We belong to the light, we belong to the thunder.

 Hejssulivei. 

Huono bloggaaja taalla. Se on just sita kun en tassa koneella oikeen koskaan oo. Aina jos istun tassa koneella niin tulee sellanen ADHD olo etta jaan tahan kokottamaan taysin suunnattomasti useammaks tunniks. Tanaan oon vapaapaivasta huolimatta ottanu ADHD-laakkeen, niin uskaltaudun istumaan tahan. Istuin tassa aikasemminki, koska tilasin uudet silmalasit. En oikeesti tarvi uusia silmalaseja; omistan yhet kivat sangat ja oisin halunnu niihin linssit omilla vahvuuksilla, mutta silmalaakarista kerrottiin ettei niihin pystyta laittaa niita, niin paatin sit ettia netista jotkut kivat. Mulla on siis ihan hyvat ja kayttokelpoiset silmalasit, mutta ainahan se on kiva jos on toisetki ja voi vahan vaihdella! 

Jos jatketaan talleen terveyslinjalla, niin mulla oli kahden kuukauden ajan dyshidroottinen eksema ja se oli aivan kamalaa. Oon ennenkin kokenut tata vaivaa, mut oon sit vahan rajottanu kasien pesua ja rasvaillu aina kasienpesun jalkeen ja se on aina menny ohi yhta nopeesti kun se on tullutkin. No nyt ei vaan kaynnyt silleen, ja kahen kuukauden syyhyilyn ja hiekkapaperisormien jalkeen menin laakariin jolta sain jotain steroidivoidetta joka onneks hoiti homman nopeesti. Valitettavasti nyt nain kahden viikon jalkeen kun oon lopettanu taman tehovoiteen kayton (ku sita piti vaan kayttaa viikon tai kaks, kunnes oireet on lakannu) niin on ainaki tuota yhta sormea taas alkanu kutittaa. Voihan vittu nyt taas.

Toissa on ollu jotenki kamalaa, vaikka oikeesti siis kylla tykkaan tosi paljon mun tyosta ja nain, mutta mun on justiinsa tuon ADHD-asian takia aina vahan vaikea sopeutua uusiin tyotehtaviin. Tai siina aina menee jonkun aikaa. Nyt mut on siirretty kissa- ja kissanpentutehtaviin, ja mua oltiin oikeen suositeltu ja pyydetty naihin hommiin koska oisin hyva lisa tahan tiimiin. No nyt en itse koe olevani kylla ollenkaan yhtaan hyva lisa mihinkaan, mutta eikohan taa tasta. On vaan tosi raskas tuo penturutiini kun siina pitaa olla niiiiiiiiiiiin tarkka kaikesta. Jos kissanpennulla on vaha rahmaa silmassa niin se pitaa heti pyyhkia pois. Perseet on pestava jos on ripuli, joka aamu on jokainen sulle maaratty kissanpentu punnittava ennen kun se ruokitaan (ja nyt on pentusesonki pahimmillaan, eli yhden ihmisen kierroksella voi ihan hyvin joinain paivina olla joku 40+ pentua) ja sitten ne on ruokittava kolmesti paivassa. Se on ehka stressaavampaa ja kiireisempaa sisaanottojen puolella ku siella puolella just on nuo kylvyt ja punnitsemiset ja siellapuolella oon vaan kerran viikossa just nyt. Adoptioiden puolella se on vaha helpompaa koska suurin osa kissoista on taysin terveita eika niita enaa tarvi punnita. Ne on siella koska ne on jo suorittanu tietyn painon ja ovat tarpeeks vanhoja leikattavaks ja adoptoitavaks, ja jos niilla on esim. mahavaivoja tai tulehdus keuhkoissa/silmissa niin sita on jo keretty hoitaa jonkun aikaa ennen kun se kissa siirretaan adopioihin ja se on jo parempaan pain. Mutta siella sit taas raskasta on se, etta ihmiset haaraa siina ymparilla kun yritat teha toita ja ne kissanpennut vaihtuu ihan sekunnissa siella ja mulla saattaa menna hommat ihan sekasin sen takia. Jatkuvasti saa olla tulostamassa uutta inventaariolistaa. Sellasta. Oon vasta alottanu tan rutiinin, joten en halua valittaa. Kun tiian jo itekki etta menee hetki kun paasen kunnolla kiinni hommaan. Mutta taytyy kylla sanoa etta on ikava niita pienelainhommia. Enaa en oo niissa edes sunnuntaisin ja maanantaisin.

