Tar City blues.

Mulla on ollu tuolla jossain paan uumenissa viime aikoina sellanen ihan hyva olo. mun opintotukihommat menee eteenpain ja se on hyva juttu. hoidan ne viimeset hommat sita varten talla viikolla. ou jee. toivottavasti kohta ropisee raha taas!

Tuntuu etta on koko kesan pompannu eteen kaikkia ihania kesajuttuja mun kotikaupungista. kesa onkin oikeastaan se ainoa aika vuodesta kun saatan hieman ikavoida kyseista kaupunkia. se on muuttunu ihan hirveesti siita kun asuin siella, tai edes siita kun kavin saannollisesti kaymassa. tuntuu etta siella on kesasin kaikkee kivaa tapahtumaa jne nyt. ei ehka mitaan sellasta mita tekisin taalla kuitenkaan mut kiva naha etta kaupunki kukoistaa kesasin. janna etta kesalla tulee ikava, koska meilla on taalla mun lemppari kelit kuitenki kesalla eika meilla oo hyttysia ja arvostan pimeita kesaoita :D ja ku ne pimeet illat on lampimia viela kaikenlisaks! viimeks kun paasin kaymaan talvella 2013  oli se tietty ihan mukavaa mut talvi vaan ei oo mun juttu. eri asia jos Robert on mukana koska talvi on sille aika janna juttu, mut jos yksin matkustan en halua menna talvella. toivon etta joskus tulevaisuudessa olisin tarpeeks varakas hankkimaan meille kesaasunnon kotikaupungistani etta voitais viettaa siella vaikka kuukausi tai pari viikkoa vuodesta. mut jos taalla on kuuma ja siella sataa nii en ehka haluu lahtee :D en ikina haluais muuten asua siella, mutta joskus vaan tekee mieli kaymaan, varsinkin kesalla. sillonhan se on paras kayda siellapain maailmaa nain muutenki :D

Pyha Diego ja Eagleton/Tar City.

 Nyt tulee vaha tallanen varmaan monien mielesta tylsa juttu; Oon joskus huvikseeni kaannellyt eri alueiden nimia eri kielille, ja tanaan tein siita oikeen urakan. Ei siis oo ilmeisesti parempaa tekemista (ois, mut kun sita motivaatiota ei oo koskaan tarpeeks.) Kaansin englanniks alueiden nimia kotikaupungistani, ja ajattelin etta naitahan vois kayttaa vaikka johonki kirjotusprojektiin joskus! Sit innostuin kaantamaan pari ruotsinkielista sielta yhdesta tuppukylasta englanniks ja sit myos englannista suomeks naita San Diegon alueita. Niista ei tullu ehka yhta hyvia kun noista Suomi-Englanti. Ois pitany vaha miettia lisaa ja formatoida niita uusiks niita Englanti-Suominimia :P Mutta alko menna maku. Mun lemppareita englanniks kaannetyista, jotka kuulostaa jopa ihan oikeilta paikoilta oli Hook Bay, River Valley, Churchill, Stone Meadow, Arrow Creek, ja Lowland. Sit naa San Diegon alueet oli vaha vaikeempia niinkun nain toisinpain. Taalta loytyy kaikkee niinkin uniikkia kun Maki, Portti, Muisto, Keskikaupunki, Ranta ja Puolitie. Sit oli vaikka mita Puistoja (Etela, Pohjois, Lahden, Punapuun, jne jne jne) Ehka Korkeudet ois paremmin kaantynyt vaikka Kukkuloiksi. Ainoat sellaset hyvat mitka kuulosti oikeilta paikoilta oli Toivovuori, Turvasaari, Lintumaa, Maenharja, Pankkiirinmaki, ja Kultamaki. Naita ruotsinkielisia oli (englanniks kaannetty siis) esim. Crown Forest, Stone Mountain, Deer Mountain, The Mills, ja Oakhill. Siina on muuten melkeen kaikki ton kaupungin alueet, pari vaan puuttuu :P Pieni paikka, tuo Heatherville ;)

Pitais varmaan alkaa naputtelemaan jotain stooria joskus, niin ois noillekki jotain tarvetta, kun kerran oon tylsyyttani jaksanu jopa kaannella noita :P Oli tassa yks paiva joku hyva idea. Ja pitais muutenkin aktivoida tuo kirjotusblogi taas, ja ajattelin laittaa sinne tuon mun kirjotuskurssin portfolion. Ehkapa jonain paivana voin elvyyttaa Churchillin tyttojen seikkailut :P Tai kertoa suomeks mita Pohjoispuistossa tapahtuu.

