?!" Lahdettiin North Parkista, mut ei menty ihan viela kotiin.

Robert tykkas sillon tallasista kuvista missa syon, ilmeisesti.

Mentiin Ocean Beachille! Oli ensimmainen sellanen oikeesti lammin paiva ja aurinko paisto. Suurimman osan ajasta oli aika kylma ja sato valilla sitapaitsi. Ei kayty vedessa, mutta Robert naytteli paikkoja. Laiturilla kaytiin kavelemassa. Sit se vei mut syomaan mun ensimmaisen kunnon burriton! Nico's taco shop, se on edelleenki sellanen paikka missa kayn jos satun oleen OB:ssa. Viimeks kavin siella syyskuussa kun Tytti oli kaymassa. Kaveltiin ympari jonkun aikaa, sit mentiin kotiin ja peittojen alle melkeenpa koko loppupaivaks. Ilman housuja, tietenki ja seuraava paiva taiskin olla ainoa kun ei viittiny harrastaa mitaan sellasta koska molemmilla oli vehkeet huollon tarpeessa :P En oo ikina elanyt niin seksikasta aikaa, kun nuo 2 viikkoa. En tiia jaksaisinko valttamatta enaa, mutta oishan se kiva jos ei ois sellanen meno ku ois 5 lasta talossa kun niita ei kerran oo yhtaan :D Muistaakseni mentiin kylla sit illalla viela kattoon Sweeney Todd, koska ei jaksettu maata sangyssa ihan koko iltaa kuitenkaan. Nukahettiin molemmat kesken leffaa, ja se ei ollu kylla yhtaan hyva millaan lailla.

Seuraavana paivana mentiin Old Towniin. Robertia vahan havetti oikeestaan, kun se ties etta niitten Old Town ei oo mitaan verrattuna niihin paikkoihin mista ma tuun ja oon asunnu. Mutta vakuutin sille etta onhan tuo nyt kiinnostavaa silti, koska se kasittelee San Diegoa ja niitten historiaa ja en oikeestaan tieda paljoakaan siita miten tama osavaltio on tullut olemaan. Whaley House on sellanen ns. kummitustalo, koska siella on hirtetty porukkaa. No ei tullu kummituksia vastaan talla kertaa. Oon kuullut etta koiraihmiset saattaa aistia kummituskoiran! Joka tulee hinkkaamaan jalkoja vasten. Ma oon mielestani todellakin koiraihminen mut ainoa hinkkaaja on ollu Robert :D Oon siella kerran tainnu kayda ton jalkeen, mentiin Tytin ja sen silloisen poikakaverin kans kaymaan. Robert halus tarjota jatskin, niin se osti mulle Cold Stonesta kupin. Se oli hattaran makunen ja siina oli peanut butter cupseja. Sen aiti soitti kun oltiin parkkipaikalla. Kyseli mita Robert puuhaa ja voisko se tulla kaymaan. Robert sano ettei se nyt oikeen voi kun se on Old Townissa "kaverin" kans. Se oli kertonu sen aidille jotain et joku kaveri tulee kaymaan, ja et on menossa kaverin kans kaymaan Disneylandissa jossain vaiheessa. Jaa etta kaveri :D En viittiny loukkaantua asiasta, kylla vahan kyselin siita. Mut ihan ymmarrettavaa.

 Naa on taas naita Robertin ottamia syomiskuvia.

Joudun nyt taas sanoa "seuraavana paivana" koska ma en oikeen muista etta missa viikonpaivassa mennaan. Mentiin joka tapauksessa La Jollaan pienelle paivaretkelle. Robert ois halunnu vieda mut kattoon auringonlaskua, mut se ei oikeen onnistunu koska oli aika pilvista ja synkkaa. Mutta maisemat oli silti huikeita, ja ajatus romanttinen ja hetki silti onnistunut.