Oli nyt oikeestikkin jotain asiaa. On nimittain ollu pari aika paskaa paivaa tassa. Sunnuntaina saatiin tietaa etta yks meidan kaveri oli riistanyt henkensa lauantai iltana. Kyseessa ei oo kukaan kaveri kenesta oisin taalla kirjotellu, me ei pahemmin olla nahty tata tyyppia viime aikoina koska se ei asu San Diegossa eika oo asunu sina aikana kun ollaan Robertin kans oltu yhessa. Mutta se on sellanen kaveri kuka on monesti ollu puheenaiheena, aina jotenki lasna, aina Robertin muistoissa ja tarinoissa ja kattelenhan ma aina sen instagramstooreja ja mita sille kuuluu. Ne on Robertin kans tuntenu lahemmas 20 vuotta. Meilla on vaikka mita vanhoja kuvia taalla kotona niitten bileilloista jne. Ja aina kun se on ollu taalla kaymassa, me ollaan nahty sita tietenki. Tai voi olla etta on pari kertaa tosin jaanny valiin koska jostain syysta muhun ei oo voitu ottaa yhteytta sillon kun ei oo joku keskiny miten saada Robert kiinni. No nyt viikonloppuna onneks toimi naa avuttomat miehet silleen, etta ottivat muhun instagramin valityksella yhteytta saadakseen Robertin puhelinnumero mutta siina vaiheessa olin ite jo kerenny kertoa Robertille uutiset. Loput sunnuntaista meni ihan shokissa. Itkin toissa, bussissa ja kotona ja sit viela ravintolan terassilla koska Robert ei kestany olla kotona nii mentiin sit ulos. Kaks kaveria tuli siihen hengailemaan meian kans ja juteltiin ja kerrottiin tarinoita ja muistoja ja kaikkee. Robertilla on aina osa tata tyyppia mukanaan koska silla on sen piirtama tatuointi kasivarressa. Robert halus olla hetken yksin, ja se meni kotiin ja ma menin sitte syomaan naitten kavereitten kans ja juttelemaan kaikkee. Ku tulin kotiin soitin mun tyopaikan tirehtoorille ja kerroin etten tuu seuraavana paivana toihin. Jaatiin molemmat kotiin eilen. Sain pitkasta aikaa paniikkikohtauksen ja itkin vahan lisaa. Robert ei oikeen tuntunu haluavan puhua asiasta enaa. Se ei oikeen sano sita edes aaneen, etta mita on tapahtunu. No, en makaan oikeestaan mutta ma voisin jauhaa asiaa kunnes siita ei enaa voi jauhaa enempaa. Oon vaha sellanen vatvoja, mutta joskus asiat vaan pitaa puhua aaneen ja ulos etta ne saa pois ja voi jatkaa eteenpain. Eilen ois ollu kaverin luona vaikka keta tyyppia just muistelemassa ja vaan tukeamassa toisinaan, mut saatiin kuulla tasta sen verran myohaan ettei paasty paikalle. Harmittaa tosi paljo. Ma en tieda Robertista, kun se on vaha tollanen introvertimpi ja monesti just tarvii olla yksin mutta ma niin haluaisin vaan olla kavereiden kans just nyt. Mua ahdistaa se etta vietan vapaapaivaa yksin, ja etta huomenna on taas toinen vapaapaiva ja jos Robertin sisko nyt taas peruu meian nakemiset niin vietan senkin yksin. Haluaisin erityisesti olla just NAITTEN kavereitten kans. Tai on sellanen olo etta ne tarvii mua, vaikka ei ne oikeesti kylla varmaan tarvii just mua. Ehka ma vaan tarviin niita koska niiden kanssa voin tuntea oloni lahemmas tata tyyppia jota nyt ei enaa oo meidan keskuudessa. Se oli ihana ihminen, ja kenellakaan ei oo mitaan pahaa sanottavaa siita. Mulla on aina ollut tosi tervetullut olo sen seurassa ja se on aina halannu mua tiukasti, silleen miten vanhoja ystavia halataan. Silleen niinkun se halaus saattais olla viimenen. 