Oonpa vaha tylsa. Nyt kylla syon jotain valipalaa ja yritan teha jotain jarkevampaa.

Mita jos?

Robertista on kiva valilla heittaytya mietteliaaksi ja kysella etta minkakohanlaista mun elama jos en olisi muuttanut tanne? Se on sen mielesta kiinnostavaa siksi kun sen elama on aina ollut aika samanlaista, ja se ei ole koskaan itse asustanut muualla. Mun elama meni vahan ylosalaisin kun muutin tanne koska onhan se muutto USA:aan aaaika iso juttu ja moni asia muuttui sen myota. Sita on joskus kiva miettia, koska tulen aina siihen tulokseen etta kylla taa on parempi nain :D Enhan ma muuten olisi esim Robertin kanssa naimisissa, en olisi varmaan keksinyt etta mita haluan tehda elamallani ja sen suunnan hakemiseen olisi voinnut menna vaikka kuinka kauan. Ainakin silta tuntuu kun mietin naita asioita. Eika mulla varmaan olisi edes rottia :( Mennaanpa viela vahan taaemmas; mita jos en olisi muuttanut Ruotsiin?

Ruotsiin muutin kun olin 16. Alkoi samat vanhat maisemat kyllastyttaa. Paras ystava muutti Tampereelle, toisen lapsuuden ystavan paluu kotikaupunkiini Vantaalta oli kaukainen haave ja pari muuta ystavyyssuhdetta alkoi vahan rakoilemaan. Muutaman nuoremman tyton kanssa viela tuli pyorittya ja onneksi oli Lissu, kuka oli pari vuotta vanhempi. Sen kanssa tutustuttiin paremmin niina yksinaisina hetkina. Menin ysin jalkeen lukioon ja Lissu luki uusiksi Suomenkurssia. Mutta vaikka loytyikin uusi tuttavuus niin tuntui ettei se oikeen riittanyt, etta piti alottaa alusta. Jatin lukion kesken ja pakkasin laukkuni ja muutin tatini luo Ruotsiin. Kaveri loytyi heti ensimmaisena koulupaivana ja samalla viikolla niita olikin jo kolme! Ja heti peraan loytyi neljaskin kaveri joka sattui asumaan naapurissa :D Sen kanssa meista tuli parhaat ystavat. Ja sitten yhden kaverin kautta tutustuin ihan ensimmaiseen (ja allottavaan :DDD) poikaystavaani, jonka kanssa seurustelin 3 viikkoa, ja ihan vaan sen takia etta piti kait sita joskus kokeilla etta minkalaista on kun on poikaystava :D Se oli musta tosi tylsaa koska se poika halus vaan etta katson kun se pelaa ja sitten yritti aina tunkea kasiaan mun housuin ja en ollut kauheen kiinnostunut sellasesta, varsinkaan jonkun kanssa kehen en ollut edes ihastunut :D Ajattelin etta ei taa ehka oo oikeen mun juttu :D  Sen "poikaystavan" kautta tutustuin toiseen poikaan kenen kanssa sitten hengailin jonkun verran eroamisen jalkeen ja toiset kolme viikkoa vierahti ja oltiinkin pari. Talla kertaa sitten ihan oikeasti ihastuneena. Sita kestikin sellaset surkeet 1,5 vuotta. Lukiossa kavin kuvataiteen linjaa, olin yla-asteella aina ottanut kaikki valinnaiset kuviskurssit ja piirsin ja maalasin saannollisesti. En ma oo koskaan ollut mikaan HYVA, mutta tykkasin omasta tyylistani ja mulla on vielakin vanhempieni luona yla-aste- ja lukioaikaisia teoksia joista tykkaan. Kait niita pitais ottaa tanne jossain vaiheessa. En oikeen tiennyt etta mihin suuntaan lahtea lukion jalkeen. Siina kerkesin lukion toisen ja kolmannen valilla keskittya keikkoihin ja piirtelemiseen ja kirjottamiseen. Sitten loydettiin taman 1,5 kanssa olleeni tyypin kanssa toisemme uudestaan ja menin lukion jalkeen toihin samaan paikkaan missa isakin oli toissa. Pidin siina valivuoden ja saastin toista tienaamani rahat ja kun poikaystava oli hakemassa Goteborgiin kouluun, aattelin etta no miksen sitten minakin! Kulttuuritiedetta paatin alkaa lukemaan. Paasin kouluun ja loysin kivan asunnon ja nain me sitten taman tyypin kanssa pakattiin taas kamppeemme ja suuntasimme kohti Goteborgia. Taa tyyppi ei halunnut muuttaa yhteen, niin sain siina samalla sitten kokeilla yksinasumista :D Sita kesti taas 1,5 vuotta. Goteborgissa tunsin yhden entisen tyokaverin ja sen kanssa tuli hengailtua. Ei mulla oikeen muita kavereita ollut siella, yks entinen koulukaveri ja tunsin sen mun poikaystavan kamppiksen ja niita nain joskus, mutta ei ne ollut oikeen mitaan kavereita. Yksin asuminen oli tosi kivaa mun mielesta. Sai tehda mita ruokaa halus ja kuunnella musiikkia koko ajan ja sellasta. Netissa aloin olemaan entista enemman ja sitten yks ilta joku Robert lisas mut meseen ja aloin juttelemaan sen kanssa ja loput on historiaa :D

