Graveyard tree.

 Heipa hei. 

Mitenkas kaikilla menee naina aikoina? Taalla menee ihan hyvin, kaikin puolin olosuhteisiin nahden. Robertin vanhemmat tietysti oli evakon partailla tassa jokunen viikko sitten johtuen Valley-maastopalosta tuolla east countyn puolella. Nain yhtena iltana kuvan nimenomaan Jamulista ja paatin soittaa ja kattoa miten siella meni. Siella oli sahkot pois maastopalosyista. Mutta nyt eilen kun katoin niin maastopalo oli suurimmaks osaks hallittu. 91 % ilmeisesti. Koska muuallakin pain Kaliforniaa, seka Oregonin ja Washingtonin osavaltioissa riehuu maastopalot talla hetkella, nakyy se savu avaruudesta ja se ylsi hetki sitte ihan Michiganiin asti. Linda kerto tanaan etta nyt se yltaa Suomeenkin se savu. Aikamoista! 

Nainpa taas monen kuukauden evakoitumisen (ja erakoitumisen) jalkeen yhta kaveria. Kaveri, kenelle en oo muistaakseni keksiny mitaan blogilempinimea, oli huudeilla ja oli tulossa mokkihoperoks kun ei pysty nakemaan kavereita. Meilla on tuossa pihalla katoksen alla tuolit ja poyta, joten paatettiin etta jos ollaan turvallisesti niin eikohan se sovi etta hengaillaan jonku aikaa. Lysol-sprayattiin tuolit ja poyta, kasidesi oli poydalla ja tuolit vedettiin niin etta oli tarpeeks turvavalia. Ja molemmilla oli maskit paalla koko ajan. Tama on kolmas kerta koronan aikana kun oon nimeomaan hengaillu jonkun kans. Kerran oli kesakuussa kun Kanadalainen tuli mun tyopaikalle ja istuttiin sitte tunti tai kaks tyopaikan takana maskit paalla rupatellessa. Toinen kerta kun Ruotsalainen pyysi kissavahdiksi ja jouduin sen takia kaymaan sen kotona sillon kun se oli siella. Sisalla meilla oli maskit paalla, ulkona istuttiin sen verran kaukana toisistamme ja juotiin oluet niin maskit oli pois paalta. Nyt talleen talla kertaa. On jotenki hirveen omituista kun nakee Suomessa ja Ruotsissa tyypit hengaa ihan normaalisti (ymmarran tietenki etta siella ei ehka asiat oo ihan yhta kurjat kun taalla, varsinki Suomessa ja mun kotikaupungissa viela enemman specifically) ja ite joutuu keskustella terapeutin kanssa siita kannattaako oman mielenterveytensa takia edes vaivautua nakemaan kavereita jos se on ahdistavaa, vaikka siita tulee samalla hyva olo. Eihan se siis muuten olis ahdistavaa ollenkaan, mutta en usko tollasiin koronakupliin valttamatta. Me ei toittemme takia Robertin kans mielestani voida alottaa koronakuplaa, koska me tullaan niin paljo yhteyteen toisten ihmisten kans. Meilla esim. on nyt tallanen uus asiakas keta ei olla ennen nahty, mutta nyt viime viikolla on alkanu kaymaan tiuhaan tahtiin. Se on ihan vitun rasittava ja epamukava mies. Kysyin silta olisko silla maskia minka laittaa paalle ja se sano et ei oo nyt mukana, ja mita ma silla ku istun tassa pihalla. Minun turvallisuudellahan ei tietenkaan oo niinku yhtaan mitaan valia. Nuori oli sanonu samaa etta se mies oli tosi epamukava sitakin kohtaan. Tanaan se kavi taas se aija, ja pyysin sita ottamaan muutaman askeleen taaksepain etta voin turvallisesti ojentaa sille sen kassin. Yleensa jos pyydan maskittomia tekemaan nain, ne on ymmartavaisia ja tottelee ja on mukavia, mutta tama saatanan lahettilas itse mulkasi tosi rumasti. Siis en tajua tallasta ollenkaan. Kysyisin etta minka kiven alla herra on asunut viimeset puoli vuotta mutta eihan tollaset siis yksinkertasesti valita. Ne on paattany etta vaara on ohi ja on ok kayttaytya ku mikaki paskakasa. Han ajaa sitapaitsi mersulla ja kayttaa amexia. Siina on ihan tarpeeks douchebagin merkkeja.

No joo. Talla viikolla kolme vapaata! En tiia mita teen niilla kahella muulla. Huomenna ainaki terapia ja sit varmaan jotain hengailua Robertin kans. Kaytiin viime vapaalla hautausmaalla! Tykkaan ihan oikeasti hautuumaista. Ne on kauniita ja hiljasia. Niissa harvemmin tormailee tyypeihin. Kaytiin kattomassa missa Robertin isovanhemmat isan puolelta on, ja loydettiin sen tatiki siina samalla. Pitaa joku kerta vieda kukkia, nyt kun tiedetaan missa ne on. Robertin aitin perhe on pohjois Kaliforniassa, niin niita ei tuu moikattua. Menisin mielellani uudestaanki, ja haluaisin loytaa jostain sellasen paikan missa voi sytyttaa kynttiloita perheelle joka on haudattu muualle. Ainakin Ruotsissa kun asuin niin siella oli keskella hautausmaata sellanen pieni lyhtykoppi mihin sai laittaa kynttilan jos perhetta oli muualla ja me tietenki Suomalaisina hautausmaalla jouluisin kavijoina laitettiin sinne kynttilat edesmenneille Suomessa olleille perheenjasenille. Tuosta hautausmaa jutusta on tullu erityisen tarkea mulle nyt kun oon asunut ulkomailla jo pitkaan. Terapeuttikin tykkas etta onpa ihanaa. Juteltiin perheesta ja kuolemasta viime viikolla ja se oli kiinnostavaa :D 

No joo. Olkoon tama nyt tassa. 

Ps. tein eilen lasagnea kolmannen kerran elamassani. On menny monta vuotta naiden kolmen kokeilun valissa. ONNISTUIN ENSIMMAISTA KERTAA. Tein tietenkin silleen pohjoiseurooppalaiseen tapaan etta brunsaassit feat "jauheliha" ja juustokastike. Ai helvetti ku oli ihanaa.

Queeroon kasvanut.

GET IT?! Niinkun kieroon kasvanut, mutta se onkin etta queer-oon kasvanut. OHOHOHO. No joo.

Heternormatiivisuus on maailman paskin juttu. Se on sita kun vaikka jollain on poikalapsi ja se lapsi katsoo kohti tyttolasta ja mammat naureskelee etta "siina se tiirailee niita tyttoja jo!"

Se on sita kun mummut kyselee tytolta "onko sulla poikaystavaa?"

Se on sita kun sulla kestaa monta monta monta vuotta tajuta etta ehka sa olitkin vahan ihastunut Madonnaan pienena, mutta kukaan ei antanut tilaa sellaiselle puheelle. Aina puhuttiin vaan siita etta kohta oot jo iso tytto ja sullakin on varmaan joku poikaystava.


Kun kasvaa sellaisessa ymparistossa, niin on vahan hassu olo sillon kun alkaa miettia seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvia asioita. Varsinkin vanhempana, ja avoimesti sinut suuntautumisensa kanssa olevana tyyppina.

Meilla on mun vanhemmat tiennyt varmaan pidempaan kun mina etta tykkaan myos naisista. Tosin voi olla etta ne saatto luulla etta tykkaan VAIN naisista, mutta totuus on se etta aijat on ollut mielessa jo siita lahtien kun nain Billy Idolin MTV:lla huulet mutrussa. Mutta niin on mimmitkin. Se on vaan just sita etta sellasesta ei koskaan puhuta, harvoin edes perheissa missa hyvaksytaan sellaset asiat, niinkun meidan perheessa. Oon vanhempana tajunnut etta Billy Idolilla oli kilpailija. Billy Idol ei ollut ainoa keneen olin ihastunut. Oli myos Madonna. Madonnassa oli jotain samaa kun Billy Idolissa; ne oli molemmat sellasia vaarallisia ja koviksia, molemmilla kajaalia ja lyhyet blondit hiukset. Se oli vaan se etta Billy oli se kenesta "sai" tykata ja Madonnaa piti vaan ihailla, koska olenhan minakin tytto, ja ehkapa minusta voi tulla Madonna isona, muttei Madonnan tyttoystava.

Bi-tyttona oleminen on siis tosi hammentavaa. Yhteiskunta sanoo etta jos ajattelee tyttoa, niin se on varmaan vaan sita etta ihailee sita tyttoa. Niinkun luulin ihailleeni Madonnaa pienena, mutta nyt vanhempana ymmarran etta ei. Kylla se oli Madonna vastaan Billy Idol in my heart ;) On tosi hammentavaa kulkea ympariinsa miettien etta ihailenko nyt muka tuota tyyppia vai olenko ihastunut siihen.

Yla-asteella kuulin etta The International Noise Conspiracyn kosketinsoittaja, Sara, oli biseksuaali. Ajattelin etta siistia. Ehka makin olen sellainen.


Kun olin 19 vuotias, oli mulla yks paras ystava Ruotsissa. Me oltiin jatkuvasti yhdessa. Sitten kerran huomasin etta ajattelin sita koko ajan, ja soittelin sille koko ajan, ihan vaan jutellakseen. En muuten niinkun harrastanut oikeen sellasta random soittelua, paitsi mun kavereille Suomeen joskus kun ei oltu kuultu toistemme aania pitkaan aikaan. Mutta talle tytolle soitin usein, vaikka nahtiin koulussa joka paiva. Se ei ollut mitenkaan kauhean pelottavaa huomata etta olin ihan oikeasti ihastunut siihen tyyppiin. Ajattelin ehka eniten vaan etta kaitpa tallanen menee ohi. Tosin sitten meilla oli pippalot kerran ja olin saannut tarpeeksi rohkeusjuomaa itseeni, niin sanoin etta niin kuule, tykkaan susta. Siis niinkun TYKKAAN susta, ei vaan kaverina vaan silleen romanttisesti. Se ei ollut niin hirveeta, koska ilmeisesti se ajatteli samalla tavalla. Oli ihastunut ja silleen. Mutta me ei sitten paatetty tapailla tai mitaan koska ajatus siita oli sen mielesta jotenkin ahdistava. Ehka se oli vahan hammastynyt. Me asuttiin pienessa kaupungissa niin voi olla etta sita olis havettanyt tai jotain.

Tapahtuneesta voisi paatella etta tama oli SE hetki kun lakkasin olemasta hammastynyt. Vaan ei ollut. Paatinpa sitten uskotella itselleni etta ei se ollut ihastumista, se oli ihailua. Etta mulla vaan oli niin siisti paras ystava etta sekotin ne kaksi ihan eri tunnetta. (Jos ketaan kiinnostaa niin me pysyttiin parhaina ystavina sen jalkeen, ja monesti vitsailtiinki siita miten "aikuistuneita" me ollaan kun pystyttiin olemaan kavereita ihastumisen jalkeenkin)

Sellaista se on kun ei ole nakyvia esimerkkeja. Kun ei puhuta asioista. Nakyvyys on hirvean tarkeaa. Nyt oon kuitenki onneks vanha pieru ja onnellisesti naimisissa ettei omalta kannalta tarvitse kauheasti enaa miettia mitaan tallasia tai edes olla hamillaan. Mutta kun tulee ulos vanhempana, niin huomaa yhtakkia minkalaisia viesteja yhteiskunnalta vastaanottaa: et ole ihastunut, vaan ihailet. Se on normaalia, ihastuminen ei ole. Olisin ihan hyvin 19 vuotiaana voinnut olla oma itseni, ellei sellaiset viestit olisi sumentaneet nakokulmaani. Haaskasin seuraavat 8 vuotta ajatellen etten mitenkaan mahdollisesti voi olla mitaan muuta kun taysin hetero, koska naisia voi ihailla, mutta niihin ei voi ihastua.