Nyt sitten lisana tahan etta meian vaari on sairaalassa. Onhan mun isovanhemmat tassa nyt ajanmittaan ollu aina sillon tallon vierailemassa sairaalan pedeissa, mutta aina jos on kyse jostain hengitysjutuista niin asia tuntuu jotenki erityisen vakavalta. Siis niinhan ensiapu pelaa, etta jos on vaikee hengittaa tai niella niin ne ottaa sut sinne heti ensimmaisena. Tiedan koska oon ukkelini kanssa saannu pari kertaa kayda kun on inhalaattorit loppunu ja ei oo saannu henkee. Nii siella se vaarini nyt on sairaalassa, nesteet keuhkoissa ja laakarit veikkailee etta on koronaan liittyvaa, koska mun isovanhemmat, tati ja molemmat enot sairasti koronan tassa ehka kaks kuukautta sitte. Kiitos enoni jonku selkarangattoman paskahousukaverin, kuka ei kehdannu sanoa mun enolle suoraan etta tanne ei voi nyt tulla koska sairastan koronaa, vaan han soitti toiselle enolleni ja sitte kaski hanen sanoa talle etta mene kotiin, kun oon sairas. Joskus ihmettelen miten maailmassa on heteroita ja biseksuaalisia naisia kun maailmassa on myos tallasia avuttomia, hyodyttomia pikkupoikia misten ruumiissa. Aika tollasta tarhameininkia kylla. Sehan on siis kaikkien tiedossa etta heikemman immuunipuolustuksenomistavat ja vanhemmat ihmiset kuuluu riskiryhmaan niin taa on todella turhauttavaa, kun tallasen vois niin helposti antaa olla tapahtumatta. Huomenna saan lisatietoa asiasta, ja toivon todellakin etta kaikki on parempaan pain sillon.

Tallasta nyt talla kertaa. Onhan tassa kivaakin tapahtunut. Kavin Robertin aidin kans kattoon Come From Awayn ja se oli ihana ja koskettava. Oon niin halunnu naha sen livena ja oli todella hyva silleen. Ja sit kaytiin yhen kaverin haissa. Siella liehu sateenkaariliput ja tarjolla oli meksikolaista ruokaa ja karkkia JA JUUSTOPOYTA. Parasta. Kauniit haat, mut meian poydassa istu joku ihan kummallinen mimmi ja musta tuntuu etta se oli joko a) alottanu juomisen aika aikasin tai b) tosi ahdistunut/jannittynyt eika oikeen osannu kaytaytya sen seurauksena. Ei tunnettu siella oikeestaan ketaan, paitsi jotain Robertin tyokavereita. Osa entisia nyt. Aikalailla tyopaikkahaat. Todella ihanat ja sielta oli mahtavat nakoalat Missionin lahteen ja Tyynellemerelle. 

Nahdaan taas parin kuukauden paasta varmaan. Eihan tata lue kun ehka 2 ihmista, ja teki varmaan jo ootte siella instagramin puolella nii tiiatte etta elossa ollaan!

PS. Ja jos joku lukee tata ja ei jo tiia nii oon sitte tallanen ei-binaarinen henkilo. Ei mitaan muijettelua, naisittelua, tytottelya. Ihmiset tappaa ittensa, elama on lyhyt, oon 35, en jaksa hillua jossain kaapissa ku jonku toisen ihmisen voi olla vaikee ymmartaa. Vaatteet kuuluu kaappeihin, ei ihmiset.

Before you were born I bought you a singing toilet.

 Heissulivei jne. 

Oon tassa nyt viikon+ vedelly tallasia kreisipillereita (no ei ees oikeesti, ne on ihan vaan ahdistusta hoitavia ja on sellanen aika monikayttoinen viela kaikenlisaks) ja en osaa sanoa etta toimiiko ne, koska siina kuulemma saattaa kestaa 2-6 viikkoa ennen kun nakee minkaanlaisia tuloksia. Sen voin tosin kertoa etta ei enaa ahdista toissa, eli ehka ne toimii? En siis oo nyt viikkoon ainakaan jannittany toihin kirjautumista aamulla ja nousenki jotenki helpommin sangysta. Tunnen oloni ehka paremmin motivoituneeks, kun sain jopa imuroitua olohuoneen pari paivaa sitte ja saan itteni patistettua kahdenkymmenen minuutin kavelylenkille joka paiva. Doctor's orders. Siis niinkun oikeasti, laakari maarasi lisaa liikkumista elamaan. Kavin siis melkeen kaks viikkoa sitte ihan perus laakarintarkastuksessa ja olin yllattyny koska KAIKKI ARVOT naytti hyvalta ja normaalilta! Jes. Maksa ja sokeriarvo jannitti eniten. Laakari oli tympea. Ehka vaihan jossain vaiheessa. Meen nyt viela tan kuukauden lopussa kuitenki juttelemaan tuolle samalle etta voin paivittaa sita siita miten on menny kreisipillssejen kans.