Mutta mitenkohan olisi jos en olisi muuttanut Ruotsiin ollenkaan? Todennakoisesti olisin nyt toissa. Varmaan asustaisin yksin. En tieda etta olisinko jaannyt kotikaupunkiini vai muuttanut jonnekkin muualle, niinkun Helsinkiin. Varmasti olisin jatkanut kouluakin jossain vaiheessa mutta se olisi varmaan jaannyt kesken, koska en olisi keksinyt etta mita haluan tehda ja rahaakin tarvii. Oon ihan varma etten olisi naimisissa. En edes halua ajatella tapailevani ketaan Suomalaista :DD Mutta todennakoisesti joku Finni olis kainalossa. Ehka. Olisinkohan edes avoimesti kiinnostunut molemmista sukupuolista? Ehka en. En osaa kuvitella olevani jos olisin jaannyt Suomeen. Tuntuu etta miettisin sita miten olen jaannyt paikoilleni, koulu kesken ja joku Martti_29_vee rinnalla jossain yksiossa. Sori Suomalaiset miehet. Onhan teitakin tottakai komeita ja mukavia ja ei sellasia persuja, mutta kun oon niin kauan ollut poissa niin ensimmaisena tulee mieleen aina joku tosi jaykka ja epamiellyttava mies kun ajattelen Suomalaisia miehia :D sellanen kenen mielesta ulkomaalaiset vie kaikki tyot ja homot takaisin kaappiin. Mutta jos kaikki olisi sellasia niin ei silla mun parhaalla ystavalla Tytilla olisi treffeja kalenterissa eika Jessicalla olisi lasta :D

