Ihmeparaantuminen.

Taallahan tuli valiteltua vaikka minka nakosta kurjuutta yhteen vaiheeseen. No, nyt vaikka jotkut asiat ovat viela selvittamatta, niin ei tunnu yhta kurjalta. Mutta nyt tuntuu silta etta niitakin asioita jaksaa miettia ja muistaa taas etta aina ei asiat mene niinkun itse haluaa. Pitaa olla varautunut siihen. Nyt myos jaksaa ajatella niin etta jos ei talla kertaa, niin ens kerralla sitten! Torstainahan olin siis vahan retkeilemassa kavereitten kanssa siella majakalla jne. Perjantaina olin vapaaehtoishommissa Project Wildlifella ja opein ruokkimaan lintuja letkulla. Se oli tosi siistia. Lauantaina olin aamupaivalla huitelemassa trolley'lla menemaan (musta on jotenkin ihanaa matkustaa julkisilla, ja varsinkin alueilla missa ei normaalisti tuu kaytya kauheesti) ja sitten menin sen jalkeen sinne dog support workshopiin. Siita kirjottelinkin. Mutta sitten lauantai-iltana jatkui ohjelma The Dickies'in keikalla! Oli hyva keikka. Me mentiin Robertin kanssa silleen myohaan ettei tarvinut katsoa lamppareita. Ei kauheesti kiinnostanut ne lampparit. Me yritettiin taalla kotona juoda yhdet kaljat, mutta ei keretty. Juotiin siella keikallakin vaan yhdet, etta ihan selvinpain meni se keikka. Ei siella kylla olis edes huvittanut juoda, kun baarille oli kauheet jonot ja muutenkin koko paikka oli ihan taynna. Keikan jalkeen tultiin kiltisti kotiin ja nukkumaan. Mika oli ihan hyva, niin jaksoi sunnuntai-aamuna nousta elaintarhaan! Mentiin Robertin siskon ja sen perheen kanssa kaymaan elaintarhassa. Siskon lapsi on 4, ja heitti tietenkin kaikennakosta hepulia. Se on hyva etta on laheisia ketka voivat muistuttaa siita miksen halua lapsia :D Ja kohtahan niita on yksi lisaa, kun mun oma sisko poksauttaa maaliskuussa uuden jasenen meidan klaaniin :D Ei mutta onhan toi Robertin siskon lapsi ihan kiltti, eika yhta hankala kun se 7-vuotias toisen siskon poika. Sehan tietty riippuu ihan niista vanhemmista ja kasvatuksesta jne. Elaintarhassa viihdyttiin kolmisen tuntia, jonka jalkeen pistaydyttiin Robertin kanssa burritoilla. Loppuilta menikin sitten tv:n parissa taalla kotona. Itse join siina illan aikana kaksi kaljaa, Robert ei kerennyt edes koskea omaansa koska uni kerkesi ennen sita. Meilla on uus sunnuntaisarja, sellanen kun Worst Cooks in America :D Siina on niin ihana se naiskokki, ja ne kilpailijat on aina niin huvittavia kun eivat osaa keittiossa mitaan :D Aika hauska ohjelma. Maanantai meni leppoisasti ensin taalla kotona. Aloin pesemaan rottien hakkeja, mutta kerkesin pesta vaan 2 ennen kun nalka alkoi kurnia vatsassa. Suunnattiin pizza buffettiin, missa vedettiin pizzaa, salaattia, pastaa ja jalkkaria kunnes tuntui etta napa repeaa. Se oli aika edullista kyytia, ruokakin kylla ehka vahan maistui silta etta on edullista, mutta ei se mitaan :D Kun kerran niin halvalla saa niin mika ettei. Sen jalkeen tultiin kotiin ja pesin loput hakeista. Me vaan hengailtiin taalla kotona kunnes paatettiin menna pelaamaan triviaa. Siellakaan ei kauheesti juotu, muuta kun 2 kaljaa. Kotona sitten herkuteltiin ja alettiin katsoa leffaa, mutta alko vasyttaa niin piti laittaa leffa kiinni ja suunnistaa sankyyn. Tanaan on ollut dog support harjottelussa! Opettelin koirien kasittelya, miten niita esitellaan asiakkaille, jne. Mun mentori oli sita mielta etta hoidin homman tosi ammattimaisesti! Ensin mentori oli huoneessa mukana, sitten lasin takana kun kokeilin yksin, ja sitten kolmannella kerralla, se kavi vaan valilla vilkasemassa etta miten