I jacked off to Dee Dee Ramone.

Whaddap?!

Mihin jaatiin? Ei varmaan mihinkaan. Ei oo taaskaan mitaan kerrottavaa mutta onnistun varmaan venyyttamaan taman taas jotenki pitkaks. Niin tuntuu aina kayvan. Toisaalta, onko nama koronapaivitykset nyt edes yhtaan erilaisia kun ne sita edeltavat? Aika samaa tylsaa paskaa, sanoisin.


Mahan en tee toita millekkaan isolle firmalle kuten esim. Robert, vaan teen toita naimisissa olevalle pariskunnalle. Eli oon siis pienyrityksessa hommissa. (Ja oon itseasiassa ollu kaikissa mun amerikan toissa nimenomaan hommissa pienyrittajilla.) Se meinaa sita etta Robert on saannu vaikka mita bonuksia yms "korvauksia" siita etta se riskeeraa terveyttaan niin etta joku saa lamminta kanaa delitiskilta. Mika siis on tietenki hyva juttu, koska mun tyothan meni vaha toisin pain, etta ei ollu oikeen varaa antaa kaikille tavallisia vuoroja jne. Olinhan vaan 15 tuntia viikossa toissa monta viikkoa putkeen. MUTTA nyt ne mun pomot oli vihdoinki saannu jonku tallasen koronalainan mika oli tarkotuettu just pienyrittajille. Siita lainasta pitaa kayttaa 75% kaheksan viikon sisalla, ja se pitaa kayttaa just tallasiin tyokuluihin kuten palkkoihin jne. Jos voi todistaa etta on tehny just niin, niin sita ei tarvi maksaa takas. Tai ainakaan sita 75% ei tarvi maksaa takas. Sehan on aika siisti homma. Etta viime viikko ja nyt myos tama viikko on vihodinki tayttyny tyolla. Ei mulla joka paiva oo mitaan kaheksan tunnin vuoroa, silla me ollaan auki vaan sellaset kaheksan tuntia paivassa, mutta kaikki saa nyt vahintaan yhen kaheksan tunnin vuoron viikossa, ja sit ne muut sellaset pidemmat vuorot on seittemaa ja kuutta tuntia. Ainaki kerran viikossa on jokaisella yks lyhyt paiva, sellaset nelja tuntia. Tanaan oli mun neljan tunnin vuoro. Tuntu ikuisuudelta vaikka oliki kiire.


Haluaisin valittaa ihmisten valinpitamattomyydesta mutta en oikeesti jaksa nyt. Olin niin pahalla tuulella kun tulin toista just tallasten runkkareiden takia, ja vasyin siita niin etta nukahin kesken paivaa sohvalle ja rotat oli viela sohvan takana hengailemassa. Nii etta. Nyt kun oon piristyny nii en viitti palata siihen, mutta jos vaikka vapaapaivana, eli huomenna tulis vaha vaahtoomaan. Sen sijaan hehkutan miten ihana ihminen Robert on; se ei edes tienny etta mua vitutti, mutta se toi silti mun lemppari suklaata kotiin toista <3 Ja sit se naki etta mulla oli inhottava rupi nilkassa, niin se toi vessasta Bepanthenia ja hiero sita siihen rupeen (han ei itse usko tahan Bepantheniin ollenkaan ja kutsuu sita mun suomalaiseks ihmevoiteeks.) Ja sit ku mentiin kaymaan kioskilla, niin pihalla seiso koditon mies joka kerto Robertille etta han ei halua rahaa, mutta voisko hanelle joku ostaa leivan. No Robert sitte osti sille leivan ku se kerran kerto haluavansa sellasen. Toivottavasti maistu. Tai, varmasti maistu kun sellasta kaipailtiin selvasti.



Kerronpa tassa nyt rehellisesti viela sellasen asian, etta oon innostunu yhtakkia sellasista kannabiskarkeista. Niita on paljo kivempi ottaa ku jotain piippua jossain kujalla. Voi syoda yhen sellasen ja sit hetken paasta ollaan jo sohvalla naureskelemassa jollekki typeralle sarjalle, tai sit oon rage twiittaamassa San Diegon kaupungille miten vitun typeria ne on ku nyt availlaan kaikkee ihan liian aikasin ja annetaan ihmisille sellanen false sense of safety. Ja kun se yks karkki riittaa. Oon myos mielestani ihan niinku natural koomikko kun syon sellasen karkin. Tai nauran omille jutuilleni. Nauranhan niille nyt nain muutenki, mutta karkin syonnin jalkeen oon tietenki erityisen hauska. Ei tulis ikina mielenkaan menna toihin karkki suussa niinku jotku tyokaverit, mutta kotona illalla ku alkaa nukkumaanmeno lahestya on ihan kiva joskus imeskella jotain karkkia. Yks ilta tassa oli jotenki ihanan rento olo ku makoilin sangyssa ja kuuntelin podcastia samalla ja nauratti. En oo tuntenu oloani niin rennoks kaiken taman koronan keskella kertaakaan. Etta on kait niistaki jotain hyotya. Monethan syo sellasia just sen takia. Mina nyt lahinna joskus iltasin ku ei oo parempaakaan tekemista ja aamulla ei tarvi mihinkaan.


Nii ja sit sellanen, et en oo ikina ollu mikaan jumppaaja. Ja ahistaa aina sellaset ihmisten kehuskelut jumppailuistaan. Tyokaveri kerran kysy etta Jenny, etko ookki musta ylpee ku juoksin yheksan mailia eilen. No en erityisemmin koska miks kukaan juoksee yheksan mailia ja miks mulle kerrotaan siita ku kaikki tietaa etta oon yhta sujuva liikkuja ku joku tiiliskivi. No jokatapauksessa nyt oon sitte melkeen kaks kuukautta tassa kavellen menny toihin ja takas, ja alkaa vituttamaan se ettei loput kropasta matchaa saariin ollenkaan. Nii vissiin joutuu nyt sit joogailla oikeen kunnolla tms ettei ois sellasen cake popin nakonen etta pelkkaa taikinaa ylaosassa ja tikku perseessa. Hyvin oon jaksanu, koska on oikeesti ollu niin tylsaa ja vituttanu etta on vaan ollu pakko. Tein niin kovaa toissapaivana etta venahtin lihas niskassa. Seuraavana paivana veivasin 45 minuutin venyttelyn niin johan lakkas sekin kipu.



He va he. Pitaisko ottaa karkki? Robert varmaan soi ne kaikki. Kurkkuki on vaha kipee. Korona? Ei varmaan (toivottavasti.)

10.