Haluaisin niin etta ihmiset lopettaisivat tollasen naurettavan normalisoinnin. Varsinkin sen kun joku lapsii katsoo toista sukupuolta olevaa lasta ja siihen tulee joku vaantamaan jotain "naistenmies" lappaa tai sitte jotain "voi ei, isukki joutuu kirveella jahdata poikaystava ehdokkaat ovelta pois!" Yla-asteella mun fammu kysy mun kaverilta oliko silla poikakaveri. Sanoin etta ajattele jos silla onkin tyttokaveri. Fammu ei oikeen ymmartanyt. Sanoin etta jos se kaveri tykkaakin tytoista. Siihen se sano sitten etta kylla tytoista voi tykata mutta ei niitten kanssa voi olla silleen romanttisesti. Sellainen saa luvan olla mennytta maailmaa. Saastyy nykynuorilta bi-teineilta paljon paanvaivaa eika tarvi pelata tai hammastella omia tunteitaan jos ihmiset ei jatkuvasti muistuta etta maailmassa "kuuluu" tykata vastakkaisesta sukupuolesta ja kaukaa ihailla omaa sukupuolta, ihan vaan silleen jy nou, niinku jotain julkkista.

Niin kerta. No nyt siis kun oon vanha_pieru_87, niin tiedan etta kylla, Madonna oli mun number 1 nainen kun olin about 3 vee. Enpa oo viela paattanyt etta kumpi oikeasti oli hotimpi; Madonna vai Billy Idol. Ja SE onkin onneksi sitten ainoa kriisi mika mulla on liittyen tahan suuntautumiseen enaa!

Kesaterveiset vanhalta kovalevylta.

Olin tassa koko viikon kuumeisesti miettinyt etta miten saisin kaikista katevimmin haettua tuolta toiselta koneelta mun lukion arvosanat ja siirrettya ne tahan koneelle etta voin lahettaa ne kaannettavaks. Kaiken maailman scenariot pyori paassa, kunnes vasta tanaan sitten hoksasin etta nehan on kotoisin mun vanhalta lapparilta, jonka kovalevy toimii nykyaan ulkoisena kovalevyna ja on kiinni tuossa toisessa koneessa. No ei muuta kun kovalevy lappariin ja menoks. Aukesi aikamoinen muistojen maailma :D

Mulla on aika paljon ikavaa sanottavaa ajoista jolloin asuin Ruotsissa. Mutta yks posiitivinen asia mita muistelen lammolla on kesat ja se ettei me Jessican kans tarvittu kauheesti aikaa kavereiden kanssa, koska me oltiin aina kahdestaan keksimassa kaikennakosta. Joskus kun vietan kesiani taalla odotellen paivat pitkat etta Robert tulee toista kotiin, ikavoin kesia kun Jessican kanssa juostiin menemaan ulkona kamerat kadessa. Kuulostaa ihan silta kun oltais oltu jotain pienia lapsia, mutta ma olin jo tosiaankin kakskymppinen ja plus, ja olin jo parisuhteessa Robertin kanssa, tosin kauko sellaisessa, etten ollu viela paassyt muuttamaan tanne.

Pyha Diego ja Eagleton/Tar City.

 Nyt tulee vaha tallanen varmaan monien mielesta tylsa juttu; Oon joskus huvikseeni kaannellyt eri alueiden nimia eri kielille, ja tanaan tein siita oikeen urakan. Ei siis oo ilmeisesti parempaa tekemista (ois, mut kun sita motivaatiota ei oo koskaan tarpeeks.) Kaansin englanniks alueiden nimia kotikaupungistani, ja ajattelin etta naitahan vois kayttaa vaikka johonki kirjotusprojektiin joskus! Sit innostuin kaantamaan pari ruotsinkielista sielta yhdesta tuppukylasta englanniks ja sit myos englannista suomeks naita San Diegon alueita. Niista ei tullu ehka yhta hyvia kun noista Suomi-Englanti. Ois pitany vaha miettia lisaa ja formatoida niita uusiks niita Englanti-Suominimia :P Mutta alko menna maku. Mun lemppareita englanniks kaannetyista, jotka kuulostaa jopa ihan oikeilta paikoilta oli Hook Bay, River Valley, Churchill, Stone Meadow, Arrow Creek, ja Lowland. Sit naa San Diegon alueet oli vaha vaikeempia niinkun nain toisinpain. Taalta loytyy kaikkee niinkin uniikkia kun Maki, Portti, Muisto, Keskikaupunki, Ranta ja Puolitie. Sit oli vaikka mita Puistoja (Etela, Pohjois, Lahden, Punapuun, jne jne jne) Ehka Korkeudet ois paremmin kaantynyt vaikka Kukkuloiksi. Ainoat sellaset hyvat mitka kuulosti oikeilta paikoilta oli Toivovuori, Turvasaari, Lintumaa, Maenharja, Pankkiirinmaki, ja Kultamaki. Naita ruotsinkielisia oli (englanniks kaannetty siis) esim. Crown Forest, Stone Mountain, Deer Mountain, The Mills, ja Oakhill. Siina on muuten melkeen kaikki ton kaupungin alueet, pari vaan puuttuu :P Pieni paikka, tuo Heatherville ;)

Pitais varmaan alkaa naputtelemaan jotain stooria joskus, niin ois noillekki jotain tarvetta, kun kerran oon tylsyyttani jaksanu jopa kaannella noita :P Oli tassa yks paiva joku hyva idea. Ja pitais muutenkin aktivoida tuo kirjotusblogi taas, ja ajattelin laittaa sinne tuon mun kirjotuskurssin portfolion. Ehkapa jonain paivana voin elvyyttaa Churchillin tyttojen seikkailut :P Tai kertoa suomeks mita Pohjoispuistossa tapahtuu.