Tai jos olisin jaannyt Ruotsiin? Se kurssi mita luin ei ollutkaan niin kiinnostava kun ensin kuvittelin, joten en olisi varmaan jatkanut sen aiheen lukemista. Olisin varmaan hakenut jollekkin toiselle kurssille tai sitten kokeillut loytaa toita. Olisin yrittanyt pysya Goteborgissa, koska vanhempien helmoihin jonnekkin Secret Locationiin palaaminen ei nyt ollut kauhean houkuttelevaa (palasin kylla sinne 1,5 vuodeksi, mutta sillon oli jo suunnitelmana lahtea USA:aan, etta se oli valiaikaista.) Joskus mietein myos Koopenhaminaan tai Englantiin muuttamista, etta ehkapa olisin tehnyt sitten niin. Niihinkin varmaan jonkun ei-niin-kiinnostavan koulutuksen perassa ja sen jalkeen toihin. Olutsnobiksi olisin varmaan ryhtynyt Goteborgissakin, sillon aloin juomaan kaljaa useammin :D Uskon etten oikeen taaskaan tietaisi etta mita haluan puuhailla, ja varmaan palloilisin koulutusten ja toitten valilla. Enka uskoisi olevani naimisissa.

Sitahan ei voi tietenkaan tietaa etta mita tapahtuisi oikeasti, mutta joskus on hauska spekuloida koska asiat ovat niin erilailla :D Kuulostaa melko kyyniselta nuo mun scenariot, mutta nain kuvittelisin asioiden olevan, koska muistan niin hakeneeni suuntaa. Ja muistan etten oikeen tiennyt mika kiinnostaisi.

Tannekkin muuttaessani oli vahan silleen etten tiennyt miksika lukea. Mutta se ei enaa ollut niin tarkeaa, kunhan nyt paasin kouluun tanne niin etta pystyin muuttamaan tanne Robertin luo. Ja koska se koulu oli sellasta etta piti lukea tietyt aineet etta saa credit'seja jotka sitten menee korkeampaa koulutusta vasten, niin siina kerkesi sitten miettia asioita, ja sitten keksein etta miksen toteuta lapsuuden unelmaani pyrkimalla elainten pariin? :D Ja tassa sita sitten ollaan, vapaaehtoishommissa kahdessa elainpaikassa ja hakemassa hoitajan linjalle. Ja sormus sormessa. Elama on jannaa, on paljon nahtavaa ja on kiva vaan olla :) On tulevaisuuden suunnitelmia. Olishan niita siis varmasti jonkun Sven85:nkin kanssa Goteborgissa, tms. Mutta nyt ne on tallaset, ja sellasen ihmisen kanssa kenen kanssa haluan ihan oikeasti toteuttaa ne. Kenen kanssa ei tunnu etta on jumissa.

Nain vastaan aina Robertille kun se kysyy etta mita jos et olisi koskaan muuttanut tanne :) Robertin oma vastaus on etta sen elama todennakoisesti olisi aika samanlaista, etta se olisi samassa paikassa toissa mutta etta se varmaan asuisi kamppisten kanssa talla alueella. Eika se olisi naimisissa. Se ei oo koskaan ollut mikaan sellanen tapailijatyyppi. Se varmaan tekisi aikalailla samoja juttuja. Sen on vahan helpompi vastata kun sen elama on aina ollut taalla, kun taas mun elama on ollut sellasta tahdon-pois-taalta-meininkia :D Ja siksi se on mukava miettia tallaisia valilla, kun on lahtenyt pois. Nyt kun vaan sais pysytta poissa permanently niin ois kaikki tip top taydellista :D

Koti-ikava.