 Kukaan ei ollu ennen piirtany mulle sydanta ja laittanu nimikirjaimia siihen. Eli sanotaanko nain etta olin aika myyty. Robert on sellanen semi ujo mies, mutta se panostaa kylla tosi paljon kun se on rakastunut <3

Rannalla oli merileijona nukkumassa ja hiivein ihan vahan lahemmaks vaan, ottamaan kuvaa. Siis en todellakaan mitenkaan super lahelle tai mitaan. Aika kaukana olin viela ja zoomasin. Mut silti, joku vartija mies huusi ettei saa menna lahelle tai koskea tms. Tyotaanhan se mies vaan teki, mut oikeesti, ei me kaikki olla mitaan aalioita. Mentiin johonki lahelle tohon syomaan. Robert tilas sushia, ja ma tilasin mielestani jotain kasviskurrya tai muuta sellasta. En ollu maistanu sushia aikasemmin, niin maistoin Robertilta. Se oli hyvaa .Seuraavalla reissulla olinki taas kalansyoja. Robert kysy kotimatkalla etta mitas tehtais loppuilta. Ehdotin etta "let's get drunk and makeout."

Onpa kiva tietaa etta on itekki joskus ollu hauska ja seksikas ja kaikkee sellasta :P  Robertin huppari paalla. Kuinkas muutenkaan. Tuona iltana sanoin Robertille etta ma haluan etta se on oikeesti mun poikaystava. Mutta paatettiin etta ollaan oltu ensitapaamisesta asti yhessa, koska miksei? Oltiin jo kuitenki ihastuttu ja tahan oltiin menossa.


On ilmeisesti vaan yks kuva tata seuraavasta paivasta. Veikkaan etta ollaan sillon kayty syomassa Jyoti Bihangassa. Sellanen kasvisravintola. Ma olin sairastunut jo tan reissun alussa, mutten kauheen pahasti, mutta tassa vaiheessa alko kylla jo vahan nuha vaivaamaan. Robertki oli vahan nuhan aluilla, ja tilattiin jopa teeta kun mentiin sinne. Robert ei yleensa oo edes mikaan teen juoja. Musta oli tosi sulosta etta Robert vei kasvisravintoloihin ja kaikkee. Se halus panostaa ja olla huomaavainen <3 Sellanen se on edelleenki. Tosin sita on kylla vaha vaikeempi vieda mihinkaan kasvisravintoloihin nykyaan, mut mulle ei oo niin valia kunhan paikoissa joissa kaydaan on hyvia vaihtoehtoja. Tai edes yks sellanen oikeen hyva.

Mentiin Disneylandiin seuraavaks! Robert laitto mulle silmatippoja, koska se on ihana. Ja mun toinen silma oli punanen ja sellanen rakanen aamulla. Ostettiin ihan vaan jotain kaupan hyllylla olevia. Robert myos anto jotain kurkkusuihketta, mutta se ei oikeen auttanu mun mielesta, niin se kaski kurlata suolavedella, koska sen aiti yleensa laitto sen tekemaan niin jos silla oli kurkku kipee. Oli ihanaa etta se heti piti huolen ku olin vaha nuhanen. Mitapa siita Disneylandista sanoa? Ensimmainen kerta siella, ja viela ihanan ihmisen kans, ihan kahestaan vaan. Ei vois olla taydellisempaa ensimmaista kertaa Disneylandissa. Robertilla on sellanen tietty jarjestys minka mukaan kaydaan lapi laitteet, ja se on ollu siita asti munki jarjestys. Meilla on myos kaks ruokapaikkaa missa kaydaan; Hungry Bear lounaalle (hampurilaisia) ja en nyt muista mika sen paikan nimi on mut joku Pizza raketti homma se on. Sinne myohemmin slaissille ku tulee taas nalka illemmalla.