Oon tassa hengaillu jonku verran Kanadalaisen kans ja taman uuden (no, 6 kk mutta ma tapasin hanet vasta kuukausi sitte ensimmaista kertaa) miesystavan kans. Se miesystava on tosi kiva ja sen kans tulee helposti toimeen. Eilen oltiin neljastaan kaljalla. Tai muut oli kaljalla, mina limsalla. Kaytiin yks paiva Balboa Parkissa piknikilla ja sit nyt viikonloppuna oltiin Ocean Beachilla kattomassa koiria koirien rannalla. Oli siella myos joku kosteikko missa oli kaikkea kivaa elain-elamaa jota kateltiin. Kierreltiin parissa antiikkiliikkeessa ja kirppareilla. Ilmeisesti OB:ssa on kaikki parhaat kirpparit ja antiikkiliikkeet. On jotenki tosi erikoista ettei North Parkissa oo mitaan tollasta ku taa koko alue on sellasta hipsteriputiikkialuetta. Mutta ehkapa siina onkin se syy, koska hipsterit haluaaki jotain parempia putiikkeja. Enpa oo kauhesti asiaan perehtynyt. 

Tassa yks paiva toihin soitti nainen kuka kyseli rotista, ja halus tietaa minka ikasia rottia meilla on ja oliko yhtaan yksin asuvaa rottaa. Sillon vastaan tuli River-niminen rotta. Tama nainen ei ite ollu kiinnostunu Riverista, mutta mina kiinnostuin. River oli loydetty pussista, joka oli sidottu aitaan alueella missa joku ruokki kulkukissoja. Siina oli kylla tulla itku kun luin tata tekstia. Pari paivaa kerkesin asiaa miettia ja tultiin sitte Robertin kanssa siihen tulokseen etta me otetaan River. Tanaan laitoin adoptio osaston esihenkilolle viestia ja sanoin etta ollaan miehen kanssa nyt paatetty ottaa se, ja se varas sen rotan meille heti, se otettiin pois available pets-kohdasta meidan nettisivuilta ja sen profiilissa lukee varattu staff member Jenny D:lle. Mun esihenkilo on antanut mulle luvan lahtea kesken tyopaivaa hakemaan River kotiin. River-nimesta en viela tieda jaako se. Robert on huumorimiehena heitelly vaikka mita "hauskaa" nimea mutta pitaapa viela miettia :D Haluan silti jatkossaki adoptoida Wee Companionsilta mista ollaan tahanki asti adoptoitu, mutta nyt vaan oli pakko saada tama kotiin turvaan. Nyt pitais vaan laittaa hakkia valmiiks huomiselle.

Kavinpa muuten kampaajallaki tassa hiljattain. Tuli sellanen shag, mutta mun hiukset on viela vaha lyhyet sellaseen mut ainaki niita tuli siistittya ja ne on paljo kivemman nakoset nain ja ohuemman oloset. Heitin uudet varitki paahan nii nyt on hyvan nakoset. Tosin nyt ne on likaset ja huonosti koska niita pitais olla suoristamassa joka paiva ja en aamulla jaksa ku en lahe mihinkaan. Viikko tai kaks kampaaja reissun jalkeen (kun en tietenkaan muista) sai itse kampaaja huomata saanneensa koronatartunnan. Veikkasin etta omasta kayntikerrasta oli kuitenki tarpeeks kauan, etten ite menny kokeisiin eika oo mitaan oireilua ollu. Vahan kylla jannittaa kuitenki naa viime aikaiset riennot vaikka ollaanki kaikki rokotteet otettu. Sanoin Robertille etta pitaisko nyt vahasen jarruttaa ja ottaa vaha rennosti ja seurata tilannetta. Jos on pakko jossain kayda niin kay sit kun ei oo paljo porukkaa liikkeella. Mitenkas ne koronat siella teilla (eli Tinssulla, joka on varmaan ainoa aktiivinen lukija talla hetkella :D Arvostan!)

