Monday, May 26, 2014
Varisrakkautta.
Olin muuten perjantaina taas hommissa Project Wildlifella, ja apua, silla on aina niin mukavaa! Mulle tulee aina niin hyodyllinen ja hyva olo, vaikka tekisinkin jotain ei-niin-kiinnostavaa hommaa, kuten leikkausinstrumenttien peseminen tai ruiskujen viruttaminen. Mutta hauskasti kylla, niin ei ole mun tarvinut hoitaa niita hommia hetkeen. Kun tulin paikalle perjantai iltapaivana, otin juuri lahtevan naisen vuoron. Tai se oikeastaan annettiin mulle. Tulin sisaan ja han kysyi etta haluanko auttaa varisten kanssa. No tottakai halusin. Jai viime kerrasta niin hyva fiilis ja rakastuin aivan taysin naihin pieniin variksiin. Mina sitten hoidin nelja taytta varishakkia. Jokaisessa oli useampi varis, ja jokainen piti syottaa kasin, 45 minuutin valein. Eli heti kun olin yhden hakin hoitanut, menin seuraavalle, ja kun olin viimeisen ruokkinut, niin olikin jo aika ruokkia ensimmainen uudestaan. Jokaisessa hakissa oli ainakin yksi varis joka ei kuulemmat syonnyt. Nain oli merkattu muistiinpanoihin, ja nain kertoi nainen kenen vuoron otin. Mutta minapas sain varikset syomaan! Olen huomannut olevani aika hyva tassa lintujen kasittelemisessa, uskon sen ehka olevan siksi kun en ole kovin kovakourainen. Kun oli pakkosyotettava lintuja, en halunnut ottaa kovaa kiinni, niin varovasti vain siirsin linnun lahemmaksi ja sormella vahan raotin nokkaa, niin etta saisin laitettua palan hedelmaa tai napun suuhun. Yksi varis ei halunnut syoda, ja nain oli taas merkinnoissa ja kerrottiin niin. Siirsin linnun hakin etuosaan, ja kuinkas ollakkaan! Alkoi ruoka heti maistua, ja kunnolla. Toisessa hakissa oli lintu joka ei kuulemma halunnut syoda. Koputin vesiruiskulla varovasti sen nokkaa, ja se avasi suunsa minulle, niin sain annettua sille vetta. Seuraavalla kierroksella samalla variksella olikin suu auki, ja se halusi hedelmia. Mista tiedan etta oli sama lintu? Meilla merkitaan jokainen lintu pienella renkaalla jossa on numero. Renkaita tulee tarkkailla jotta tietaa jokaisen linnun voivan hyvin. Jos esim. lintu renkaalla numero 17 ei syo, pitaa se merkita hakin paalla oleviin muistiinpanoihin. Jos saat linnun numer 17 syomaan, voit laittaa sen muistiinpanoihin. Oli ihanaa kun MINA sain olla se kuka sai pyyhkia pois muistiinpanoista sanat "not eating." Varikset on tosi ihania. Ne ovat niiiin fiksuja. Ne ovat hirvean mukavia, tulevat heti hakin ovelle kun menet syottamaan niita. Eivat noki (ainakaan kovaa ;D) ja kertovat kylla kun ovat saannet tarpeeksi ravintoa tai nestetta. Joskus tietysti siella on se yksi isompi varis, kuka vahan kayttaa hoitajaa hyvakseen ja huutaa kurkku suorana etta saisi pari ekstra viinirypaleen puoliskoa tai lisaa paistetun kanamunan palasia :D Mutta ei se mua haittaa ollenkaan. Sitapaitsi ne ovat jotenkin tosi sopoja myos :D Tiesitteko muuten etta nuorilla variksilla on siniset silmat? :) Varikset ovat vahan niinkun lintukunnan rotta; aliarvostettuja, mutta paljon fiksumpia kun mita ihmiset arvaavat. Ja monesti ne nahdaan kiusana, kuten rotatkin. Ehkapa siksi pidan niista niin paljon. Olen aina miettinyt etta mista tulee suuri kiinnostukseni/rakkauteni rottiin, ja ehka se tulee sielta jostain syvemmalta; itsekkin ollen monesti ollut se syrjaan tyonnetty ja aliarvostettu. Riesa. Allottava ja ruma. Se kenelle ei mahdollisuuksia annettu. Ehka naen naissa elaimissa jotain sellaista mita olen nahny itsessani, ja tiedan etta jokaiselle taytyy joskus antaa mahdollisuus. Koska annoin naille elaimille mahdollisuuden, olen nahnyt niissa ne puolet mitka aikoinaan toivoin muiden nakevan minussa. Ehkapa siksi pidan variksista ja rotista. Ehka sinakin voit pitaa niista, mutta jos ei niin muistahan se etta joskus ne "allot" ovat ne kaikista viisaimmat ja parhaiten selviytyjat ;)
Labels:
elaimet,
elainsuojelu,
linnut,
rotat,
villirotat
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment