Oon varmaan jotenki vajaa, mutta on hirveen vaikea loytaa sellasta hyvaa tyo/sosiaalielamabalanssia. Tassa viimeisin esimerkki talta paivalta: tarkotus oli hengailla yhen kaverin kans tanaan koska molemmilla on taa paiva vapaata. Asiaa suunniteltiin vahintaanki viikko ennakkoon, mutta koska levykaupasta (joka sattumoisin on mun tyopaikan seinanaapuri) lahti nyt lauantaina yks tyyppi, niin kaveri tuuraa siella nyt toistaseks. Eli sille tuli tuurauskeikka tanaan, ja ilmotti eilen etta se on siella viiteen asti. Tanaan tosin se kerto etta onki nyt sit seittemaan asti. Jouduin siis perua, koska seitteman tuntu tosi myohaselta, varsinki ku tiedan etta tan kaverin kans menee aina sellaset nelja tuntia hurauksessa ja meilla oli suunnitelmissa molempien hiustenvarjaysta. Siihen menee ainaki sellaset kaks tuntia.
Mun tyoajat ei oo mitenkaan naurettavat tai eparealistiset, ja ihan helposti kerkeaa toitten jalkeen tekemaan kaikennakosta. Esim. jos paasen viidelta, niinku monet muutki, nii oon kotona vartissa koska pomo heittaa yleensa kotiin. Vartin yli viis on viela prime time tekemisille, ja kerkeaa ihan hyvin kotiin ruokkimaan Mollya, vaihtamaan vaatteet ja sellasta. Kaikennakosta kerkeaa teha. Jos paaseen puoli kuudelta, niin ei se puoli tuntia hirveesti muuta asiaa. Oon jo varttiavaille kotona. Kerkeaa hyvin. Mut sit kun teen toitten jalkeen noita lemmikkihoitohommia, nii sit yhtakkia ku tulee kotiin tuntuu silta ettei oo enaa aikaa yhtaan mihinkaan. Yheksalta ku kuitenki alkaa silleen noi rentoutumiset nukkumaanmenoa varten.
Robertin aikataulu kans vaha vaikeuttaa asioita. Se menee viidelta aamulla toihin ja tulee kolmelta iltapaivalla kotiin. Siina vaiheessa kun tuun ite kotiin, niin sen kotiaika on jo puolessa valissa ja se joutuu menemaan aikasin nukkumaan. Niin ei kerkee hirveesti viettaa aikaa yhessa. Niin tuntuu etta joutuu valitsemaan etta nakeeko kavereita vai viettaako aikaa yhessa kotona, ku sita nyt ei nykyaan oo tarpeeks muutenkaan. Blaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa. Arsyttavaa. Robertia on nykyaan nii vaikee saada yhtaan mihinkaan muutenkaan, nii tuntuu ettei sekaan oo vaihtoehto lahtee porukalla tekemaan mitaan. Peruttiin viimenen peli-iltaki sen takia, ja eilen oltiin keilahallissa kaverin synttareilla ehka puoli tuntia ja sen ajan Robertki katto vaan puhelinta. Etta olipa taas tosi sosiaalista. Tosin oli siella kylla mustaki aika tylsaa, koska me ei haluttu keilata, eika siella ollu kauheesti porukkaa. Etta silleen. Kaytiin naapurissa pelaamassa peleja ennen koko hommaa, ja Beef n Bunissa. Robert osti hampurilaisen ja ma pirtelon. Oli hyvaa.
Nyt tosin kun tuo kaveri tekee hommia naapurissa, nii paatettiin etta otetaan lounastauot samaan aikaan keskiviikkona, nii syodaan yhessa siina pihalla :D Katevaa! Ja sit voin poiketa kaymaan siella toitten jalkeen. Nii nyt ainaki nahaan toisiamme :D Ongelma ratkaistu! Ainaki tan kaverin kohdalla.
No comments:
Post a Comment