Oonpa vaha tylsa. Nyt kylla syon jotain valipalaa ja yritan teha jotain jarkevampaa.

Rocksystrar.

Siskoni Jessicakin alkoi tuumailemaan naita eilen postaamiani juttuja, ja muistutti siita etta jos ei oltaisi muutettu Ruotsiin niin meilla ei olisi ollut kaikki hauskoja bandiseikkailuja! En edes ajatellut koko asiaa! Se on yksi sellanen juttu mita saatan joskus ikavoida niilta ajoilta. Paljon muuta nyt ei oo tarve ikavoida kun sielta on kerran jo paassyt pois :D Meilla oli tapana matkustella bandejen perassa :D Asuttiin sellasessa paikassa etta siella oli ihan turha haaveilla mistaan bandien nakemisesta ellei se ollut joku sun kaverin bandi :P (ja tulihan niitakin nahtya. Just tassa jokunen kuukausi sitte yritin muistaa etta mika sen yhen mun kaverin orinabandin nimi oli. Ne soitti Finntroll covereita :DD olin ehka 16-17 ja very easily impressed.)  Niinpa me paatettiin sitten aina Jessican kanssa tarttua tilaisuuteen ja karata maailmalle katsomaan bandeja! Se alkoi siita kun kesalla 2005 Suomenreissulla paastiin katsomaan Simple Plania :D Sen jalkeen tuli sellanen hinku alkaa kulkemaan keikoilla enemmankin. Ja meidan vanhemmat kuskas meidat samana vuonna Koopenhaminaan keikalle. Sen jalkeen heitettiin pikanen Lontoon reissu kaverin, siskon ja isukin kanssa. Tan jalkeen sai Jessica alkaa kulkea mun kanssa ihan kahdestaan. En edes juonnut alkoholia sillon, niin ei tarvinut vanhempien kauheasti huolehtia siita etteiko me selvittais ehjin nahoin kotiin :D 2006 vuonna tuli kierreltya siella sun taalla. Tuli tehtya Goteborgiin keikkareissu, Koopenhaminaan - tietty, se oli kantapaikka, ja Tukholmaan. Musta tuntuu etta siella kaytiin ainakin 2 kertaa sina vuonna. Yhdella Tukholman reissuista oli mukana nettikavereita kehen oltiin tutustuttu IRC-galleriassa :D Toisella reissulla oltiin ihan kahdestaan ja meilla oli pitkalla bussimatkalla niin tylsaa etta opeteltiin Dannyn Kesakadun sanat (ja viela melkeen kymmenen vuotta myohemmin muistan ne :D) Meilla kavi aina kauheen hyva tuuri myos, etta melkeenpa aina paastiin tapaamaan bandejen tyyppeja! Ehka se oli se kun meilla ei silleen koskaan ollut kiire mihinkaan, kun aina piti jaada jonnekkin yoksi jne :D Koopenhaminassa tuli aina nukuttua lentokentalla lattialla. Joskus otettiin oikeen viltit mukaan ja evasta. Vuonna 2007 tuli tehtya aika montakin Koopenhaminan reissua. Sinne tuli aina kaikkia kivoja bandeja. Ja sitten me kaytiin myos Saksassa, mina, Jessica & yks kaveri! 2008 talvella kaikista kivoimmat keikat oli sama bandi kahtena perakkaisena iltana. Ensimmaisena iltana olin tan Saksaan lahteneen kaverin kanssa Malmossa, Jessica ei ollut halunnut lahtea. Mutta mina ja kaveri oltiin siella ja keikan jalkeen bandi pyysi meita bussiinsa :D Juteltiin ja heitettiin lappaa siella, ja tarjosivat kaljan siina. Mentiin laulajan kanssa syomaan viela ja se jako ranskalaisensa mun kanssa :D Se kiusas mua Robertista koska olin parin paivan paasta lahdossa San Diegoon ensimmaista kertaa. Se oli niin kiva se tyyppi, juteltiin ihan kun oltaisi oltu kavereita jo pidemman aikaa! Pyysivat meita viela huomiselle Koopenhaminan keikalle, ja kerroin etta Jessicankin piti tulla muttei tullut ja bandin tyypit sano etta nuo huomenna sitte otat sen siskos mukaan :D Ja Jessicahan innostui asiasta kun seuraavana aamuna soittelin junasta etta ME OLLAAN MENOSSA KOOPENHAMINAAN TANA ILTANA, NE HALUAA ET SAKIN TUUT! Melkeen ei keretty edes junaan ajoissa sina iltana :D Kaverin aiti kaasutteli asemalle. Ja kun paastiin itse keikkapaikalle niin bandi ei ollut edes alottanut :D Mutta kun tultiin sinne niin bandin rumpali tuli vastaan ja oli etta HEI TE TULITTE! Ja meni kertomaan muille etta oltiin siella ja sitten ne tuli ja jutteli ja kaikkee :D Keikan jalkeen mentiin hengailemaan backstagelle niitten kanssa ja ne tarjos kaljaa ja kaytiin vahan tanssimassa ja kaikkee :D Oli siisteinta. Sina kesana se kaikki sitten tavallaan paattyi. Kaytiin viela yhdella Koopenhamina keikalla, tosin ma taisin viettaa suurimman osan siita ajasta rookikopissa :P Kaytiin me viela Jessican kanssa muistaakseni Tiger Armya kattomassa ja sit viela West Coast Riot festareilla, mut siina ne tais sitten olla. Koopenhaminaan ei olla palattu sen jalkeen :( Lammolla muistelen kaikkia naita meidan reissuja. En muista yhtaan etta kerettiinko keikkailemaan vuonna 2009 yhtaan, ma muutin sillon elokuussa enka muista etta olis ollut mitaan kauheen kiinnostavaa sina kevaana/talvella. Harmittaa tavallaan ettei mikaan tule enaa olemaan silla tavalla. Ettei me enaa Jessican kanssa keikkailla, koska monet mun parhaimmista keikkamuistoista oon kokenut just siskoni kanssa. Nykyaan on ihan kiva kun asuu jossain missa keikalle voi vaan kavella ja voi ottaa vahan kaljaakin kun ei tarvi miettia etta miten sita nyt paasee kotiin jne. Ja vielakin kay silleen etta tapaa tyyppeja bandeista, Robert vaan ei oo yhta fangirl (tai boy :D) kun ma :D Tosin Robertin kannustuksesta ja kirjallisesta tuuppaamisesta oon onnistunut tapaamaan pari sellasta megahuikeeta tyyppia :D Mutta vaikka pikkukaupungissa, keikattomassa sellaisessa, asuminen oli perseesta, se matkustaminen oli osa sita kokemusta. Se oli se kun se matka alkoi niin tiesi etta nyt ollaan menossa tekemaan jotain super makeeta. Ja sai vahan paeta toista ja siita paskakylasta. En osaa valita etta kumpi on parempi; asua jossain missa voi keikkailla niin paljon kun jaksaa vai jossain mista joutuu matkustaa. Molemmat on musta ihan hyvia juttuja, ja molemmista jaannyt kivoja muistoja kivojen ihmisten kanssa. Ja onhan se kiva etta tuo keikkailuinto elaa viela, joskin vahan eri muodossa nykyaan :) Tahan postaukseen kuuluu ihan vitusti reissuilta kuvia, mutta teen niille ihan oman postauksen tassa joku paivan kun kerkean! (Eli todennakoisesti huomenna :D)

