Yoajatuksia suhteista.

Luen tassa sangyssa yhta tosi hyvaa kirjaa jonka sain pari vuotta sitten Tytilta lahjaksi. monesti kun luen tata kirjaa alan miettimaan vanhoja juttuja. todennakoisesti siita syysta etta kirja kertoo suhteista, ja jokainen, ainakin moni meista jos ei ihan kaikki, voi samaistua tahan ja muistella niita surkeita suhteita. ma en kovin mielellaan mieti entista poikaystavaa, koska han oli huono ihminen, eika vaan sen takia etta oltiin vaaria toisillemme. Eika mulla nyt ole mitaan syyta ajatella koko tyyppia nain yleensa. mutta jos sen naaman ottaa pois, niin on joskus tietty jotain huvittavia juttuja mita ajatella, niilta ajoilta kun ei viela asiat ollut huonosti ja monimutkaisia. niinkun vaikka se etta sen luokka tuli kaymaan mun koululla tutustumassa, ja sen luokalla oli myos mun ensimmainen poikaystava, ja se sen hapan naama kun pussailtiin pihalla. sellanenhan nyt on ihan hauskaa 16-vuotiaana ja sellaista voi miettia ilman etta tarvii kauhesti muistella ketka ihmiset oli kyseessa. ihmisia aina jotenkin ihmetyttaa se etta mulla on kerennyt elamani aikana olla vaan 3 poikaystavaa, silla valin kun itse ovat housut kintuissa suunnilleen juosseet kuola valuen miesten perassa. mulle on vaan aina kaynnyt silleen etta yhtena paivana se kenesta tykkasin tykkasi musta myos ja tadaa. ja sitten niiden kanssa ollaan oikeasti. pidemman aikaa. paitsi se ensimmainen, se nyt kesti vain 3 viikkoa :D sita ei ehka lasketa. mutta jos en olisi tapaillut sita, niin en olisi sitten tavannut sita seuraavaa, johon tuli kulutettua liikaa aikaa, ja jos en olisi kuluttanut kaikkea sita aikaa, en olisi muuttanut Goteborgiin missa kaikkia alkoi reveta saumoista ja jos ei suhde olisi revennyt niin en olisi nahnyt unta Robertista jo ensimmaisena yona kun juteltiin. Robert tunkeutui heti uniin ja siita olisi jo varmaan voinnut aavistaa etta tassa on jotain. se on aina janna kun nakee kaikkea tuollaista jalkeenpain. merkkeja siita etta jokin on selvasti tarkoitettu olemaan, tai merkkeja siita miten joku asia oli aina huonosti, sita vaan ei nahnyt sillon. Niinkun vaikka se etta toinen ei kauheasti ollut kiinnostunut sun jutuista mutta sun piti aina olla kiinnostunut sen jutuista. ja ne jutut oli tietty aina ihan typeria. nyt ei tarvi enaa esittaa etta kiinnostaa, ei edes sillon kun Robert puhuu fantasy-kirjoista, koska se on niin innoissaan etta sita on jotenkin kiva kuunnella vaikkei olekkaan mun juttu. mutta tama alkaa jo menna vahan liian syvalliseksi tama teksti, ja kello nayttaa yhta ja viela olisi kiva lukea, joten parempi lopettaa napyttely. taidanpa hakea tuon miehen viereen ja vaan olla ja arvostaa :) hyvat yot.