Mita jos?

Robertista on kiva valilla heittaytya mietteliaaksi ja kysella etta minkakohanlaista mun elama jos en olisi muuttanut tanne? Se on sen mielesta kiinnostavaa siksi kun sen elama on aina ollut aika samanlaista, ja se ei ole koskaan itse asustanut muualla. Mun elama meni vahan ylosalaisin kun muutin tanne koska onhan se muutto USA:aan aaaika iso juttu ja moni asia muuttui sen myota. Sita on joskus kiva miettia, koska tulen aina siihen tulokseen etta kylla taa on parempi nain :D Enhan ma muuten olisi esim Robertin kanssa naimisissa, en olisi varmaan keksinyt etta mita haluan tehda elamallani ja sen suunnan hakemiseen olisi voinnut menna vaikka kuinka kauan. Ainakin silta tuntuu kun mietin naita asioita. Eika mulla varmaan olisi edes rottia :( Mennaanpa viela vahan taaemmas; mita jos en olisi muuttanut Ruotsiin?

Ruotsiin muutin kun olin 16. Alkoi samat vanhat maisemat kyllastyttaa. Paras ystava muutti Tampereelle, toisen lapsuuden ystavan paluu kotikaupunkiini Vantaalta oli kaukainen haave ja pari muuta ystavyyssuhdetta alkoi vahan rakoilemaan. Muutaman nuoremman tyton kanssa viela tuli pyorittya ja onneksi oli Lissu, kuka oli pari vuotta vanhempi. Sen kanssa tutustuttiin paremmin niina yksinaisina hetkina. Menin ysin jalkeen lukioon ja Lissu luki uusiksi Suomenkurssia. Mutta vaikka loytyikin uusi tuttavuus niin tuntui ettei se oikeen riittanyt, etta piti alottaa alusta. Jatin lukion kesken ja pakkasin laukkuni ja muutin tatini luo Ruotsiin. Kaveri loytyi heti ensimmaisena koulupaivana ja samalla viikolla niita olikin jo kolme! Ja heti peraan loytyi neljaskin kaveri joka sattui asumaan naapurissa :D Sen kanssa meista tuli parhaat ystavat. Ja sitten yhden kaverin kautta tutustuin ihan ensimmaiseen (ja allottavaan :DDD) poikaystavaani, jonka kanssa seurustelin 3 viikkoa, ja ihan vaan sen takia etta piti kait sita joskus kokeilla etta minkalaista on kun on poikaystava :D Se oli musta tosi tylsaa koska se poika halus vaan etta katson kun se pelaa ja sitten yritti aina tunkea kasiaan mun housuin ja en ollut kauheen kiinnostunut sellasesta, varsinkaan jonkun kanssa kehen en ollut edes ihastunut :D Ajattelin etta ei taa ehka oo oikeen mun juttu :D  Sen "poikaystavan" kautta tutustuin toiseen poikaan kenen kanssa sitten hengailin jonkun verran eroamisen jalkeen ja toiset kolme viikkoa vierahti ja oltiinkin pari. Talla kertaa sitten ihan oikeasti ihastuneena. Sita kestikin sellaset surkeet 1,5 vuotta. Lukiossa kavin kuvataiteen linjaa, olin yla-asteella aina ottanut kaikki valinnaiset kuviskurssit ja piirsin ja maalasin saannollisesti. En ma oo koskaan ollut mikaan HYVA, mutta tykkasin omasta tyylistani ja mulla on vielakin vanhempieni luona yla-aste- ja lukioaikaisia teoksia joista tykkaan. Kait niita pitais ottaa tanne jossain vaiheessa. En oikeen tiennyt etta mihin suuntaan lahtea lukion jalkeen. Siina kerkesin lukion toisen ja kolmannen valilla keskittya keikkoihin ja piirtelemiseen ja kirjottamiseen. Sitten loydettiin taman 1,5 kanssa olleeni tyypin kanssa toisemme uudestaan ja menin lukion jalkeen toihin samaan paikkaan missa isakin oli toissa. Pidin siina valivuoden ja saastin toista tienaamani rahat ja kun poikaystava oli hakemassa Goteborgiin kouluun, aattelin etta no miksen sitten minakin! Kulttuuritiedetta paatin alkaa lukemaan. Paasin kouluun ja loysin kivan asunnon ja nain me sitten taman tyypin kanssa pakattiin taas kamppeemme ja suuntasimme kohti Goteborgia. Taa tyyppi ei halunnut muuttaa yhteen, niin sain siina samalla sitten kokeilla yksinasumista :D Sita kesti taas 1,5 vuotta. Goteborgissa tunsin yhden entisen tyokaverin ja sen kanssa tuli hengailtua. Ei mulla oikeen muita kavereita ollut siella, yks entinen koulukaveri ja tunsin sen mun poikaystavan kamppiksen ja niita nain joskus, mutta ei ne ollut oikeen mitaan kavereita. Yksin asuminen oli tosi kivaa mun mielesta. Sai tehda mita ruokaa halus ja kuunnella musiikkia koko ajan ja sellasta. Netissa aloin olemaan entista enemman ja sitten yks ilta joku Robert lisas mut meseen ja aloin juttelemaan sen kanssa ja loput on historiaa :D