Sellanen vahan yokko juttu, mutta Robertin mielesta jotenki hulvattoman hauskaa on se, etta ma oon aina ollu vaha sellanen nervous pooper. Eli en oikeen oo koskaan ollu hyva kaymaan paskalla missaan muualla ku kotona. Ja tahan aikaan mun elamassa en edes kaynny joka paiva, ja aika usein kavi niin etta koin ummetusta. No, arvatahan saattaa etta kun on uudessa maassa ja syo uusia ruokia koko ajan, niin alkaa tuntua silta etta joutuu kaymaan paskalla. Ma tosin olin ollut taas vahan ummettunut, ja aattelin etta no kyl taa tasta sit ku meen kotiin tms. Mut kun oltiin tultu Anaheimista takas San Diegoon, ja ooteltiin Sombrerossa nacholautasta kotiinotettavaks, alko suolistossa tapahtua kaikennakosta. Tartuin Robertia kadesta ja sanoin etta nyt on pakko lahtee. Onneks ruoka tuli nopeeta. Heti ku paastiin sen luo takas, juoksin vessaan ja kuinka ollakkaan, en ollut kovalla :D Robert oli jo syonny melkeen koko oman osansa nachoista ku tulin vessasta. Pieruvaihe meilla oltiin jo kayty lapi aikasemmin, melkeen heti alusta. Mutta nyt tuli sit heti paalle paskavaihe. Olin kylla puhunu Robertille naista mun suoliston ongelmista, koska meilta ei oikeen jaanny mikaan aihe kaivamatta lapi. Seuraavana paivana meninki ihan rauhallisesti ja normaalisti paskalle, ilman mitaan suurempia jannityshetkia :P

Jos naihin mun bilddagbokenpaivityksiin on mitaan luottamista, niin seuraava paiva ei oo ollu hirveen jannittava. Jotain kuvia hoodeilta on tuolla, eli veikkaan et kaytiin taas siella Jyoti Bihangassa, koska muistan meidan kayneen siella kaks kertaa. Molemmilla kerroilla tykkasin ruoasta! Yhen kerran soin jotain soppaa, koska olin kipee, toisella kerralla jotain ruokasampaa salaattia mielestani, missa oli riisia ja kaikke sellasta. En nyt edes muista, mutta sen muistan etta tykkasin. Eiks se oo se tarkein? :D Robert ainaki soi neatloaf sandwichin. Ma kun en ikina tykanny lihamurekkeesta niin en halunnu kokeilla sita edes vegena.

