Autovarkaita ja variksia.

No nyt on kuulkaas paiva alotettu oikeen kunnon jannityksella! Olin tassa just syottamassa rottia, niinkun teen sen jalkeen kun oon ovella hyvastellyt Robertin, ja yhtakkia avain alkaa kaantya lukossa. Ajattelin etta nyt on Robert jattanyt taas puhelimen makuuhuoneeseen tai ipodin, mutta kuinka ollakkaan; mies marssi sisaan ilmottaen etta NYT ON JOKU MURTAUTUNUT MUN AUTOON. Leuka siina sitten tipahti maahan tietenkin. Yks tapapenkin ikkunoista oli siis rikottu, mutta koska me ei jateta koskaan mitaan kiinnostavaa (tai arvokasta) autoon niin mitaan ei oltu viety. Tietty hansikaslokeroa oltiin pengottu, koska jotkut selvasti kuvittelee etta siella pidettais jotain tosi arvokasta. Mita nyt leffoista ja sarjoista oon oppinut niin ihmiset pitaa aseensa siella ;D Tosin epailen etta kukaan normaali ihminen kuitenkaan jattaa asetta auton hansikaslokeroon. Se vois olla paljon hyodyllisempi esim. kotona, jos joku vaikka murtautuu kotiin :P Meilla nyt ei ole edes asetta, etta tama oli ihan pointitonta horinaa hansikaslokerioista :D Meilla tosin Robert sailyttaa kaikkia autoon liittyvia papereita siella lokerossa, mutta ne nyt ei varmaan ollu kauheen kiinnostavia. Etta sellasta. Tuli kylla ihan helvetin huonoon saumaan, koska ollaan jo tarpeeksi koyhia, ja piti lainata aikasemmin rahaa ja makin jouduin pyytaa isovanhemmilta kurssimaksua varten, niin nyt rapsahti lisaa velkaa. Tosin anoppi kylla tarjosi ihan itse auttamaan, etta ehkei se nyt oo niin kamalaa. Se kuitenkin tietaa etta mika taa meidan tilanne on. Mut ihan hiton kurjaahan taa nyt on kuitenkin. Mutta minkas teet. Eihan se nyt meidan vika oo etta mun opintotuesta ei oo kuulunut mitaan tai se etta joku kullinaama ajatteli etta onpa hyva idea tonkia autoa joka on taynna tyovaatteita ja tyhjia limsatolkkeja :D Tai edes sekaan etta Robertin pomo on tays mulkku. Minapa yritan tassa kuitenkin viela iloita pienista asioista: tassa kun napyttelin tata tekstia, kuulin lasin kolahduksen ulkoa. Varis nappasi mun kynttilapurkin ja katseli etta olisiko siella mitaan herkkuja sisalla :D Sitten siihen tuli viela kaksi muuta varista kaveriksi ihmettelemaan. Tuossa ne vaan hengaili, kukkapenkissa etsien jotain. Isoja ihania variksia <3 Niita oli niin ihana vaan seurailla tuosta ikkunasta :D Varikset on niin ihania, haluaisin vaan halata niita :D Mutta nyt kun tiedan etta ne kay kurkkaamassa mun purkkiin, niin vois laittaa jotain herkkua sinne joskus! Esim. viinirypaleen. Tosin nyt ei oo kylla yhtaan mitaan varisystavallista jaakaapissa, kun viimeinen kanamunakin on eraantynyt. Leipaahan ei kannata linnuille syottaa, etta muistakaa se, leivansyottajat! Tarkotus oli muuten lahtea kunnon kauppareissulle tana viikonloppuna mutta saa nahda miten se nyt sitten onnistuu. Jos onnistuu, niin nappaan mukaan jotain hedelmaa linnuille, niin voin laittaa tuohon kuistille variksille herkkua :D Eika mua nyt kauheesti haittaa jos siihen ilmestyykin joku opossumi tilalle :D Kiva aina seurailla elainten touhuja. Muutenkin varisten huuto piristaa aina jotenkin. Joitain piristaa pikkulintujen laulu (ja kuuntelenhan ma sitakin mielellani) mutta mua piristaa aina varisten kraakkuminen :D Nyt jatkan odottelua. Robertin aiti vei sen toihin ja ma joudun nyt ootella etta korjaamosta tullaan laittamaan uus lasi ikkunaan. Inhottaa aina olla se kuka joutuu jutella korjaussedille jne. Ahdistavaa. Mutta onneks ollaan ulkona, ja ulkona on muutenki tosi ihana ilma, niin kait se on ihan ok. Morrrjens!