Olin lahtenyt kotoa jo edellisiltana kohti Goteborgia. Siita en nyt oikeastaan muista paljoa. Tuttujen luona olin yota ja varmaan vaan tuli katottua tv:ta ja juotua muutama olut siina. Muistan pakanneeni vanhan NOFX-paidan mukaan jota kaytin yopaitana, mutten jaksanu vaihtaa vaatteita, niin menin paalla olevassa paidassa nukkumaan sohvalle, ja yritin hetken lukea Jessicalta lainaamaa Johnny Rotten-kirjaa. Ei onnistunut, eika oikeen vasyttanyt ja pieni nahkasohva ei muutenkaan ollut mikaan maailman mukavin yopaikka.


Aamulla, varmaan joskus viidelta ennen muiden herattya otin kamppeeni ja lahdin kohti talvista Biskopsgardenin raitiovaunupysakkia.

Mulla ei ollut talvitakkia paalla tai edes mukana, eika pitkia kalsareita/sukkahousuja housujen alla. Koska sinne, minne olin menossa, ei sellasia tarvittu. Raitiovaunulla matkustin keskustaan, jossa hyppasin lentokenttabussin kyytiin. Jannitti koko matkan, enka voinnu ajatella mitaan muuta kun minkalaista siella perilla sitten on.

En enaa edes muista mita kautta lento meni, mutta sen muistan etta San Franciscon lentokentta oli mun ensimmainen askel Amerikassa. Koska koko ajatus edes tannepain lentamisesta oli mulle ihan taysin uus juttu, en ollut ehka valmistautunut niinkun pitais. Esimerkiks kun piti menna homeland securitysta lapi, nii mut tietenkin sitte vedettiin johonki sivuhuoneeseen, koska vastasin ehka vahan vaarin kysymyksiin ("tuun kattoon nettikaveria!" ei oo kauheen suosittu vastaus) ja en ollu tajunnu etta pitaa olla osote. Onneks mulla oli Robertin puhelinnumero kannykassa, niin sain annettua sen niille sedille siella huoneessa, ja onneks Robert vastas puhelimeen ja ne sai selvitettya asiat nopeesti. Kyselivat silta oottiko se ketaan vierasta, mika vieraan nimi oli ja ottivat sen osotteen ylos. Ei edes kerenny hirveesti ahdistaa koska se meni niin nopeeta ja olin jo niin innossani. Ois tietenki vaha harmittanu jos ois joutunut kaantya takas. Sita kylla mietein hetken.


San Diegossa en tienny mihin menna, niin kavelin laukkuni kans muitten perassa vaan kunnes tulin isoon aulaan, ja siina ison palmun edessa seiso 5'4" pitunen mies, farkuissa ja mustassa hupparissa niinkun se oli kertonut jossain vaiheessa viimesen neljan kuukauden aikana etta han yleensa pukeutuu talleen simppelisti vaan farkkuihin ja mustaan huppariin. Ja toki tunnistin ne sen kauniit isot ruskeat silmat ja persoonalliset kulmakarvat. Menin sen luo ja kysyin "Robert?" ja se vastas ujosti etta kylla, ja halasin sita heti. Se halas heti mielellaan takas. Sen hupparin hihassa roikkui kaks pinssia; Tower Barin pinssi joka meni hukkaan San Franciscon reissulla vuosi myohemmin, ja Turbojugend pinssi, jonka se vuosia myohemmin anto mulle, ja on nyt mun farkkuliivissa. Juteltiin niita naita samalla kun kaveltiin kohti sen silloista autoa, valkosta Toyota Camrya, vuosimallia 1997. Se vaikutti heti tutulta ja turvalliselta. Se oli taysin se sama tyyppi kenen takia valvoin yot chattaillessa ja kenen takia jatkuvasti ostelin puhelinkortteja etta pystyin kuulla sen aanta ainakin kerran viikossa. Huomautin etta taalla oli ihanan lammin, kiva kun parjasi vaan hupparilla.

Ajettiin Little Italyn lapi keskustaan. Nain San Diegon lahden, Star of India-laivan, ja kun punanen MTS:n trolley kiiti halki kaupungin. Keskustassa Robert vei heti syomaan. Parkkeerattiin kadulle, ja kadun ylittaessa hyppasin sen selkaan. En tiia mika oli idea, ehka halusin etta se tietaa etta mulla on hyva olo, ja etten ujostele? :D Jotenki epatoivonen flirtti tms. Ravintolan nimi on Pokez, ja se on edelleenki olemassa. Me vaan ei olla kayty siella kymmeneen vuoteen :DDD Robert halus vieda sinne koska sielta saa meksikolaista ruokaa ja koska se muisti etta oon kasvissyoja. Kysyin etta mika ois hyvaa, ja mulle ehdotettiin enchiladoja. Mun ensimmaiset enchiladat ikina. Muistan etta vahan jannitti, niin ei ruoka sit maistunu kauheen hyvin. En edes muista mita mielta olin Pokezin enchiladoista.

Ylla mina, Pokezissa, vuonna 2008.  "Did you know that Heath Ledger died today?" Se kysy. No en tiennyt koska olin ollut lentokoneessa koko paivan. Juteltiin siita. Robert halus nahda mun passikuvan, koska olin kertonu sille etta se on aika hoosee kuva. Se myos halus nahda mun suomalaiset henkkarit. En tieda miks otin ne mukaan, en ikina kayttany niita mihinkaan. Tiian etta se oikeesti vaan varmisti etten huijaa sita iallani, koska sille on kaynny niin ennen. Silla on oikeasti hullu entinen, kuka paljastukin paljon VANHEMMAKS kun mita se vaitti. Onneks ei sentaan toisinpain. Kun lahdettiin ravintolasta, ja oltiin autolla, Robert pyoraytti mut syliinsa ja halas. Paastin onnellisen aanen. Se oli pitka ja pehmea halaus. Autossa otin sita kadesta kiinni ja tuijoteltiin toisiamme hetken, kunnes valot vaihtu vihreaks. Kaytiin Albertsonista ostamassa aamupalaa ja jotain juomista. Muro- ja limsahyllyt oli tietenki mahtavia. Ostettiin Cinnamon Toast Crunchya, mita Suomessa myytiin joskus mun nuoruudessa nimella Cini-Minis ja niita oli ikava. Ostettiin myos kaks 12 packia limsaa; Mountain Dewia (tavallista) ja Code Redia (kirsikka Mountain Dew'ia.) Sit ajettiin kohti Normal Heightsia, missa Robert asu. Sen luona juteltiin vaan ja istuttiin sohvalla. Oli ihan sama meno kun aina puhelimessa tai netissa. Tuntu hyvalta. Robert kysy etta mennaanko kaymaan pihalla. Sanoin etta mennaan vaan, mutta se sano etta ensin sen taytyy tehda jotain. Neljan kuukauden jalkeen vihdoinkin, oli sen huulet omillani. Kaytiin pihalla, halailtiin, juteltiin ja naytettiin toisillemme meian tatuointeja. Katoin matkalaukustani sita yopaitaa. En ollutkaan ottanut sita mukaan. Mutta ei se mitaan. Pussailtiin lisaa, ja se ehdotti etta mennaan sen huoneeseen. Siella pussailtiin lisaa kunnes vaatteita alko katoilemaan. Oli jannittavaa, eika yhtaan ahdistavaa tai pelottavaa. Juteltiin siinakin kaikennakosesta. Mika oli huonoa, ja mika hyvaa. Varovaisia ehdotuksia, ja toistensa kuuntelua. Kun se oli suoritettu, veti Robert kainaloonsa ja laitto mun kaden sen sydammen paalle ja sano "this is yours." Siita on 10 vuotta sitten kun ensimmaista kertaa tavattiin, ensimmaista kertaa ihan kaikkea. Ja tiesin heti sina paivana, etta tama on se mies. Tassa on elamani rakkaus. Miten voin ikina lahtea taalta?