menee. Mina varkkailin kahden eri pitbullin kanssa. Ensimmainen oli naaras joka tykkasi leikkia tennispallolla, ja toinen oli vanhempi uros joka halusi vaan etta sita rapsutellaan :) Tuntui jo nyt ensimmaisen harjottelun jalkeen etta tuun osaamaan tan ihan varmasti :) Tuntuu siis etta ei enaa viitsi mokottaa ja surkutella. On ollut ihanaa saada vahan haastetta itselleen ja oppia jotain uutta ja paasta ulos kotoa valilla! Ja jos tuossa ei ollut jo tarpeeksi ilon aihetta, niin meidan vanhus, Ruyter, on taas oma itsensa! Toki vaivat johtuivat vanhasta iasta, mutta se miten sen asian kasittelee voi paattaa etta jatkuuko vanhan rotan elama vai ei. Ma uskon etta mun masentuvaisuus tarttui Ruyteriin. Sille tuli varmasti sellainen olo etta aiti on jo luovuttanut, niinpa luovutan minakin. Sille oli vaikea antaa ruokaa, (ja uskon ettei se ruokakaan nyt ollut tarpeeksi ravinnoitsevaa) ja sita piti kylvettaa kerran paivassa. Sen silmat olivat punaisen kokon peitossa ja muutenkin koko rotta oli surkean ja kuolevan nakoinen. Sitten yhtena iltana mietein etta ei taa nyt voi olla tassa. Ei taa ikaantyminen pitaisi tapahtua talleen etta kuihdutaan heti yhdella kertaa. Niinpa pistin miehen soijamaito ostoksille ja aloin liottaa rottien ruokaa maidossa. Kun se oli tarpeeksi pehmeaa, viskasin maidot ja pehmeat pelletit blenderiin ja tein ruoasta tahnaa jota pystyi ruiskulla syottaa Ruyterille. Ja onneksi kekseinkin tehda niin. Kun Ruyter piristyi, piristyin minakin. Kun en luovuttanut, ei luovuttanut hankaan. Ja arvatkaa mita! Nyt Ruyter syo ihan itse taas! Ei pelletteja itsestaan, mutta tahnaa omasta astiasta :) Hetki sitten se ei kaynnyt ollenkaan. Ja silmat ovat kirkkaat, eika niitten ymparilla ole kokkoa. Nyt eilen ja tanaan on neidin alaosatkin olleet puhtaan nakoiset, niin en eilen kylvettanyt ollenkaan, enka kylveta varmaan tanaankaan. Se ei enaa laahaa hantaakaan maata pitkin, vaan nyt hanta hoitaa taas tehtavansa tasapainon hallitsijana :) Tottakai se valilla menee vahan nurin kun on vanha, mutta on kiva nahda kun Ruippa taas jaksaa JUOSTA ja se meneekin kovaa! Mulla tulee ihan itku kun ajattelen koko asiaa, mutta ne on ihan vaan ilon kyyneleita, koska mun ruipelo-Ruippa on jalleen se oikea vanha kunnon Ruyter :) Uskon etta Ruyter elaa viela muutaman kuukauden. Sillon olen varmasti jo, jollain tapaa, valmis sanomaan hyvastit. Ennen kuvittelin etta se kuolee ihan mina hetkena hyvansa enka osannut kuvitella sita. Mutta nyt on kaikki hyvin. Ruyter ei viela kylla juo vetta, mutta laitan sille joka aamuin ja illoin vauvapuuroa, jota sekoitan veteen ja siita se sitten saa nestetta. Soijamaidostahan se saa myos nestetta. Ihan hyvin silla nayttaa nyt menevan :) Me ollaan siis molemmat virkistytty! Ja onhan tassa viela kivoja juttuja edessa. Esim. taman kuun lopussa on 2 keikkaa joita odotan innolla! JA torstaina on mun ja Robertin 7-vuotispaiva :D Tosin silla on toita sillon. Ja kuun lopussa on myos mun kissa workshop niin saan myos hoitaa niita. Ja kouluhan alkaa maanantaina. Sita en ehka odota, mutta se tekee hyva koska sitten saa vahan saannollisyytta arkeen. Etta sellasta. Tallasia postauksia on paljon kivempi kirjoittaa kun niissa tapahtuukin jotain :D Masennun niin helposti lomilla kun ei ole rahaa ja kaikki on niin samanlaista. Mutta ihan hyvinhan sita loppujenlopuksi ollaan parjatty :D Nyt meen pusuttelemaan mun Ruippaa kuka tassa pyorii. Olen niin kiitollinen siita etta se elaa viela, etta jo pelkastaan se nostaa mielialan taivaisiin!