Mita jos?

Robertista on kiva valilla heittaytya mietteliaaksi ja kysella etta minkakohanlaista mun elama jos en olisi muuttanut tanne? Se on sen mielesta kiinnostavaa siksi kun sen elama on aina ollut aika samanlaista, ja se ei ole koskaan itse asustanut muualla. Mun elama meni vahan ylosalaisin kun muutin tanne koska onhan se muutto USA:aan aaaika iso juttu ja moni asia muuttui sen myota. Sita on joskus kiva miettia, koska tulen aina siihen tulokseen etta kylla taa on parempi nain :D Enhan ma muuten olisi esim Robertin kanssa naimisissa, en olisi varmaan keksinyt etta mita haluan tehda elamallani ja sen suunnan hakemiseen olisi voinnut menna vaikka kuinka kauan. Ainakin silta tuntuu kun mietin naita asioita. Eika mulla varmaan olisi edes rottia :( Mennaanpa viela vahan taaemmas; mita jos en olisi muuttanut Ruotsiin?

Ruotsiin muutin kun olin 16. Alkoi samat vanhat maisemat kyllastyttaa. Paras ystava muutti Tampereelle, toisen lapsuuden ystavan paluu kotikaupunkiini Vantaalta oli kaukainen haave ja pari muuta ystavyyssuhdetta alkoi vahan rakoilemaan. Muutaman nuoremman tyton kanssa viela tuli pyorittya ja onneksi oli Lissu, kuka oli pari vuotta vanhempi. Sen kanssa tutustuttiin paremmin niina yksinaisina hetkina. Menin ysin jalkeen lukioon ja Lissu luki uusiksi Suomenkurssia. Mutta vaikka loytyikin uusi tuttavuus niin tuntui ettei se oikeen riittanyt, etta piti alottaa alusta. Jatin lukion kesken ja pakkasin laukkuni ja muutin tatini luo Ruotsiin. Kaveri loytyi heti ensimmaisena koulupaivana ja samalla viikolla niita olikin jo kolme! Ja heti peraan loytyi neljaskin kaveri joka sattui asumaan naapurissa :D Sen kanssa meista tuli parhaat ystavat. Ja sitten yhden kaverin kautta tutustuin ihan ensimmaiseen (ja allottavaan :DDD) poikaystavaani, jonka kanssa seurustelin 3 viikkoa, ja ihan vaan sen takia etta piti kait sita joskus kokeilla etta minkalaista on kun on poikaystava :D Se oli musta tosi tylsaa koska se poika halus vaan etta katson kun se pelaa ja sitten yritti aina tunkea kasiaan mun housuin ja en ollut kauheen kiinnostunut sellasesta, varsinkaan jonkun kanssa kehen en ollut edes ihastunut :D Ajattelin etta ei taa ehka oo oikeen mun juttu :D  Sen "poikaystavan" kautta tutustuin toiseen poikaan kenen kanssa sitten hengailin jonkun verran eroamisen jalkeen ja toiset kolme viikkoa vierahti ja oltiinkin pari. Talla kertaa sitten ihan oikeasti ihastuneena. Sita kestikin sellaset surkeet 1,5 vuotta. Lukiossa kavin kuvataiteen linjaa, olin yla-asteella aina ottanut kaikki valinnaiset kuviskurssit ja piirsin ja maalasin saannollisesti. En ma oo koskaan ollut mikaan HYVA, mutta tykkasin omasta tyylistani ja mulla on vielakin vanhempieni luona yla-aste- ja lukioaikaisia teoksia joista tykkaan. Kait niita pitais ottaa tanne jossain vaiheessa. En oikeen tiennyt etta mihin suuntaan lahtea lukion jalkeen. Siina kerkesin lukion toisen ja kolmannen valilla keskittya keikkoihin ja piirtelemiseen ja kirjottamiseen. Sitten loydettiin taman 1,5 kanssa olleeni tyypin kanssa toisemme uudestaan ja menin lukion jalkeen toihin samaan paikkaan missa isakin oli toissa. Pidin siina valivuoden ja saastin toista tienaamani rahat ja kun poikaystava oli hakemassa Goteborgiin kouluun, aattelin etta no miksen sitten minakin! Kulttuuritiedetta paatin alkaa lukemaan. Paasin kouluun ja loysin kivan asunnon ja nain me sitten taman tyypin kanssa pakattiin taas kamppeemme ja suuntasimme kohti Goteborgia. Taa tyyppi ei halunnut muuttaa yhteen, niin sain siina samalla sitten kokeilla yksinasumista :D Sita kesti taas 1,5 vuotta. Goteborgissa tunsin yhden entisen tyokaverin ja sen kanssa tuli hengailtua. Ei mulla oikeen muita kavereita ollut siella, yks entinen koulukaveri ja tunsin sen mun poikaystavan kamppiksen ja niita nain joskus, mutta ei ne ollut oikeen mitaan kavereita. Yksin asuminen oli tosi kivaa mun mielesta. Sai tehda mita ruokaa halus ja kuunnella musiikkia koko ajan ja sellasta. Netissa aloin olemaan entista enemman ja sitten yks ilta joku Robert lisas mut meseen ja aloin juttelemaan sen kanssa ja loput on historiaa :D