Kirjotanpa nyt viela huvikseni vahan lisaa siita reissusta, kun siitakin nyt on sitte 10 vuotta ja ne oli meian ensimmaiset 2 viikkoa yhdessa.


Seuraavana paivana vahan kylla jannitti kun oltiin jo oltu sangyssa ja ajattelin etta jos se nyt ei sit tykkaakkaan.  Mentiin elaintarhaan ja siella se otti heti kadesta kiinni. Oli ihana kavella kasi kadessa siella. Se laitto katta taskuunkin, tosin ne housut oli niin kireet, etta se meni vahan ohi ja laittokin sen paljaalle persukselle. Mutta ei se mitaan, siita sain hyvat naurut ja kiusasin sita siita loppupaivan.

 Robertin koneella, etta kaikki varmasti tiesi etta kaikki on hyvin :P Meilla on tuo tietokonepoyta vielaki, tosin siita on joitain osia menny hukkaan, ja se nayttaa jotenki pienemmalta nyt.

Mentiin elaintarhan jalkeen syomaan Buca di Beppoon, keskustaan. Sellanen aika perus italailaispaikka. Jotenki yhtakkia jannitti, niin kavin laattaamassa. En tiia oikeen miks. Syotiin jotain pasta primaveraa muistaakseni. Harmitti koska Robert makso. Ehdotin joka kerta etta voin itekki maksaa, otin sentaan rahaa mukaan, mutta Robert halus maksaa joka kerta. Se sano etta kun nyt kerranki ollaan yhessa, se haluaa olla herrasmies ja hemmotella. Robert on viela tuo sama mies, se tykkaa hemmotella jos se siihen pystyy.

Kotiin paastya Robert viela ehdotti etta mentais jatskille. Paikka oli ihan kavelymatkan paassa, mutta mentiin silti autolla. Ulkona alko sataa, ja Robertilla oli sateenvarjo autossa. Tosi "hyva" ilta jatskille, mutta mikas siina :D Mariposa on paikan nimi, ja sekin on viela olemassa. Oon siella taalla asuessani kaynny ehka 2 kertaa. Robert soi black cherry jatskia ja ma banaani-saksanpahkina jatskia. Ne on kaikki kasin tehty ne jaatelot siella.

 Mun bilddagbokenissa tan kuvan kohdalla luki jotain siita etta jatski ja Robertin haarat samassa kuvassa on hyva yhdistelma :D Sinakin iltana peittoa heilutettiin.

Kakskielisessa kaupungissa kasvaneena oli hauska naha naita englannin ja espanjankielisia kyltteja joka paikassa. Robertista se oli jotenki huvittavaa. Taidettiin vaan menna suoraan sankyyn taman jalkeen. Ei sita aina tarvi lahtea niitten aktiviteettejen peraan jonnekki mualle...

 Hassua naha kuvia tasta alueesta, voisin helposti kavella sinne vartissa tasta meilta jos haluaisin.

Robertin silloinen koti, tuon portin takana asunto numero 2.

Tahan mennessa oltiin viela kayty suihkussa erikseen. Ma kavin yleensa vaan jokatoinen paiva, ja Robert taas joka paiva. Pyysin sita sitten mukaan suihkuun kerran ja se oli vahan hammentynyt. Ihan kun se ei ois ennen kaynny kenenkaan tyttoystavan kans suihkussa. Kaikkein parasta on just suihkuseura! Hyvin mahduttiin, ja siina vaiheessa ei edes enaa haitannu etta kaytettiin samaa palasaippuaa. Nyt vanhempana tosin en ymmarra etta miten on kukaan ikina uskaltanu pippailla liukkaassa kylpyammeessa, juoksevan veden alla. Pelkaan jo ihan yksikseni suihkussa seisten etta kaadun ja lyon paan halki :s Nuoret rakastuneet on hulluja, ja ei mieti aivovaurioita kun on maailman komein pippeli siina edessa.

Mentiin Corvette dineriin syomaan. Sellanen 50's diner homma. Harmittaa ku taa paikka aina unohtuu. Pitais vieda jotain vieraita sinne joskus. Oon siella kaynnyt 2 kertaa tan ensimmaisen kerran jalkeen, ja yks niista kerroista oli niiden uudella paikalla. Ennen se oli Hillcrestissa eli aika lahella. Nyt se on jossain Point Lomassa eika meilla oo ikina mitaan asiaa siihen suuntaan. Soin ensimmaista kertaa kunnon vegehampurilaisen. Muistaakseni siina oli ananasta paalla ja teriyakikastiketta. Olin mielissani.

Illalla mentiin North Parkiin sen kavereiden luo. Ne pelas jotain Wii:lla ja nauroin tosi paljon. Oli kiva tavata sen kavereita. Juotiin kaljaa. Me ollaan vielaki niiden tyyppien kans kavereita. Molemmat niista on ollut kohta myos 10 vuotta niitten vaimojen kans, ja yhet niista meni aika akkia naimisiin ja toiset meni kaks vuotta sitten naimisiin. Niilla on nyt 1-vuotias lapsi ja ostivat talon La Mesasta. Toinen pari sai lapsen 6 vuotta sitten ja nyt just muuttivat etela Koreaan (mies on siis naita armeijan miehia, eli ne muuttaa muutaman vuoden valein aina.) Niiten kans tultiin hyvin toimeen ja ne oli tosi kivoja. Seuraavalla reissulla tapasinkin sitten niitten tulevaisuuden vaimot ja niidenkin kanssa tullaan toimeen hyvin!

