Vaihteluhan saattaa virkistaa.

Huoh. Mua vaan vasyttaa ihan koko ajan. Aamulla kun heraan, nousen ainoastaan sen takia etten viitsi maata sangyssa viela iltapaivalla koska sitten en saa muuten kaytya suihkussa tai syotya tai paastetty rottia leikkimaan. Enka tietenkaan jaksais sita Robertin valitusta siita etten oo edes jaksanut sangysta nousta :D Blah. Ihan sama onko kaljalla osuutta asiaan vai ei - ei vaan jaksa. Olisi ihana herata pirteana joku aamu, taas pitkasta aikaa. Nyt kun heraan niin laitan heti silmat kiinni ja vaan lepaan. En oo pitkaan aikaan noussut yhdessa Robertin kanssa, paitsi nyt vapaapaivina tietty, mutta sillonkin ehka enemman Robertin kaskysta. Tanaankin meinasin nukahtaa tahan levitettavalle kun katsoin dokumenttia koneelta. En yleensa vasy tolleen. Lomaa on viela 2 viikkoa jaljella ja tuntuu etta koko loma on mennyt masennuksen valttelyssa, mutta koska oon istunut sisalla yksinani suurimman osan lomasta, niin enpa oo onnistunbut kauheen hyvin siina valttelyssa. Tervetuloa nyt sitten, harmaan pilvet paan ylla. Asiaahan ei tietenkaan auta sellaiset asiat kun esim. etta jouduin nyt lainaamaan rahaa Robertin aidilta ja etta Ruyter ei meinaa syoda mitaan ja oli tosi surkeen nakonen tana aamuna. Ulkona on jatkuvasti kiva ilma paivisin, mutta mun ulkoilman kosketus on se kun Robert avaa oven lahtiessaan toihin ja seison ovella toivottelemassa hyvaa tyopaivaa. Ajattelin yks paiva etta jos alkaisin kayda kavelylla joka paiva, mutta voitte varmaan jo arvata etta miten siina on kaynnyt. Nytkin on jo liian myoha lahtea kavelemaan, kun pitais tiskata, suihkutella, syoda jotain ja sitten leikkia rottien kanssa. Huoh. Jos huomenna sitten...(niin varmaan!) Onneks perjantaina on vapaaehtoishommia, ja lauantaina workshop ja sitten keikka illalla! Ja huomiselle tarvittais tyontekijoita PW:lla, niin jos Robertilta heruu bussirahaa kolmelle paivalle, niin meen oikeen mielellani huomennakin. Tosin se oli jo vahan vaikeena siita etta joudun nyt kaks kertaa talla viikolla pyytaa sita bussirahaa, ja sitten se joutuu viela maksaa mun keikkalipun niin ehkei se huominen onnistu sitten. Tuntuu etta kaikki on samaa koko ajan. Mikaan ei ole jannaa. Samat rutiinit joka paiva, samat baarit vapaapaivina (tosin oli niiiiiiiiiiiiiiin ihanaa ja virkistavaa olla kotona 2 paivaa nyt viikonloppuna ja vaan olla!) ja triviaa joka viikko. Kaipaan meidan vakio triviabaaria ja sita kun pelattiin kerran viikossa, tai ehka kaks enintaan. Haluaisin tehda jotain erilaista. Kayda jossain. Oli niin ihana kun ne tutut oli taalla, oli jotain arjesta poikkeavaa. Sai puhua Ruotsia ja nahda ihmisia keta en nae kovin usein. Sai nayttaa paikkoja. Sitten kun ne lahtivat tuli sellanen haikee ja kurja olo, etta nyt pitaa sitten palata taas samoihin juttuihin kun aina ennenkin. Muistan etta sillon kerran kun Tytti ja hanen silloinen miesystava olivat taalla kaymassa ja kun he lahtivat alkoi itkettaa kun tuli niin tyhja olo yhtakkia. Ruyter on nyt nukahtanut mun syliin, niinpa mun jalka alkaa puutumaan. Mulla olis kirjeitakin kirjotettavana, muttei jaksa. Ei huvita jos ei ole mitaan kivaa kirjotettavaa. Ei huvita alkaa lahettamaan kivoille kirjekavereille mitaan kummallisia avautumiskirjeita tai sellaisia missa ollaan tosi negatiivisia. Blaah. Nyt selkaankin sattuu kun tassa on niin vaikee istua! Kerroin Robertille mun miniroadtrip ideasta. Sen mielesta se kuulosti kivalta, mutta halusi lisata Las Vegasin yhdeksi pysakiksi. Sehan tietty sopii, vaikken nyt ookkaan mikaan Vegasin suurin fani. Sinne on vaan vahan ikava menna ilman rahaa :D Mutta niin on kylla muuallekkin meneminen. Miks kaikki on niin tylsaa ja ei-kiinnostavaa? Miten saada vaihtelua kun sellaiseen ei ole itsella edes varaa?