Mutta mitenkohan olisi jos en olisi muuttanut Ruotsiin ollenkaan? Todennakoisesti olisin nyt toissa. Varmaan asustaisin yksin. En tieda etta olisinko jaannyt kotikaupunkiini vai muuttanut jonnekkin muualle, niinkun Helsinkiin. Varmasti olisin jatkanut kouluakin jossain vaiheessa mutta se olisi varmaan jaannyt kesken, koska en olisi keksinyt etta mita haluan tehda ja rahaakin tarvii. Oon ihan varma etten olisi naimisissa. En edes halua ajatella tapailevani ketaan Suomalaista :DD Mutta todennakoisesti joku Finni olis kainalossa. Ehka. Olisinkohan edes avoimesti kiinnostunut molemmista sukupuolista? Ehka en. En osaa kuvitella olevani jos olisin jaannyt Suomeen. Tuntuu etta miettisin sita miten olen jaannyt paikoilleni, koulu kesken ja joku Martti_29_vee rinnalla jossain yksiossa. Sori Suomalaiset miehet. Onhan teitakin tottakai komeita ja mukavia ja ei sellasia persuja, mutta kun oon niin kauan ollut poissa niin ensimmaisena tulee mieleen aina joku tosi jaykka ja epamiellyttava mies kun ajattelen Suomalaisia miehia :D sellanen kenen mielesta ulkomaalaiset vie kaikki tyot ja homot takaisin kaappiin. Mutta jos kaikki olisi sellasia niin ei silla mun parhaalla ystavalla Tytilla olisi treffeja kalenterissa eika Jessicalla olisi lasta :D

Tai jos olisin jaannyt Ruotsiin? Se kurssi mita luin ei ollutkaan niin kiinnostava kun ensin kuvittelin, joten en olisi varmaan jatkanut sen aiheen lukemista. Olisin varmaan hakenut jollekkin toiselle kurssille tai sitten kokeillut loytaa toita. Olisin yrittanyt pysya Goteborgissa, koska vanhempien helmoihin jonnekkin Secret Locationiin palaaminen ei nyt ollut kauhean houkuttelevaa (palasin kylla sinne 1,5 vuodeksi, mutta sillon oli jo suunnitelmana lahtea USA:aan, etta se oli valiaikaista.) Joskus mietein myos Koopenhaminaan tai Englantiin muuttamista, etta ehkapa olisin tehnyt sitten niin. Niihinkin varmaan jonkun ei-niin-kiinnostavan koulutuksen perassa ja sen jalkeen toihin. Olutsnobiksi olisin varmaan ryhtynyt Goteborgissakin, sillon aloin juomaan kaljaa useammin :D Uskon etten oikeen taaskaan tietaisi etta mita haluan puuhailla, ja varmaan palloilisin koulutusten ja toitten valilla. Enka uskoisi olevani naimisissa.

Sitahan ei voi tietenkaan tietaa etta mita tapahtuisi oikeasti, mutta joskus on hauska spekuloida koska asiat ovat niin erilailla :D Kuulostaa melko kyyniselta nuo mun scenariot, mutta nain kuvittelisin asioiden olevan, koska muistan niin hakeneeni suuntaa. Ja muistan etten oikeen tiennyt mika kiinnostaisi.

Tannekkin muuttaessani oli vahan silleen etten tiennyt miksika lukea. Mutta se ei enaa ollut niin tarkeaa, kunhan nyt paasin kouluun tanne niin etta pystyin muuttamaan tanne Robertin luo. Ja koska se koulu oli sellasta etta piti lukea tietyt aineet etta saa credit'seja jotka sitten menee korkeampaa koulutusta vasten, niin siina kerkesi sitten miettia asioita, ja sitten keksein etta miksen toteuta lapsuuden unelmaani pyrkimalla elainten pariin? :D Ja tassa sita sitten ollaan, vapaaehtoishommissa kahdessa elainpaikassa ja hakemassa hoitajan linjalle. Ja sormus sormessa. Elama on jannaa, on paljon nahtavaa ja on kiva vaan olla :) On tulevaisuuden suunnitelmia. Olishan niita siis varmasti jonkun Sven85:nkin kanssa Goteborgissa, tms. Mutta nyt ne on tallaset, ja sellasen ihmisen kanssa kenen kanssa haluan ihan oikeasti toteuttaa ne. Kenen kanssa ei tunnu etta on jumissa.