Selfie Queen vuodelta 2008, poikien vessasta.
Jaatiin sinne yoks, ja nukuttiin kaverin sangyssa kaikki kolme :D Sen vaimoa jotenki vaivaa edelleenki se etta sen mies, keta se ei edes tapaillu sillon, hiero mun hartioita. Oltiin jo kuitenki Robertin kans aika into each other, nii mita valia silla on etta sen kaveri vaha hiero :D Ellei silla sit ollu mielessa joku oma juttu etta nain saadaan kolmen kimppa kayntiin (koska se on kylla ennen kokeillu sellasta et en tiia oliks se joku sen juttu. Mulle kukaan kerro mitaan tallasia koskaan) Seuraavana aamuna molemmat pojat lahti toihin, ja me jaatiin Robertin kans hetkeks lojumaan sankyyn. Robert naki etta makuuhuoneeseen tuli muurahaisia. Se soitti kaverille. Se ei vastannu. Se soitti toiselle kaverille, kenen huone se ei ollu. Nauratti koska se oli vaan etta "SOITIT MULLE TOIHIN TAMAN TAKIA?!" Lahdettiin North Parkista, mut ei menty ihan viela kotiin.

Robert tykkas sillon tallasista kuvista missa syon, ilmeisesti.

Mentiin Ocean Beachille! Oli ensimmainen sellanen oikeesti lammin paiva ja aurinko paisto. Suurimman osan ajasta oli aika kylma ja sato valilla sitapaitsi. Ei kayty vedessa, mutta Robert naytteli paikkoja. Laiturilla kaytiin kavelemassa. Sit se vei mut syomaan mun ensimmaisen kunnon burriton! Nico's taco shop, se on edelleenki sellanen paikka missa kayn jos satun oleen OB:ssa. Viimeks kavin siella syyskuussa kun Tytti oli kaymassa. Kaveltiin ympari jonkun aikaa, sit mentiin kotiin ja peittojen alle melkeenpa koko loppupaivaks. Ilman housuja, tietenki ja seuraava paiva taiskin olla ainoa kun ei viittiny harrastaa mitaan sellasta koska molemmilla oli vehkeet huollon tarpeessa :P En oo ikina elanyt niin seksikasta aikaa, kun nuo 2 viikkoa. En tiia jaksaisinko valttamatta enaa, mutta oishan se kiva jos ei ois sellanen meno ku ois 5 lasta talossa kun niita ei kerran oo yhtaan :D Muistaakseni mentiin kylla sit illalla viela kattoon Sweeney Todd, koska ei jaksettu maata sangyssa ihan koko iltaa kuitenkaan. Nukahettiin molemmat kesken leffaa, ja se ei ollu kylla yhtaan hyva millaan lailla.

Seuraavana paivana mentiin Old Towniin. Robertia vahan havetti oikeestaan, kun se ties etta niitten Old Town ei oo mitaan verrattuna niihin paikkoihin mista ma tuun ja oon asunnu. Mutta vakuutin sille etta onhan tuo nyt kiinnostavaa silti, koska se kasittelee San Diegoa ja niitten historiaa ja en oikeestaan tieda paljoakaan siita miten tama osavaltio on tullut olemaan. Whaley House on sellanen ns. kummitustalo, koska siella on hirtetty porukkaa. No ei tullu kummituksia vastaan talla kertaa. Oon kuullut etta koiraihmiset saattaa aistia kummituskoiran! Joka tulee hinkkaamaan jalkoja vasten. Ma oon mielestani todellakin koiraihminen mut ainoa hinkkaaja on ollu Robert :D Oon siella kerran tainnu kayda ton jalkeen, mentiin Tytin ja sen silloisen poikakaverin kans kaymaan. Robert halus tarjota jatskin, niin se osti mulle Cold Stonesta kupin. Se oli hattaran makunen ja siina oli peanut butter cupseja. Sen aiti soitti kun oltiin parkkipaikalla. Kyseli mita Robert puuhaa ja voisko se tulla kaymaan. Robert sano ettei se nyt oikeen voi kun se on Old Townissa "kaverin" kans. Se oli kertonu sen aidille jotain et joku kaveri tulee kaymaan, ja et on menossa kaverin kans kaymaan Disneylandissa jossain vaiheessa. Jaa etta kaveri :D En viittiny loukkaantua asiasta, kylla vahan kyselin siita. Mut ihan ymmarrettavaa.

 Naa on taas naita Robertin ottamia syomiskuvia.

Joudun nyt taas sanoa "seuraavana paivana" koska ma en oikeen muista etta missa viikonpaivassa mennaan. Mentiin joka tapauksessa La Jollaan pienelle paivaretkelle. Robert ois halunnu vieda mut kattoon auringonlaskua, mut se ei oikeen onnistunu koska oli aika pilvista ja synkkaa. Mutta maisemat oli silti huikeita, ja ajatus romanttinen ja hetki silti onnistunut.

 Kukaan ei ollu ennen piirtany mulle sydanta ja laittanu nimikirjaimia siihen. Eli sanotaanko nain etta olin aika myyty. Robert on sellanen semi ujo mies, mutta se panostaa kylla tosi paljon kun se on rakastunut <3

Rannalla oli merileijona nukkumassa ja hiivein ihan vahan lahemmaks vaan, ottamaan kuvaa. Siis en todellakaan mitenkaan super lahelle tai mitaan. Aika kaukana olin viela ja zoomasin. Mut silti, joku vartija mies huusi ettei saa menna lahelle tai koskea tms. Tyotaanhan se mies vaan teki, mut oikeesti, ei me kaikki olla mitaan aalioita. Mentiin johonki lahelle tohon syomaan. Robert tilas sushia, ja ma tilasin mielestani jotain kasviskurrya tai muuta sellasta. En ollu maistanu sushia aikasemmin, niin maistoin Robertilta. Se oli hyvaa .Seuraavalla reissulla olinki taas kalansyoja. Robert kysy kotimatkalla etta mitas tehtais loppuilta. Ehdotin etta "let's get drunk and makeout."

Onpa kiva tietaa etta on itekki joskus ollu hauska ja seksikas ja kaikkee sellasta :P  Robertin huppari paalla. Kuinkas muutenkaan. Tuona iltana sanoin Robertille etta ma haluan etta se on oikeesti mun poikaystava. Mutta paatettiin etta ollaan oltu ensitapaamisesta asti yhessa, koska miksei? Oltiin jo kuitenki ihastuttu ja tahan oltiin menossa.


On ilmeisesti vaan yks kuva tata seuraavasta paivasta. Veikkaan etta ollaan sillon kayty syomassa Jyoti Bihangassa. Sellanen kasvisravintola. Ma olin sairastunut jo tan reissun alussa, mutten kauheen pahasti, mutta tassa vaiheessa alko kylla jo vahan nuha vaivaamaan. Robertki oli vahan nuhan aluilla, ja tilattiin jopa teeta kun mentiin sinne. Robert ei yleensa oo edes mikaan teen juoja. Musta oli tosi sulosta etta Robert vei kasvisravintoloihin ja kaikkee. Se halus panostaa ja olla huomaavainen <3 Sellanen se on edelleenki. Tosin sita on kylla vaha vaikeempi vieda mihinkaan kasvisravintoloihin nykyaan, mut mulle ei oo niin valia kunhan paikoissa joissa kaydaan on hyvia vaihtoehtoja. Tai edes yks sellanen oikeen hyva.

