Omat epaonnistumiset vs. muiden onnistumiset.

Hyvaa iltaa. Nyt on perjantai, ja monet varmaan lahtevat ulos ja toiset taas viettavat mukavaa koti-iltaa. Meilla on tuo viimeisin tiedossa sitten kun Robert joskus myohaan tulee toista. Huomenna sitten uloslahtoa kun tulee vietettya synttareita kaveriporukalla jne. Mika tulee hyvaan saumaan, koska nyt kaipaisin jotain piristetta. Tuntuu ettei mikaan meinaa paraantua. Tai etta jos hetkeksi onnistuu unohtamaan huonon tilanteen ja tottuu siihen ja on just alkanut elaa sen mukaisesti ajattellen etta valiaikastahan taa vaan on, etta oh well, niin sattuu jotain joka herattaa todellisuuteen, jotain joka muistuttaa siita ettei kannata nyt tehda oloaan mukavaksi, etta onhan tata paskaa viela lisaa saatavana. Sellaiselta tuntuu. Se on melko ikava tunne! Nyt olen tassa jo yli kuukauden kamppaillut opintotukiviraston kanssa. Ensin niilla kesti vaan sata vuotta ilmotella itsestaan, ja nyt sitten kun niilla on vaihtunut jotkut saannot siella, niin niille pitaisi kiikuttaa vaikka mita lisapapereita sinne. Pahinta tassa on se, etta ne haluaa virallisen todistuksen koulusta, ja niin kauan kun mulla on kurssit maksamatta, niin en voi saada virallista todistusta. Paha maksaa kursseja kun ei ole sita opintotukea :D Niin etta taa on nyt tallasta. Tanaan kavi sitten myos niin etta Thomasin kunto on lahtenyt vierimaan alamakea. Eli kohta on vietava lopetettavaksi. Ei taa nyt periaatteessa mikaan yllari ole, sillahan todettiin se kasvain 2 kuukautta sitte, ja yleensa se on se 2 kuukautta kun niilla on elinaikaa sen jalkeen. Nyt tanaan on Thomasilla ollut vahan epamukava olo, ja sita varmasti sattuu mahaan valilla :/ Etta taa on nyt taas tata. Ihan kun oisin vahan aikaa sitten elanyt tata samaa alamakea...Jaa'a. Oiskohan ehka ollut ihan viime kuussa jopa? :D Taa ei oikeesti edes olisi mikaan ongelma jos oisin pyytanyt kurssimaksuun rahaa isalta aikasemmin. Nimittain kavi talleen hassusti etta se seuraava osamaksu piti maksaa, ja se oli kaverin nimella. Lupasin sille etta jos se maksaa sen niin annan sille sen rahan heti takaisin kun tama raha tulee mun tilille. Mut sit kavi niin etta oli enaa yks paiva aikaa hakea pienemmalle maksulle, ja olis tarvinut maksaa tooooosi vahan se ensimmainen maksu, mutta ne rahat ei ollut kerennyt tulla tilille kun vasta seuraavana paivana, kun se tarjous meni umpeen :( Jos sillon olisin saannut maksettua, pystyisin nyt hakea virallisen todistuksen ja saisin viimeinkin paatettya taman hullun paperisodan opintotukiviraston kanssa. Vaan nyt ei kaynnyt niin kivasti. Tuntuu ettei oo enaa edes jaljella minkaanlaisia tunteita koko hommaa kohtaan. Oon nyt viimeset 2 kuukautta raakynyt ja panikoinut naita asioita jatkuvasti etta nyt vihdoinkin muistaa ettei siita ole mitaan hyotya. Eika mulla nyt ole enaa sellasia tunteita jaljella muutenkaan. Kaikki menee pain vittua, niin menkoot nyt sitten. Tietty oon kerennyt maalailla kauhukohtauksia paassani etta nyt kun ei oo varaa laittaa niita papereita niin mut heitetaan ulos maasta ja sitten masennun aitin ja isan nurkissa ilman Robertia ja rottia ja jossain surkeassa varastotyossa ja sitten masennun niin etten jaksa edes elaa enaa koska mikaan ei ole niinkun pitaisi. Ja kylla, ajattelen nain kauheita aina jos joku menee vaarin :D Mulle on niin tarkeaa onnistua ja elintarkeaa asua taalla oman perheeni kanssa. En ma halua mihinkaan muualle, jonkun toisen kotiin tunkeilemaan, jonnekkin missa on harmaata. Jonnekkin minne jaa kiinni virumaan. Tuntuu niin toivottomalta etten oikeesti enaa tieda etta pitaako tassa itkea vai nauraa vai mita! Se mika tietenkin tekee asioista entista vittumaisempia on se etta yhtakkia kaikilla kavereilla on alkanut menemaan tosi hyvin. Ja siis onhan se tietty kiva! Varsinkin niille ketka on itse just valitellut huonoa elamantilannettaan. Esim. yks on asunut jo aika pitkaan vuokralla huoneessa jonkun randomin kodissa ja tehnyt vaan viikonloppusin toita. No nyt taa kaveri paasi sen unelmien kouluun ja muuttaa parin kuukauden paasta toiseen osavaltioon. Sehan on tosi kiva juttu! Ja nyt yks toinen kaveri sai tyopaikan. Silla ei oo pitkaan aikaan ollut mitaan oikeita toita mista saisi kunnolla palkkaa, ja sen suhde on hieman karissut sen takia kun sen motivaatiot on ollut muualla, niin tosi kiva molemmille osapuolille tata pariskuntaa etta nyt taa yks sai tyon. Oon oikeesti tosi ilonen naiden kahden puolesta. Ja siskokin jannaa sita lapsen syntymaa, sehan tulee jo ens kuussa! Niin etta on oikeesti paljon ihania ihmisia ketka ansaitsevat olla iloisia ja onnellisia, mutta kun itella meinaa menna surkeesti jo toista kuukautta, on jotenkin tosi vaikee olla olematta hitusen verran katkera. Tulee vakisin sellainen olo etta tama on joku universumin rangaistus koska oon tehnyt jotain vaarin, tai joku ruma opetus siita miten kay kun ei hoida asioitaan sillon kun ensin oli mahdollisuus. Ja sitten tungetaan vahan muiden onnistumisia viela naamaan, niin ah! Ai etta. Mitas seuraavaksi? Varmaan sairastun itse johonkin syopaan tai Robertille kay jotain. Jotain tahan tulee varmasti viela kruunaamaan kaiken, eiks se niin mee? :P Lahettakaa hei joku meille jotain hyvia viboja, tai jos meditoitte niin muistakaa meidat meditaatioissani tai jos ootte rukoilijatyyppia niin sekin kay. Jossain vaiheessa tamankin on loputtava, eiko niin? Pelkaan vaan etta ensin kay jotain tosi ikavaa, etta tulee sellanen rock bottom tilanne ja sitten vasta alkaa asiat kaantymaan. Mutta toisaalta, tassa nyt on kaynnyt kaikkea paskaa jo jonkun aikaa, etta eiko nyt ois aika jo kelkan kaantya kohti aurinkoisempia polkuja? Hei oikeesti. Come on. Se on jo aaaaika huono merkki jos ei edes enaa itketa tallanen kurjuus, etta jos ei taa nyt oo SE hetki, niin sitten se ei varmaan ole tullakseen :D Huh huh. Ma lahden nyt pesemaan hiusvaria pois. Jos ei muuten mee hyvin, niin sita voi ainakin nayttaa hyvalta, eiks niin? :D