Nain vastaan aina Robertille kun se kysyy etta mita jos et olisi koskaan muuttanut tanne :) Robertin oma vastaus on etta sen elama todennakoisesti olisi aika samanlaista, etta se olisi samassa paikassa toissa mutta etta se varmaan asuisi kamppisten kanssa talla alueella. Eika se olisi naimisissa. Se ei oo koskaan ollut mikaan sellanen tapailijatyyppi. Se varmaan tekisi aikalailla samoja juttuja. Sen on vahan helpompi vastata kun sen elama on aina ollut taalla, kun taas mun elama on ollut sellasta tahdon-pois-taalta-meininkia :D Ja siksi se on mukava miettia tallaisia valilla, kun on lahtenyt pois. Nyt kun vaan sais pysytta poissa permanently niin ois kaikki tip top taydellista :D

Sadepaivan kuulumisia.

Tuntui silta etta pitaa tulla kirjottelemaan lisaa :D Koulu oli ihan okei tanaan, johtuu varmaan siita etta on enaa torstai jaljella ja sen jalkeen loppukokeet ja sitten on joululoma! Ja sitapaitsi joku oli tuonnut mediatunnille donitseja. Soin kaksi, koska oli kauhea nalka :D Antropologian tunnin jalkeen huomasi luokkakaverini mulla paalla olevan Tiger!Tiger! paidan ja kysyi etta olenko siella toissa. Vastasin etta en, mutta kayn siella aika usein kun se on mun alueellani ja siella on hyvaa olutta. Tyyppi oli itse vasta 21 ja oli jo panimotieteen kursseilla ja kavi myos business tunneilla, seka oli paassyt Ballast Pointin panimolle toihin! Kuulemma kaverin kanssa tekevat myos omaa olutta. Aika siistia. Kurja etten ole aikasemmin jutellut, mutta mun elamassa kay AINA nain etta tutustun johonkin kivaan tyyppiin kun on jo liian myohaista :D Ei siis ole ensimmainen kerta! Tuli vahan sellanen homeinen melkeen jo kolmekymppinen paskalaja olo, mutta ei voi mitaan. Ehka en ole kerennyt tekemaan mitaan kauheen jannaa elamallani, mutta ainakin olen kerennyt nauttia kunnolla :) Vaikka valilla nautinkin ehka vahan liikaa ja sitten stressaa kun muistaa etta pitaa valilla leikkia aikuista :D Tanaan sataa vihdoinkin. Joskus otan ehka vahan nokkiini siita kun monet San Diegolais ystavani valittelevat kuumaa ja palvovat kylmaa. Se arsyttaa koska tiedan etta jos he kokisivat kunnon Suomalaisen talven niin eivat enaa mainitsisi sanaa "kylma" koskaan. Se arsyttaa siksi kun on itse asunut pohjoismaissa missa on oikeasti kylma, ja joutuu lumen ja pakkasten armoille VAHINTAAN kolmeksi kuukaudeksi vuodesta. Arsyttaa se etteivat kukaan niista tieda minkalaista on kavella toihin liukkaalla tiella, ja toivoa ettei naama mene uusiksi siina tyomatkalla, tai yrittaa ajaa pyoralla keskella talvea :D Nama ovat kaikille teille lukijoille varmasti tuttuja asioita. Nyt kun sataa niin siita nakee 50 eri postausta Facebookissa. Kaikki ovat yhtakkia tyytyvaisia saahan. Se arsyttaa. Tosin pidan itsekkin sateesta, ja kun taalla asuu niin sita alkaa arvostamaan. Sen kohdan ymmarran kylla. Sade kuuluu talveen, ja se on hyva etta nyt sataa, koska tama osavaltio tarvii sita nyt enemman kuin koskaan. Itse en onneksi kastunut tanaan, vaikka tihkussa jouduinkin kavella pari kertaa tanaan. Harmittaa tavallaan etta on jo suunnitelmia illalle, koska nyt olis just sellanen ihana ilta vaan olla miehen kainalossa ja katsoa tv:ta ja syoda jotain hyvaa ruokaa yhdessa sateen valuessa pitkin ikkunoita, tai sitten vaan lojua kylpyammeessa kynttilavalossa, hyvan kirjan kanssa ja kuunnella kun pisarat hakkaavat kylpparin ikkunaan. Meilla on muuten jouluvalot vessassa, ja niiden valossa on kiva kylpea. Kokeilin eilen. Ne jouluvalot on niin lyhyet ettei ne sovi minnekkaan muualle. Robert yllatti mut laittamalla ne peilin ylle. Nyt ne on paalla joka ilta :D Tykkaan niista. Me ei koskaan koristella jouluksi, mutta nyt on meillakin vahan joulutunnelmaa :) Parin viikon paasta yks Ruotsalainen tuttu ja sen miesystava suuntaavat kohti Los Angelesia ja ovat etela-Kaliforniassa kuukauden verran. Lupasivat taas tulla kaymaan taallakin pain, mika on tosi kiva. Paasee juttelemaan Ruotsiksi taas. Kaipailen sita enemman kun Suomeksi juttelemista, koska Suomea nyt puhun kun Skypessa soittelen perheelle ja ystaville. Mulla oli ennen taalla Ruotsalaisia kavereita, mutta ne ovat kaikki muuttaneet pois. Nyt on kiva paasta vahan muistelemaan grejer fran Sverigelandet. En nyt ole mikaan Ruotsin suurifani, mutta kieli on mulle rakas ja onhan se kuitenkin osa elamaani se etta siella tuli viruttua 6 surkeaa vuotta :D Oli siina sellaset 6 hyvaa kuukautta kun hetken asustelin yksin Goteborgissa, mutta siinapa se sitten olikin :D Nyt katson Salkkarit ja sitten lahden leikittamaan lapsilaumaani, niin etta saan viela syotya nopsaa ennen kun mies tulee kotiin ja on aika lahtea pelaamaan tiistaitriviaa! Ja jesss, sit naen sita mun ihanaa veljeekin :D

Koti-ikava.