Mentiin Disneylandiin seuraavaks! Robert laitto mulle silmatippoja, koska se on ihana. Ja mun toinen silma oli punanen ja sellanen rakanen aamulla. Ostettiin ihan vaan jotain kaupan hyllylla olevia. Robert myos anto jotain kurkkusuihketta, mutta se ei oikeen auttanu mun mielesta, niin se kaski kurlata suolavedella, koska sen aiti yleensa laitto sen tekemaan niin jos silla oli kurkku kipee. Oli ihanaa etta se heti piti huolen ku olin vaha nuhanen. Mitapa siita Disneylandista sanoa? Ensimmainen kerta siella, ja viela ihanan ihmisen kans, ihan kahestaan vaan. Ei vois olla taydellisempaa ensimmaista kertaa Disneylandissa. Robertilla on sellanen tietty jarjestys minka mukaan kaydaan lapi laitteet, ja se on ollu siita asti munki jarjestys. Meilla on myos kaks ruokapaikkaa missa kaydaan; Hungry Bear lounaalle (hampurilaisia) ja en nyt muista mika sen paikan nimi on mut joku Pizza raketti homma se on. Sinne myohemmin slaissille ku tulee taas nalka illemmalla.

Sellanen vahan yokko juttu, mutta Robertin mielesta jotenki hulvattoman hauskaa on se, etta ma oon aina ollu vaha sellanen nervous pooper. Eli en oikeen oo koskaan ollu hyva kaymaan paskalla missaan muualla ku kotona. Ja tahan aikaan mun elamassa en edes kaynny joka paiva, ja aika usein kavi niin etta koin ummetusta. No, arvatahan saattaa etta kun on uudessa maassa ja syo uusia ruokia koko ajan, niin alkaa tuntua silta etta joutuu kaymaan paskalla. Ma tosin olin ollut taas vahan ummettunut, ja aattelin etta no kyl taa tasta sit ku meen kotiin tms. Mut kun oltiin tultu Anaheimista takas San Diegoon, ja ooteltiin Sombrerossa nacholautasta kotiinotettavaks, alko suolistossa tapahtua kaikennakosta. Tartuin Robertia kadesta ja sanoin etta nyt on pakko lahtee. Onneks ruoka tuli nopeeta. Heti ku paastiin sen luo takas, juoksin vessaan ja kuinka ollakkaan, en ollut kovalla :D Robert oli jo syonny melkeen koko oman osansa nachoista ku tulin vessasta. Pieruvaihe meilla oltiin jo kayty lapi aikasemmin, melkeen heti alusta. Mutta nyt tuli sit heti paalle paskavaihe. Olin kylla puhunu Robertille naista mun suoliston ongelmista, koska meilta ei oikeen jaanny mikaan aihe kaivamatta lapi. Seuraavana paivana meninki ihan rauhallisesti ja normaalisti paskalle, ilman mitaan suurempia jannityshetkia :P

Jos naihin mun bilddagbokenpaivityksiin on mitaan luottamista, niin seuraava paiva ei oo ollu hirveen jannittava. Jotain kuvia hoodeilta on tuolla, eli veikkaan et kaytiin taas siella Jyoti Bihangassa, koska muistan meidan kayneen siella kaks kertaa. Molemmilla kerroilla tykkasin ruoasta! Yhen kerran soin jotain soppaa, koska olin kipee, toisella kerralla jotain ruokasampaa salaattia mielestani, missa oli riisia ja kaikke sellasta. En nyt edes muista, mutta sen muistan etta tykkasin. Eiks se oo se tarkein? :D Robert ainaki soi neatloaf sandwichin. Ma kun en ikina tykanny lihamurekkeesta niin en halunnu kokeilla sita edes vegena.

Seuraavana paivana Rober meni takas toihin. Se ei viittiny ihan kokonaista kahta viikkoa ottaa lomaa, varsinki ku sen tyo oli viela uus sillon. Se oli vasta ollu siella sellaset 2 kuukautta jos edes ihan sitakaan (ja siella se on, nyt yli 10 vuotta myohemmin vielakin.) Ma istuin vaan ja datailin koko iltapaivan. Robert jatti kylla avaimen ja neuvo Starbucksiin, mut en viittiny menna mihinkaan. Hehkutin vaan netissa miten rakastunu olin ja mita kaikkee ollaan tehty :D Toitten jalkeen Robert toi ruokaa yhesta kiinalaisesta missa ollaan syoty viimeks 2 kuukautta sitte ku oli Robertin aitin synttarit. Se on vaan aika tyyris paikka. Illemmalla lahettiin yhen Robertin kaverin luo, ja siella oli ne 2 jatkaa edelliselta viikolta, ja kaks muuta + se nainen kuka asu siina, kuka oli Robertin entinen kamppakaveri. Silla oli tosi kiva koti. Pojat pelas Rock Bandia, ja ne oli kaikki tosi kivoja ja jutteli mielellaan. En tosin tiia oliko niilla taas joku juttu, ku noi Robertin kaverit oli aika sleazy sillon ku ne oli in their early 20's :DDD Robert oli ihana koska se halus heti etta tapaan sen kavereita ja se halus esitella mua kaikille. Kaikki halus baariin. Ma en ollu viela tayttany 21, niin en paassy oikeen mihinkaan. Paitsi Red Fox Roomiin, ja yks niista tyypeista tuli sinne kans koska se halus hengailla meian kans. Siella ne vaan katto vuotta siita passista, ja tokas etta "baby!" Kaveri lahti siita kylla viela tien toiselle puolelle Gilly'siin (hahaa, siella kayn tiistaisin ja oon juontanu triviaa siella) ja me jaatiin Robertin kans siihen. Olin meian hengatessa kotona ja nain muuallaki huomannu ku Robert meinas sanoa jotain, mutta ei sit sanonukkaan. Nyt se vihdoinki sano etta sen pitais kertoa mulle jotain. Jotenkin arvasin mita silla oli sanottavaa, ja tuttuun tapaani menin pilaamaan taysin hyvan hetken kiirehtimalla sen edelle :D Ja sit se oli jotenki tosi kiusallista, koska Robert sano nain etta "you know when you've been waiting for something and then it happens and it just kinda feels weird?" En oikeen odottanu tata. Vahan surullisena kattelin siina sitte maahan, ja se sit lopulta veti lahemmaks ja sano "I love you." Ei ehka maailman romanttisin hetki, mutta oli sita odotettu. Kaveri sit tuli siihen taas ja ehdotti etta mentais Scolari'siin koska siella ei oo koskaan ketaan ovella (sita ei oo enaa, siina tilalla on the Office, ja ainoat kerrat ku oon kaynny siella on Awesome Festin aikaan.) No mentiin, eika ketaan ollu ovella. Saatiin kaljaa. En vaan viittiny lahtee tupakalle kertaakaan, silta varalta etta joku huomaa etta oon siella ja tulee kysyyn papereita. Onpa muuten aika tuttu tunne (t. paperit eraantyny.) Laattasin ja kaveri oli kiva ja tuli vessaan pitaan huolen. Rrriktigt najs. Mentiin sen luo yks. Se anto meian nukkua sen sangyssa. En tiia missa se ite nukku. Olohuoneessa? Sanoin viela Robertille ennen nukkumaanmenoa etta rakastan sita, ja etta on ihanaa pystya sanoa se sille.