Mulle ei tule koskaan koti-ikava. Miten voi potea koti-ikavaa jos on jo kotona? Mulle tama kaupunki on tuntunut kodilta jo siita asti kun ensimmaista kertaa halasin Robertia lentokentalla tammikuussa 2008. Mutta sitten valilla kay tietenkin niin etta naen kuvia kotikaupungistani, ja tulee sellainen jannan haikea olo. Ne ovat kuitenkin sellaisia maisemia mita naki paivittain ihan pienesta asti ja tuntee vielakin kun omat taskunsa, vaikka nyt moni asia siellakin on muuttunut. Nainpas kuvan joka oli otettu kirkontornista ja tiesin heti etta mika tie se on, mita nuo kaikki talot olivat, mika alue oli kyseessa jne. Ei mulla kylla sita kaupunkia silleen ole ikava, mutta ehka niita maisemia jotenkin. Mietin aina kesaisia maisemia kun on se sellainen auringonlaskuinen taivas koko yon ja on pitanyt kavella sita siltaa joka menee junaraiteiden yli ja sielta nakee keskustaan kivasti. Saaret hyttysenpurimella ja suu maistuu naurulle ja kaljalle. Tai sita kun ihmiset istuu kavelykadulla jatskitotterot kasissaan ja sita ollaan heti aamusta liikkeella. Tai sita kun kirjastossa on ihan hiljaista, itse vaan olet niin jetlagged etta lahdit sinne jo kahdeksalta. Ja joskus mietin syysmaisemia. Kun on joku lammin juoma kadessa vaan kavellyt vanhan kaupungin katuja pitkin ja ihastellut puiden vareja, tai istunut jonnekkin torin penkille kaverin kanssa vaan juttelemaan, vaikka nenaa vahan punottaa kun alkaa jo olla kylma. Se on kylla jotenkin janna juttu, etta vaikken olekkaan siella nyt yhteentoista vuoteen asunut, niin aina valilla kylla tulee sellainen kumman haikea, nostalginen olo. Nostalgiahan ei tarkoita sita etta ikavoisi jotain. Sita vaan sattuu miettimaan jotain harmaata muistoa joka yhtakkia saa varia niista asioista jotka joskus aikoinaan tekivat siita elavan. Nain mietin kotikaupunkiani joskus. En kylla haluaisi enaa koskaan asua siella, uskon etta me tylsistyttaisiin Robertin kanssa kuoliaaksi. En sano etta se on huono kaupunki, mutta jos on asunnut jossain vahan isommassa paikassa missa on menoa ja melsketta melkeen kellon ympari, niin on kylla vahan vaikea sitten asettua jonnekkin missa koko kaupunki menee samaan aikaan nukkumaan viikolla. On se kylla janna miten valilla tuleekin mietittya sita paikkaa. Mika nyt ei ole niin jannaa on se etten mieti Ruotsia melkeen yhtaan :D On sieltakin varmasti joku hyva muisto, ainakin niin etta voi yhdella-kahdella kadella laskea :P Mutta en ole koskaan tuntenut sita haikeaa oloa miettiessani sita paikkaa. Mahdollisesti Goteborgia ehka. Siella asuin ensimmaista kertaa elamassani ihan yksin, ja se oli aika tarkea aika elamassani, koska olin eronnut poikaystavastani kuukausi sen jalkeen kun oltiin molemmat muutettu sinne, ja piti parjata yksin ihan uudessa kaupungissa, ja se oli jotenkin niin siistia ja vapauttavaa ja se hetki kun tiesin etten enaa koskaan tekisi samoja virheita ja osaisin asettaa rajoja ja vaatia kunnioitusta. Enka muuten ollut juonnut alkoholia hetkeen koska mun entinen oli niin arsyttava kun sen kanssa joi, niin lopetin kaljahommat melkeen koko sen suhteen ajaksi. Oli kuulkaas ihanaa pitkasta aikaa kaljotella, ja ihan yksin perjantai-iltaisin :D Ja soittaa Jawbreakeria taysilla. Joo. Tama teksti kavi ehka vahan varikkaaksi. Eika niita ihmisiakaan nyt niin kauheasti ole ikava. Tai en ole sellainen etta kauheen usein ikavoin ihmisia. Yksi mun parhaista ystavista on sanonut juuri samaa, ja ehkapa siksi meidan onkin niin helppo aina jatkaa siita mihin jaatiin vaikkei oltaisi pitkiin aikoihin juteltukkaan. Aitia ja isaakin jututan usein facebookissa ja skypessa, niin ei niitakaan kerkea oikeen silleen tulla ikava. Jos pitaisi sanoa yksi tyyppi keta on ikava, niin se on ehka sitten mun faffa, eli isan isa. Talle tekstille pitaa tehda joku tagi kun taa ei sovi oikeen mihinkaan. Ja nyt lopetan tahan, ja ehka niitten kuvienkin katsomisen :D (teinpas useamman tagin, niin voi sitten kirjoitella samantapaisista aiheista joskus muulloinkin!)