Mutta mitenkohan olisi jos en olisi muuttanut Ruotsiin ollenkaan? Todennakoisesti olisin nyt toissa. Varmaan asustaisin yksin. En tieda etta olisinko jaannyt kotikaupunkiini vai muuttanut jonnekkin muualle, niinkun Helsinkiin. Varmasti olisin jatkanut kouluakin jossain vaiheessa mutta se olisi varmaan jaannyt kesken, koska en olisi keksinyt etta mita haluan tehda ja rahaakin tarvii. Oon ihan varma etten olisi naimisissa. En edes halua ajatella tapailevani ketaan Suomalaista :DD Mutta todennakoisesti joku Finni olis kainalossa. Ehka. Olisinkohan edes avoimesti kiinnostunut molemmista sukupuolista? Ehka en. En osaa kuvitella olevani jos olisin jaannyt Suomeen. Tuntuu etta miettisin sita miten olen jaannyt paikoilleni, koulu kesken ja joku Martti_29_vee rinnalla jossain yksiossa. Sori Suomalaiset miehet. Onhan teitakin tottakai komeita ja mukavia ja ei sellasia persuja, mutta kun oon niin kauan ollut poissa niin ensimmaisena tulee mieleen aina joku tosi jaykka ja epamiellyttava mies kun ajattelen Suomalaisia miehia :D sellanen kenen mielesta ulkomaalaiset vie kaikki tyot ja homot takaisin kaappiin. Mutta jos kaikki olisi sellasia niin ei silla mun parhaalla ystavalla Tytilla olisi treffeja kalenterissa eika Jessicalla olisi lasta :D

Tai jos olisin jaannyt Ruotsiin? Se kurssi mita luin ei ollutkaan niin kiinnostava kun ensin kuvittelin, joten en olisi varmaan jatkanut sen aiheen lukemista. Olisin varmaan hakenut jollekkin toiselle kurssille tai sitten kokeillut loytaa toita. Olisin yrittanyt pysya Goteborgissa, koska vanhempien helmoihin jonnekkin Secret Locationiin palaaminen ei nyt ollut kauhean houkuttelevaa (palasin kylla sinne 1,5 vuodeksi, mutta sillon oli jo suunnitelmana lahtea USA:aan, etta se oli valiaikaista.) Joskus mietein myos Koopenhaminaan tai Englantiin muuttamista, etta ehkapa olisin tehnyt sitten niin. Niihinkin varmaan jonkun ei-niin-kiinnostavan koulutuksen perassa ja sen jalkeen toihin. Olutsnobiksi olisin varmaan ryhtynyt Goteborgissakin, sillon aloin juomaan kaljaa useammin :D Uskon etten oikeen taaskaan tietaisi etta mita haluan puuhailla, ja varmaan palloilisin koulutusten ja toitten valilla. Enka uskoisi olevani naimisissa.

Sitahan ei voi tietenkaan tietaa etta mita tapahtuisi oikeasti, mutta joskus on hauska spekuloida koska asiat ovat niin erilailla :D Kuulostaa melko kyyniselta nuo mun scenariot, mutta nain kuvittelisin asioiden olevan, koska muistan niin hakeneeni suuntaa. Ja muistan etten oikeen tiennyt mika kiinnostaisi.

Tannekkin muuttaessani oli vahan silleen etten tiennyt miksika lukea. Mutta se ei enaa ollut niin tarkeaa, kunhan nyt paasin kouluun tanne niin etta pystyin muuttamaan tanne Robertin luo. Ja koska se koulu oli sellasta etta piti lukea tietyt aineet etta saa credit'seja jotka sitten menee korkeampaa koulutusta vasten, niin siina kerkesi sitten miettia asioita, ja sitten keksein etta miksen toteuta lapsuuden unelmaani pyrkimalla elainten pariin? :D Ja tassa sita sitten ollaan, vapaaehtoishommissa kahdessa elainpaikassa ja hakemassa hoitajan linjalle. Ja sormus sormessa. Elama on jannaa, on paljon nahtavaa ja on kiva vaan olla :) On tulevaisuuden suunnitelmia. Olishan niita siis varmasti jonkun Sven85:nkin kanssa Goteborgissa, tms. Mutta nyt ne on tallaset, ja sellasen ihmisen kanssa kenen kanssa haluan ihan oikeasti toteuttaa ne. Kenen kanssa ei tunnu etta on jumissa.

Nain vastaan aina Robertille kun se kysyy etta mita jos et olisi koskaan muuttanut tanne :) Robertin oma vastaus on etta sen elama todennakoisesti olisi aika samanlaista, etta se olisi samassa paikassa toissa mutta etta se varmaan asuisi kamppisten kanssa talla alueella. Eika se olisi naimisissa. Se ei oo koskaan ollut mikaan sellanen tapailijatyyppi. Se varmaan tekisi aikalailla samoja juttuja. Sen on vahan helpompi vastata kun sen elama on aina ollut taalla, kun taas mun elama on ollut sellasta tahdon-pois-taalta-meininkia :D Ja siksi se on mukava miettia tallaisia valilla, kun on lahtenyt pois. Nyt kun vaan sais pysytta poissa permanently niin ois kaikki tip top taydellista :D