Seuraava paiva oliki viimenen. En muista mita me tehtiin. Varmaan jotain ilman vaatteita, ja Robertilla ainaki oli toita. Kaytiin syomassa Brian'sissa. Sita ei oo enaa. Vedin ihan hirveet latyt. Ei mahtunu kylla kaikki.

Kaytiin illalla mun mielesta viela Fashion Valleyssa pizzalla. Yritettiin olla ilosia. Mua vahan ahisti lahtea kun ei oikeen tiia et mitas sitte. Robert oli tuttuun tapaansa rauhallinen ja sano etta ei oo mitaan murehdittavaa, kylla me ollaan yhessa ja mietitaan sita sitte siina samalla. Se on aina ollu tollanen. Kun hatikoin niin se rauhottelee. Seuraavana aamuna sitte kohti San Diegon lentokenttaa. Kyynelet tuli, Robertki vaikutti oikeesti surulliselta. Pussailua ja paljon I love you'ta. Koneessa itkin aika reilusti. Varsinki Irlannin ylla tuli itku oikeen kunnolla.


Mutta ei se mitaan; me juteltiin joka paiva netissa. Soiteltiin. Ma tulin kesalla takas ja jain kolmeks kuukaudeks. Robert lahti mun mukaan takas ja oli 2 viikkoa. Ei menny ku kaks kuukautta ja olin jo taalla taas, ja sina talvena olin taas 3 kuukautta. Sen jalkeen ei menny taaskaan kun 2 kuukautta ja Robert tuli kaymaan, ja sit elokuussa sina vuonna muutin tanne ja taalla ollaan viela. Toistaseks. Mut eikohan seki jarjesty kohta se asia.


En halua, enka osaa kuvitella elamaani ilman Robertia. Se on oikeesti kylla aarre. Mun faffa kutsu sita jumalan lahjaks kerran :P Ei se ehka oo vaarassa. En malta oottaa etta se tulee kotiin <3

Nailla mennaan.

Oon aika monta kertaa nyt meinannu kirjottaa sellasesta aiheesta kun etta joskus tuntuu etta ite on jotenki jaanny jalkeen kun muut taas menee vauhdilla eteenpain elamassa. Voin niinku luetella melkeen koko kaveripiirin and then some.

Tassa joitain: kaks parasta ystavaa on tana vuonna ihan hiljattain astuneet uusiin, kivoihin suhteisiin. Oon tietenki tosi onnellinen niitten puolesta; yhella oli ihan paska huumehorho miesystava kenen elaman pilasin mukamast paljastamalla yhelle kaverin kaverille etta sen kans ei kannata lahtee treffeille :D Ja toisella ei oo oikeen kaynny hyvin vaikka se on jaksanu rohkeesti laittaa itteaan likoon, mutta nyt on molemmilla onnistanu. Onneen sisaltyy myos yhteenmuutot ja kihlautumiset, molempien kannalta siis! Mika on muuten aika hauska sattuma, etta naa kaks on yhdet mun parhaista ystavista ja aika samoihin aikoihin kavi talleen :D Yhen miesystava on ihan huippu tyyppi ja nyt ollaan bandissaki yhessa, ja toisen en oo viela tavannu enka tapaakkaan varmaan hetkeen mutten epaile yhtaan etteiko tultais toimeen ja etteiko se ois ihan loisto tyyppi sekin! Ja hei, siis mahan nyt tuun kaikkien kans toimeen ja oon ihan helvetin hauska muutenki ;) Mazel tov naille.

Yks sai aikasemmin tana vuonna unelma tyonsa opettajana yhessa koulussa (mita maki kavin! ja kaikki mun kaverit taalla) (saatto myos olla etta se oli viime vuoden lopulla, mut aika fresh on kuitenki taa juttu) ja nyt sen ei enaa tarvi palloilla huonon palkan perassa kolmella eri koululla monta kertaa viikossa. Se hankkiutu johonki bandiin ja se on unelmoinu siita jonku aikaa, ja tuntuu etta se on tarttunut kiinni taas elamasta kunnolla.


Yks laheinen yrittaa lasta ja siella tuntuu muutenki menevan ihan putkeen just nyt. On kaikkee uutta ja muutosta tiedossa.


Yks kaveri alotti koulun taas. Jotain tuotantohommia. Se on tosi tyytyvainen, ja vaikuttaa silta etta taa on ihan sen ala. Sen naisystava, myoskin meidan kaveri, sai potkut toista, mutta oli heti toinen tyopaikka valmiina koska se tuntee niin paljo porukkaa. Sita ei edes vaikuttanu asia stressaavan, vaan siirty haasteesta toiseen.


Yks toinen taas voitti KYMPPITONNIN raaputusarvassa. Robert oli ite muuten ostanu just saman arvan samoihin aikoihin ja voittanu "vaan" tonnin. Mista muuten San Diegon kaupunki vei jonku 300 koska silla oli muka jotain maksamattomia parkkisakkoja ja se joutu soittaa sinne ja koko homma kuulosti jotenki tosi hankalalta ja erikoiselta, vaikka se syyskuussa makseli pois niita. No, ihan sama. Onnee kaverille! Lupas tarjota kaljat, etta sita odotellessa!


Yhet osti talon kesalla ja muuttivat nyt alkusyksysta siihen. Vaimo sai uuden tyopaikan. Lapsi taytti vuoden. Elama vaan niinku kukoistaa ja toiveet tayttyy.