Mulle ei tule koskaan koti-ikava. Miten voi potea koti-ikavaa jos on jo kotona? Mulle tama kaupunki on tuntunut kodilta jo siita asti kun ensimmaista kertaa halasin Robertia lentokentalla tammikuussa 2008. Mutta sitten valilla kay tietenkin niin etta naen kuvia kotikaupungistani, ja tulee sellainen jannan haikea olo. Ne ovat kuitenkin sellaisia maisemia mita naki paivittain ihan pienesta asti ja tuntee vielakin kun omat taskunsa, vaikka nyt moni asia siellakin on muuttunut. Nainpas kuvan joka oli otettu kirkontornista ja tiesin heti etta mika tie se on, mita nuo kaikki talot olivat, mika alue oli kyseessa jne. Ei mulla kylla sita kaupunkia silleen ole ikava, mutta ehka niita maisemia jotenkin. Mietin aina kesaisia maisemia kun on se sellainen auringonlaskuinen taivas koko yon ja on pitanyt kavella sita siltaa joka menee junaraiteiden yli ja sielta nakee keskustaan kivasti. Saaret hyttysenpurimella ja suu maistuu naurulle ja kaljalle. Tai sita kun ihmiset istuu kavelykadulla jatskitotterot kasissaan ja sita ollaan heti aamusta liikkeella. Tai sita kun kirjastossa on ihan hiljaista, itse vaan olet niin jetlagged etta lahdit sinne jo kahdeksalta. Ja joskus mietin syysmaisemia. Kun on joku lammin juoma kadessa vaan kavellyt vanhan kaupungin katuja pitkin ja ihastellut puiden vareja, tai istunut jonnekkin torin penkille kaverin kanssa vaan juttelemaan, vaikka nenaa vahan punottaa kun alkaa jo olla kylma. Se on kylla jotenkin janna juttu, etta vaikken olekkaan siella nyt yhteentoista vuoteen asunut, niin aina valilla kylla tulee sellainen kumman haikea, nostalginen olo. Nostalgiahan ei tarkoita sita etta ikavoisi jotain. Sita vaan sattuu miettimaan jotain harmaata muistoa joka yhtakkia saa varia niista asioista jotka joskus aikoinaan tekivat siita elavan. Nain mietin kotikaupunkiani joskus. En kylla haluaisi enaa koskaan asua siella, uskon etta me tylsistyttaisiin Robertin kanssa kuoliaaksi. En sano etta se on huono kaupunki, mutta jos on asunnut jossain vahan isommassa paikassa missa on menoa ja melsketta melkeen kellon ympari, niin on kylla vahan vaikea sitten asettua jonnekkin missa koko kaupunki menee samaan aikaan nukkumaan viikolla. On se kylla janna miten valilla tuleekin mietittya sita paikkaa. Mika nyt ei ole niin jannaa on se etten mieti Ruotsia melkeen yhtaan :D On sieltakin varmasti joku hyva muisto, ainakin niin etta voi yhdella-kahdella kadella laskea :P Mutta en ole koskaan tuntenut sita haikeaa oloa miettiessani sita paikkaa. Mahdollisesti Goteborgia ehka. Siella asuin ensimmaista kertaa elamassani ihan yksin, ja se oli aika tarkea aika elamassani, koska olin eronnut poikaystavastani kuukausi sen jalkeen kun oltiin molemmat muutettu sinne, ja piti parjata yksin ihan uudessa kaupungissa, ja se oli jotenkin niin siistia ja vapauttavaa ja se hetki kun tiesin etten enaa koskaan tekisi samoja virheita ja osaisin asettaa rajoja ja vaatia kunnioitusta. Enka muuten ollut juonnut alkoholia hetkeen koska mun entinen oli niin arsyttava kun sen kanssa joi, niin lopetin kaljahommat melkeen koko sen suhteen ajaksi. Oli kuulkaas ihanaa pitkasta aikaa kaljotella, ja ihan yksin perjantai-iltaisin :D Ja soittaa Jawbreakeria taysilla. Joo. Tama teksti kavi ehka vahan varikkaaksi. Eika niita ihmisiakaan nyt niin kauheasti ole ikava. Tai en ole sellainen etta kauheen usein ikavoin ihmisia. Yksi mun parhaista ystavista on sanonut juuri samaa, ja ehkapa siksi meidan onkin niin helppo aina jatkaa siita mihin jaatiin vaikkei oltaisi pitkiin aikoihin juteltukkaan. Aitia ja isaakin jututan usein facebookissa ja skypessa, niin ei niitakaan kerkea oikeen silleen tulla ikava. Jos pitaisi sanoa yksi tyyppi keta on ikava, niin se on ehka sitten mun faffa, eli isan isa. Talle tekstille pitaa tehda joku tagi kun taa ei sovi oikeen mihinkaan. Ja nyt lopetan tahan, ja ehka niitten kuvienkin katsomisen :D (teinpas useamman tagin, niin voi sitten kirjoitella samantapaisista aiheista joskus muulloinkin!)