Meian torakat sai vauvoja.  Yhyy. Mutta mun kaverilla on agama, joten se ottaa niita lapsia mielellaan niille ruoaks joten sinne siis. Kavipa hyvin. Nyt oon sitte vahingossa alkanu torakkakasvattajaks joka ruokkii toisten lemmikkeja. No mika ettei. Jorgen/Goran-torakka myos menehtyi. Johtuneet parittelusta, silla han on nyt toteuttanut tarkoituksensa tassa elamassa. RIP. 

Mulla soi aina ja ikuisesti paassa Hextallsin I bought you a singing toilet. 

Tallasta talta eraa.

 

Kirvojen Kesa.

 Iltaa. Kello on 9.21 ja kulutan tassa aikaani paattelemalla etta joo, meen kylla tosi aikasin nukkuun tanaan koska on niin tylsaa ja sitten istunkin tassa. Perus. 

On ollu sellanen kroonisesti tylsa paiva taas. Oikeastaan on jotenki arsyttava kausi paalla, kun tuntuu taas etta joka paiva on kopio edellisesta vaikka tassa viime aikoina on ainaki kerran viikossa ollu joku kiva juttu. Nyt ei oo mitaan suunnitelmia ja heti sellanen olo etta onpa taas kroonisesti tylsaa ja voi voi. Arsyttaa kun ei oo muka mitaan tekemista, vaikka oikeesti on, mutta ei osaa teha mitaan. Iltasinki vasyttaa jo yheksalta ja vois menna nukkumaan. Aamulla on vaikea herata, blaa.

Sain palkankorotuksen! Katoin kylla ensin ettei se ollu mikaan palkankorotus, vaan joku kaupungin maaraama juttu missa palkka nousi ku olin lukevinani jotain sellasta jossain organisaationlaajuisessa sahkpostissa mutta ku Robert lahemmin tutki sita kirjetta minka sain niin siina vihjailtiin kylla sellasta etta nimenomaan meidan OSASTOLLE oli korotettu palkkaa koska meidan tyo on niin rankkaa etta kylla siita rahaa pitais saada. Tama on mun tahan asti paras palkka mita oon saannu USA:ssa asuessani. Veikkaanpa etta mun Ruotsin palkka kuitenki viela on se kaikista paras mita on ikina ollu. VARSINKIN sillon ku olin toissa puoli kolmesta iltapaivalla keskiyohon, koska sillon kaikki viiden jalkeen oli ylityorahaa. Sillon oli varaa ravata Amerikan maalla pussailemassa Robertia vahatvalia. Me saatiin viela bonukset siihen paalle, koska toissa on ollu, lievasti sanottuna, kiire. Kaikki muut paitsi ma on myos ylitoissa. Mua vahan havettaa se etten oo kun kerran muut on, ja kylla makin ihan oikeesti mietein et pitaisko menna edes puoleks tunniks lisaa paivassa mutta en tiia onko sille edes tarvetta enaa ku kohta alottaa uudet tyontekijat. Kukaan ei oo siis painostanut, tehnyt mitaan eleita siita ettei oo hyva tiimpleijer jos ei oo ylitoissa tms, mutta siis itteani vaan havettaa se tieto siita etta kaikki muut tekee tyota niska limassa ja mina taalla HETI kellon loytya 5.20 kirjaan itteni ulos puhelimista ja viidessa minuuttissa mun ainoat tyot on ehka joku sahkopostin lahettaminen mita en saannu aikaseks aiemmin ja sit heti prikulleen 5.25 kohti kelloa ja kone sammuu, mina olen lahtenyt kotiin. Eli pois koneelta, koska oon jo kotona. Ei oo nyt niin kauhee tarve ylimaaraselle etta on varaa olla ilman ylitoita, ja koitan muistuttaa etta on ihan ok ottaa rennosti. Mutta kun mina olen vanhempieni lapsi ja ne on sellasia ylityohimohommaajia niin oon sitte varmaan minaki vahasen ja mietin koko ajan et aijai miten siistii ois ku nyt sais hyvat rahat vaikka johonki lomaan. 