Ja niin edespain. Ja toki sita tulee hieman ehka vahan iiiiihan vahan vertailtua. On tietty tuossa sellasia asioita mitka ei niinku koske meita mitenkaan esim. ei nyt oo mitaan halua alottaa mitaan uusia jannittavia suhteita ku on tama edelleen toimiva sellanen :D Tai lapsia. Mutta siis toki niille, ketka niita haluaa, nii sehan on just hyva juttu jos niita saa ja ne voi hyvin ja on tilaa niille. Nii ja Robertin vanhin sisko, seki muutti tassa ihan muutama paiva sitte uuden miesystavansa kans yhteen. Sita alkaa vakisinkin hieman introspektiiviseks ja miettii etta jaa, mitas tassa tehdaan vaarin? Meita on molempia masentanut jo jonkun aikaa, eri syista. Robertia tyot, miten siita tuntuu silta, etta se tulee olemaan tassa tyossa ikuisesti. Ettei tasta tyosta paase mihinkaan. Onhan se vahan niin, etta on vaikea hankkia uutta jos ei oo mitaan koulutusta, mutta silla sentaan on kokemusta esim. palvelualalta, asiakkaiden palvelusta ja ruoanlaitosta jne. Se on sitapaitsi todella pateva tyontekija, ja tekee hommansa kunnolla. Ei oo mikaan ihmekkaan etta menin sen kans naimisiin, mun vanhemmat on nimittain just samanlaisia kovan tyomoraalin omaavia ammattilaisduunareita :D Mua masentaa se, etta on noi opintolainahommat mitka oon sossiny ihan kokonaan etta ne viimesetkin mahollisuudet maksaa vahemman on menny, ja ties mitka noi seuraavat vaihtoehdot on. Ulosotto tai joku laillinen homma? En edes tieda, koska sielta ei oo nyt kuulunu mitaan. Kuljen ympari stressaten asiasta. Pelottaa kun posti tulee, pelottaa kun se ei tule. Masentaa koska ei olla jarjestetty meidan asioita niin etta voin olla oikeissa toissa (mika antais Robertille mahdollisuuden tehda vahemman toita, ja oisin voinnu alkaa maksaa niita lainoja) ja tunnen hirveeta syyllisyytta asiasta. Tietenki. Vaikka eihan se yksinomaan oo mun vastuulla se asia. Muutenki se etta istun kotona paivat pitkat yksin masentaa. Robertkin joskus huomauttaa etta nyt oot vaha seko, oot istunu taalla yksin selvasti pari viikkoo, etta voisitko pliis soittaa jollekki kaverille ja teha jotain joku paiva. Mut ihana etta jaksaa tolleen huolehtia kuitenki :D Meidan ainoa riita oikeestaan on siita etta Robertin mielesta en "arvosta vapaa aikaa tarpeeks" ja ma taas en tajua miksei se ymmarra mika siina "vapaa ajassa" on masentavaa. En siis tietenkaan oo sita mielta ettei sen tilanne oo masentava, koska se on. Sen tyo on ihan hanurista. Kaikkihan sen tietaa :D


Tanaan tosin kavin illallisella yhen ystavan kans, ja se muistutti yhden parin tilanteesta mista ehka mainitsin taalla kerran. Niilla menee tosi huonosti koska ne ei voi saada toista lasta. Ne on vastikaan ostanu talon, mutta nyt jo avioliitto rappeilee, ja vaimo ei oikeen tieda mita tehda, kun mies ei halua menna ammattilaiselle puhumaan ja syyttaa itseaan jatkuvasti siita ettei sita toista lasta saada aikaan, mutta se ei myoskaan suostu avioeroon. Ystava myos kerto kivat uutiset itsestaan etta oli vihdoin saannut toita; viimeks kun nahtiin puhuttiin vahan ohuesti masennuksen aiheista ja sen oli se ettei tyota ollut. Nyt on, mutta sen avioliiton tilanne onkin aika sama kun taman edellisen pariskunnan (tosin ilman lapsia, koska suurin osa meidan kavereista ei niita kaipaile.) Harmittaa tosi paljon. Tama on sellanen pari kenen kans ollaan aina oltu jotenki samalla taajuudella. Saman tyyppisissa elamantilanteissa. Se mun ystavakin on jostain muualta, etta meidan avioliitotki on silleen aika saman tyyppisia talleen ulkoisesti ja me bondattiinki siita sen kans aikoinaan. Etta jotenkin niinkun huolestuttaa se, etta samaan aikaan voi olla 2 pitkaan yhdessa ollutta paria, kenella on noinkin vakavia ongelmia.


Teki niin hyvaa jutella sen kans, ja toivon etta sillekkin teki hyvaa puhua mun kans. Mutta kylla se vahan pisti asioita uuteen perspektiiviin. Sillon kun oon miettinyt postauksen tekemista siita miten muut vaan menee elamassa eteenpain hankkimalla uusia haasteita ja parisuhteita, nii me vaan muhitaan kotona hikisena ja kaljasena, niin en oo edes ajatellut sita, etta vaikka jollain menee tyoelamassa hyvin, tai muuten vaan saavuttavat unelmiaan, niin ei se aina tarkota sita etta niitten tunne elama tai parisuhde oo hyva. Me Robertin kans monesti ollaan todettu etta ehkapa meilla on kaikki muu vahan pain vittua, mutta meilla on ainaki toisemme ja se toimii. Ja tanaan kun kerroin Robertille keskustelusta jonka kavin tan tyypin kans, niin se sano etta ehka ne sellaset ihmiset ketka ei oo ryominy pohjalla yhdessa ei ymmarra mita niilla on siina vieressa. Hyvin sanottu. Ja jos nyt saan vahan ylistaa miestani niin kun tultiin molemmat kotiin tana iltana se sano etta "sori jos en maininnu aikasemmin, mutta naytat tosi hyvalta. Tosi classy. Katoin heti kun tulin toista etta onpa hyvat vaatteet, mutten vaan muistanu sanoa. Anteeks kun en sanonu aikasemmin." Etta ainaki meilla on tallasta, jos ei mitaan muuta. Jos talla nyt jaksais menna eteenpain vaikka sellanen tietamattomyyden tunne leijuu ilmassa.

I think about you during the commercials.

Kaikennakosta taas tapahtunu. Unohin mainita etta perjantaina kavin ensimmaista kertaa tana kesana pulahtamassa uima-altaalla. Teki teraa. Kaveri tarjos oikeen lounaanki ja pakkas mulle kassillisen kaikkia ruokajuttuja kotiin vietavaks. Nyt on currytahnaa, kookosmaitoa (ja mulla ois tofua jaakaapissa niin saa loihdittua vaha thaimaalaistyylista herkkua), riisia ja maapahkinakastiketta. Ooohh. Oli kylla ihanaa plumpsahdella altaassa ku ulkona oli sellaset 32 and counting astetta.

Maanantaina kavin taas kahvittelemassa Veeran kanssa. Tai talla kertaa muistin olla tilaamatta kahvia, niin pysyttelin ihan teelinjalla. Kylla siina kaks tuntia meni rupatellessa. Huomasin myos miten nervous tyyppi oon, mika on tosi arsyttavaa. Alkaa menna sellaseks etta ajattelen etta ihmiset luulee etta mulla on jotain vierotusoireita tms ku niin tulee heiluttua tai raavittua tai kateltua muualle ku ihmisten kasvoihin ja silmiin. En ma ennen ollu nain huono sosialisoimisessa. Toivottavasti ei nyt kuitenkaan nakyny niin hirveesti paallepain, ja etta se olin vaan mina ite kuka ajattelin asiaa taas ihan liikaa. Mutta mukavaa oli kuitenkin, sisaisesta dialogiistani huolimatta!

