Vuoristorataa.

No huh. Ajattelin koulussa etta tanaan on hyva paiva kirjoittaa blogia, silla olin tosi hyvalla tuulella ja enka antanut stressin painaa paalle ollenkaan. Ajattelin etta kun olin kerran niin hyvalla tuulella stressaavista asioista huolimatta, olisin tanaan voinnut ratkaista kaikki ongelmani stressin suhteen. Paivaa piristi se etta ummetusta potenut Thomas-rotta oli onnistunut rutistamaan yhden pienen kakan perastaan, ensimmaista kertaa muutamaan paivaan, ja tietenkin se etta Suomi paasi jatkoon jaakiekon MM-kisoissa. Sita olin jannittanyt paljon, ja tottakai se oli jannaa koulumatkalla paivitella tuloksia puhelimella kun matsi oli viela meneillaan sillon. Mulla oli myos uskonnon kokeet tanaan ja tuntui niinkun se olisi mennyt tosi hyvin. Oli koko ajan sellanen hyva fiilis niista kokeista, ja kotimatkalla vaan mietein etta ONPA HYVA PAIVA! Sitten Robert lahetti viestia etta oli ajanut pulisonkinsa ja sielta alta oli paljastunut iso kyhmy. Tiesin kyhmyn olemassa olosta, koska se aina nakyi pulisonkien keskelta, mutta aina ajattelin sen olevan vain iso luomi. Robert usein raapii sita, niin se on aina jotenkin kurjan nakoinen. Robert kuitenkin kertoi etta se on kyhmy, etta se nousee pois iholta. Ja kun han lahetti siita kuvan, oli se aika ikavan nakoinen. Yritin kuitenkin olla murehtimatta, onhan se ollut siina jo monta vuotta eika siita ole koskaan ollut haittaa. Muistan mulle kerrottaneen aikoinaan etta kun luomen paalla kasvaa karvaa, on se hyva merkki, ja sen paallahan kasvoi paljon karvaa. Yritin piristaa Robertia, koska hanella oli paha mieli, enka halunnut etta meilla molemmilla on paha mieli, koska sellainen ei auta ketaan. No, nyt mullakin on paha mieli ja itkettaa. Eilen jo aloin miettimaan sita kun pitaisi vieda Thomas elainlaakariin. Silla on nyt ollut ummetusta pari paivaa, tuo yksittainen kakka nyt ei kauheasti merkitse mitaan, silla voi olla ettei sielta enaa tule enempaa. Pian poikaan saattaa alkaa sattua kun ei helpotusta nay missaan. Juoma ei maistu omasta pullosta, niin olen ruiskulla joutunut juottaa hanta, ja vaikka ruoka maistuu viela, niin ei ne maarat ole ihan samat kun normaalisti. Se on enemman sellaista napostelua se sen syonti, etta syodaan vahan siella ja taalla ja vahan vaan. Olen antanut luumuvauvanruokaa ja kurpitsasosetta, mutta jos ei rotalle maistu, niin ei voi vakisin alkaa syottaa, varsinkaan kun nyt on mennyt jo muutama paiva eika tuloksia nay vaikka se niita vahan onkin maistellut siella ja taalla. Mahassa tuntuu kova kohta, jonkunlainen tukos siella on selvasti. Elainlaakariinhan se pitaa vieda, etta tiedetaan mista on kyse ja miten hoitaa Thomas kuntoon. Inhottavinta nyt vaan on se, etta meidan elainlaakari on matkoilla ja palaa toihin vasta ensi kuun toinen paiva. Me ei kauheesti voida odotella sinne asti, koska Thomasin vatsanvaivat alkoivat jo viime viikolla, ja ummetus nyt viikonloppuna. Ensiapuelainlaakari maksaa ihan jarkyttavasti, ja mulla ei ole varaa siihen. Toinen elainlaakari kenen luo hanet voisi vieda on jattanyt mulle pahan maun suuhun, enka oikeen luota heihin, vaikka nykyaan niilla onkin ihan hyvat arvostelut netissa. Paria muuta vaihtoehtoa olen googlannut, mutta kaikista sanotaan etta "jos etsit halpaa elainlaakaria, ei tama ole se oikea sinulle." Meidan oma elainlaakari on halpa ja luotettava, vaikka onkin vahan kauempana meilta. Nyt vaan ei paasta hanen luo kaymaan. Ahdistaa, koska Thomas tarvitsee apua. Ahdistaa koska mun rahojen oli tarkoitus menna vuokraan. omaan laakarintarkastukseen, Samin leikkaukseen ja sitten se mita on jaljella olisin halunnut antaa Robertille ettei hanen tarvi maksaa koko green card juttua itse, koska se on aika kallista touhua. Olin niiiiin paattanyt etta green card hommat ovat pulkassa taman kuun lopulla. Haluaisin vielakin niin, mutta tieda nyt sitten tuosta. Rahaa menee. Samin leikkaus ei nyt tule todennakoisesti tapahtumaan. Sehan ei ole mitenkaan vakava juttu, se vaan tarkoittaa sita etta Sam ja Thomas joutuvat muuttamaan yhteen ja Cornelia jaa yksin. Cornelialle pitaa siis hommata kaveri, ja sitten meilla on taas 6 rottaa...Ei siina mitaan, mutta toivoin etta lomalle lahtiessamme, meilla olisi vain 2 hakkia. Rogerin ja Fredrickin hakki ja sitten meidan kolmikon (Thomas, Cornelia & Sam) hakki, niin olisi hoitajan helppo olla. Nyt sitten niita tulee olemaan kolme, ja jokaisessa kaksi rottaa, jos joudutaan hakea kaveri Cornelialle. Se nyt ei stressaa niiiin paljon, rahat hommat kyllakin. Stressaa etta Thomasilla on vatsavaivoja, enka tieda minne vieda hanet. Jos mennaan ensiapulaakarille niin siina menee sitten mun rahat. Mutta kait se on parempi kun vieda jonnekkin semihalvalle paskalaakarille. Onneksi isovanhemmat antoivat rahaa vuokraan, niin ainakaan ei tarvi miettia sita. Harmittaa vaan. Robertkin joutuu nyt varmaan kaymaan laakarissa. Onneksi hanella on vakuutus, niin ei sekaan sitten maksa jarkyttavasti. Menipa ihan vituilleen koko paiva. Miten voikaan olla nain? Itkettaa. Menen tasta muualle ruikuttamaan.