Rottien uus juoksupyora naitsee niin helvetisti enka tienny asiasta mitaan ennen ku vasta kahelta viime yona ku herasin kovaan meteliin. Tunnistin silti vingunan joksikin ihan muuksi kun rottien huudoksi, ja Robert oli maininnu aiemmin etta pihalla oli ollu kaks pesukarhua jotka jotain jutteli sille (siis paasteli jotain aania) ja koska meilla oli ikkunat auki, ajattelin et jaa, pesukarhuillako joku hata? Kaks kertaa nousin sangysta kattomaan ikkunoista ulos eika mitaan nakyny. Natina loppu tietysti aina kun nousin, koska Ethelridalla on sellanen tapa esittaa ettei se juokse pyoralla jos meen kattomaan mita se tekee. En siis tajunnu sen olevan se pyora ja hataannyin kun en keksiny mika se inina oikeen on. Lopulta laitoin rohkeasti olohuoneen valon paalle ja siella pyorassa istui iloinen sprinttaaja, Ethelrida ja naytti etta kylla, se on tama pyora mista nama ihanat vinkuvat yoaanet lahtee. 

Kaks paivaa viela ja sitte viikonloppu. Sekin menee tosin yksin, koska Robert on toissa ja nyt ei oo hetkeen mitaan yhteisia vapaapaivia. Kaveri kovasti pyytelee sen luo, mut ku se aina laittaa viestia tosi viime tippaan. Ite kylla menisin oikeen mielellani etta ois jotain tekemista tallekki viikolle mutta aina ei voi voittaa. Vapaapaivat menee varmaan aika samaan malliin ku nyt viimeset muutama viikko; en tee yhtaan mitaan. En saa mistaan sellasta tarvittavaa energiaa tai motivaatiota tekemaan sellasia asioita mita pitais oikeasti teha. Esim. siivoamiseen, paikkojen ja tavaroiden jarjestelemiseen, liikuntaan, jne. Rottien hakin ja pyykit kylla saan pestya mutta siihen se sitten jaapi. Pesin tassa ihan kaikki meian pyykit muuten, etta sentaan johonki hyodylliseen on kulunu energiaa :D

Katottiin Lokin viimenen jakso. Olipa ikavasti tuo loppu laitettu, cliffhangeriin. Blooo. Se hahmo tulee ilmeisesti olemaan mukana toisessa MCU produktiossa myohemmin. Toivottavasti tama ei ole spoileri. Jos on niin pahoittelen. 

Pitaa kylla nyt oikeesti koittaa vahan skarpata kun kerran ymmarran omista aivotoiminnoista asioita vahan paremmin, mutta tuntuu vaan etta naiden neurouutisten jalkeen on vaan nakyny ne asiat entista enemman itelleen ja ne tuntuu jotenki vielakin vaikeimmilta vaikka yleensa se onkin toisinpain. Tuntuu etta vaikka ymmarran miks jotkut asiat tuntuu tietynlaisilta, niin ne on jotenki erityisen vaiketa sen takia kun se ymmartaminen ei tarkota sita etta niille osaa teha mitaan. Tunnen oloni ehka hieman kyvyttomaksi. Sita se varmaan on. 

Tahan loppuun tallanen ei-yhtaan-minkaanlainen-juttu etta Jessicalle vitsailin kirjottavani tarinan nimelta Kirvojen Kesa, jossa ei tapahu yhtaan mitaan jannittavaa muuta ku etta kirvat vaan vaha vaivaa jotain kesamokkeilijoita tms. Sellanen mukavan tylsa tarina. Lapalla meinasin, mutta nyt jotenki tekee mieli ihan oikeesti kirjottaa joku tosi tylsa tarina missa ei tapahu yhtaan mitaan. Vahan joku kirva tulee siina jonku Marjatan pohkeelle arsyttamaan. Jos saan vahan tassa kehua itseani (en saa, jos joku ruotsalainen lukee, ne ei tykkaa jos jollain menee joku asia hyvin) niin oon hyva kuvailemaan tylsyytta. HEHEHE johtuneeko siita etta olen itsekkin kroonisesti tylsistynyt ja OMAA KOKEMUSTA KYLLA ON? Varmaan sita. Tahan on hyva lopettaa ja menna nukkumaan, niin on sitte huomenna parempi mieli (mutta ei varmaan) ja voi alottaa Kirvojen Kesan kirjottamisen.

Ps. lisasin ADHD-hommille tagin nyt. Se on tuo krooninen tylsyys tagi.