Seuraavana paivana Rober meni takas toihin. Se ei viittiny ihan kokonaista kahta viikkoa ottaa lomaa, varsinki ku sen tyo oli viela uus sillon. Se oli vasta ollu siella sellaset 2 kuukautta jos edes ihan sitakaan (ja siella se on, nyt yli 10 vuotta myohemmin vielakin.) Ma istuin vaan ja datailin koko iltapaivan. Robert jatti kylla avaimen ja neuvo Starbucksiin, mut en viittiny menna mihinkaan. Hehkutin vaan netissa miten rakastunu olin ja mita kaikkee ollaan tehty :D Toitten jalkeen Robert toi ruokaa yhesta kiinalaisesta missa ollaan syoty viimeks 2 kuukautta sitte ku oli Robertin aitin synttarit. Se on vaan aika tyyris paikka. Illemmalla lahettiin yhen Robertin kaverin luo, ja siella oli ne 2 jatkaa edelliselta viikolta, ja kaks muuta + se nainen kuka asu siina, kuka oli Robertin entinen kamppakaveri. Silla oli tosi kiva koti. Pojat pelas Rock Bandia, ja ne oli kaikki tosi kivoja ja jutteli mielellaan. En tosin tiia oliko niilla taas joku juttu, ku noi Robertin kaverit oli aika sleazy sillon ku ne oli in their early 20's :DDD Robert oli ihana koska se halus heti etta tapaan sen kavereita ja se halus esitella mua kaikille. Kaikki halus baariin. Ma en ollu viela tayttany 21, niin en paassy oikeen mihinkaan. Paitsi Red Fox Roomiin, ja yks niista tyypeista tuli sinne kans koska se halus hengailla meian kans. Siella ne vaan katto vuotta siita passista, ja tokas etta "baby!" Kaveri lahti siita kylla viela tien toiselle puolelle Gilly'siin (hahaa, siella kayn tiistaisin ja oon juontanu triviaa siella) ja me jaatiin Robertin kans siihen. Olin meian hengatessa kotona ja nain muuallaki huomannu ku Robert meinas sanoa jotain, mutta ei sit sanonukkaan. Nyt se vihdoinki sano etta sen pitais kertoa mulle jotain. Jotenkin arvasin mita silla oli sanottavaa, ja tuttuun tapaani menin pilaamaan taysin hyvan hetken kiirehtimalla sen edelle :D Ja sit se oli jotenki tosi kiusallista, koska Robert sano nain etta "you know when you've been waiting for something and then it happens and it just kinda feels weird?" En oikeen odottanu tata. Vahan surullisena kattelin siina sitte maahan, ja se sit lopulta veti lahemmaks ja sano "I love you." Ei ehka maailman romanttisin hetki, mutta oli sita odotettu. Kaveri sit tuli siihen taas ja ehdotti etta mentais Scolari'siin koska siella ei oo koskaan ketaan ovella (sita ei oo enaa, siina tilalla on the Office, ja ainoat kerrat ku oon kaynny siella on Awesome Festin aikaan.) No mentiin, eika ketaan ollu ovella. Saatiin kaljaa. En vaan viittiny lahtee tupakalle kertaakaan, silta varalta etta joku huomaa etta oon siella ja tulee kysyyn papereita. Onpa muuten aika tuttu tunne (t. paperit eraantyny.) Laattasin ja kaveri oli kiva ja tuli vessaan pitaan huolen. Rrriktigt najs. Mentiin sen luo yks. Se anto meian nukkua sen sangyssa. En tiia missa se ite nukku. Olohuoneessa? Sanoin viela Robertille ennen nukkumaanmenoa etta rakastan sita, ja etta on ihanaa pystya sanoa se sille.


Seuraava paiva oliki viimenen. En muista mita me tehtiin. Varmaan jotain ilman vaatteita, ja Robertilla ainaki oli toita. Kaytiin syomassa Brian'sissa. Sita ei oo enaa. Vedin ihan hirveet latyt. Ei mahtunu kylla kaikki.

Kaytiin illalla mun mielesta viela Fashion Valleyssa pizzalla. Yritettiin olla ilosia. Mua vahan ahisti lahtea kun ei oikeen tiia et mitas sitte. Robert oli tuttuun tapaansa rauhallinen ja sano etta ei oo mitaan murehdittavaa, kylla me ollaan yhessa ja mietitaan sita sitte siina samalla. Se on aina ollu tollanen. Kun hatikoin niin se rauhottelee. Seuraavana aamuna sitte kohti San Diegon lentokenttaa. Kyynelet tuli, Robertki vaikutti oikeesti surulliselta. Pussailua ja paljon I love you'ta. Koneessa itkin aika reilusti. Varsinki Irlannin ylla tuli itku oikeen kunnolla.


Mutta ei se mitaan; me juteltiin joka paiva netissa. Soiteltiin. Ma tulin kesalla takas ja jain kolmeks kuukaudeks. Robert lahti mun mukaan takas ja oli 2 viikkoa. Ei menny ku kaks kuukautta ja olin jo taalla taas, ja sina talvena olin taas 3 kuukautta. Sen jalkeen ei menny taaskaan kun 2 kuukautta ja Robert tuli kaymaan, ja sit elokuussa sina vuonna muutin tanne ja taalla ollaan viela. Toistaseks. Mut eikohan seki jarjesty kohta se asia.


En halua, enka osaa kuvitella elamaani ilman Robertia. Se on oikeesti kylla aarre. Mun faffa kutsu sita jumalan lahjaks kerran :P Ei se ehka oo vaarassa. En malta oottaa etta se tulee kotiin <3