Oon tastakin unohtanu mainita, etta Tinssulta tuli kortti Kanadanreissusta! Etta kiitos vaan, oli oikeen mukava yllari :) On taas postiluukku kolissu, mutta kaikki ulkomaille matkaavat kirjeet on jumittanu taalla mun lahetettavien korissa, joten niille pitais koittaa tehda jotain. Kaikki USA:n sisalla menevat tuli lahetettya ajat sitte, ja nyt onki jo muutama vastaillu, etta sita postia tipahdellu ihan kiitettavasti luukusta. Ehken vastaa niihin ennen kun oon saannut ulkomaille lahetettavat menemaan.

Eilen pelattiin triviaa. Ja tuli ehka otettua pari liikaa. Ohhoh. Mutta hauskaa oli. Kerran yhen kaverin kans suunniteltiin sellasta Fargo-aiheista roadtrippia, ja meian triviajuontaja on Minnesotasta kotosin, ja haluaa mukaan Fargo-roadtripille. Matkakohteina on tietenki Minnesota (Duluth, twin cities, Bemidji, Brainerd ja Luverne), North Dakota (no duhhh, Fargo, tietenki) ja South Dakota (Sioux Falls.) Etta talleen. Mutta tata trippiahan ei tulla tekemaan varmaan miljooniin vuosiin, varsinkaan ku kenellakaan meista ei oo koskaan rahaa. Ja ois hyva jos mun asiat ois vahan laillisemmalla mallilla ennen ku lahen matkustelemaan mihinkaan toisiin osavaltioihin...(kun ei edes San Diegon laanin rajoille viitti lahtee, ku siellaki tykataan pysaytella autoja ja katella papereita.)

Soittelin Planned Parenthoodille tanaan, mutta kesti niin helvetin kauan etta paatin soittaa uudestaan huomenna. Taa jatkuva kuseminen on yhta helvettia. Oon yrittany rajottaa nesteenkayttoa, ja onhan se vahan tietysti helpottanu. Harmi vaan etta oon krapulainen ja taalla sisallaki joku 30 astetta lamminta, nii on vahan jano :P On ollu muutamia hyvia paivia millon ei oo tarvinu ravata yhta paljo vessassa. Haluaisin nyt vaan selvittaa mika tassa on ongelmana. Toivon ettei mitaan vakavaa, mutta oon tietenki lukenu asiasta ja pelkaan etta se on DI. Sellanen sairaus kun aivot ja munuaiset ei oikeen oo yhteisymmarryksessa. Kuulemma alkoholin kaytto voi johtaa sellaseen, etta enpa enaa ihmettele yhtaan mitaan. Myos liika kalsiumi veressa. Sekin on hyvin mahdollista. En haluais kylla ajatella koko asiaa, mutta jatkuva kusihata vahan niinkun pakottaa. Mietein etta ois ehka parasta olla koskematta kaljahommiin kunnes oon saannu selvitettya etta missa vika. Vaha kylla ahdistaa ajatus jostain MRI koneista ja laakarintarkastuksista ja laskuista jne. Tuntuu etta elama vaan valuu sormien valista. Etta koko homma on omalla idioottimaisuudella lahteny ihan lapasesta. MUTTA on toki mahdollista etta on jokin muu kyseessa, etta ei kannata alkaa maalailemaan piruja seinille ennen ku tietaa tarkasti. Nythan tosiaanki saan ainaki kuulla etta loytyko sielta pissasta mitaan ihmeellista, ja vissiin, ainaki jos oon nyt kasittany ihan oikein, DI:n voi havaita myos virtsanaytteesta. Mitapa siita pisunaytteesta nyt ei vois havaita. Kaikkein paras ois jos ois vaan joku random tulehdus, tai seki ois jo parempi etta ois vaikka raskaana, koska sillekki asialle voi tosiaanki tehda jotain :P

Mitas muuta? No vaikka sita, etta Comic Con on alkanu. Tai, tanaan on preview night ja huomenna sit oikeesti. Conan O'Brien on San Diegossa, ja 6 minuuttia keskustan Ralph's-kaupasta, JOSSA ROBERT ON JUST NYT TOISSA NAA KAKS PAIVAA. Ma haluaisin tavata Jordan Schlanskyn keta Conan kiusaa aina valilla :D Ja toki Conaninki. Sitapaitsi Conanhan ois ihan mun best friend jos paljastaisin sille etta oon Suomesta ;D Ja Preacherin cast ois siella perjantaina ja voi herre guuuud mun on pakko stalkkailla Joseph "mega hot" Gilgunia ja Ruth "toinen aivan mieleton super babe" Neggaa :D JA SETH ROGEN SETH ROGEN SETH ROGEN SETH ROGEN jne. Nii etta. Aattelin huomenna hypata Robertin kyytiin kohti keskustaa ja sit vaan hengailla siella ja stalkkailla ja toivottavasti tormata joihinki siisteihin tyyppeihin :D MUTTA mun suunnitelmat kylla meni vaha uusiks ku kaytin bussirahani tanaan kioskilla (oli ihan pakko saada limua ja ostaa vessapaperia.) Etta nyt en tiia miten teen, ku en viittis ihan sinne kymmeneen asti chillailla keskustassa ja ootella etta ukko paasee toista. Katsotaan nyt miten kay. Ehkapa silla ukolla ois lainata kaks dollaria bussimatkaa varten? Harmittaa etta oon vaan kerran paassy kaymaan Comic Conissa, ja oon kuitenki asunu taalla kohta 7 vuotta. Mut loytyy paljo ilmasia aktiviteetteja mita voi tehda jos ei saannu lippua, ja ihan vaan keskustassa pyoriminen on hauskaa koska saattaa nakya ties keta tuttuja naamoja, ja makeita cosplay pukuja!

Joo'o. Nyt ois hyva teha ruokaa. Oon krapulainen ja hyvinkin tunteellinen tanaan :D Luin redditista sellasta threadia ku etta miehet, mika on asia jota kumppanisi tekee joka saa sinut tuntemaan olosi halutuksi (ja kyseessa ei siis ollu vaan seksijutut, vaan ihan normi jokapaivasia juttuja) ja se sai mut kyyneliin :D Ja tuli Robertia tosi ikava, vaikka se onki vaan toissa. Mutta se on poissa liian pitkaan (iltavuorossa koska se on keskustassa lainassa, niinku tossa jo mainitsinki) :( On yksinainen olo ja haluaisin vaan halata miestani ja nojata siihen samalla ku katotaan tv:ta. Toivottavasti Robert tuntee olonsa halutuks mun seurassa. Yritan esittaa tunteitani mahdollisimman paljon kuitenki pienten asioiden merkissa, esim just etta tykkaan halata ja pusutella sita kun se tulee kotiin toista, nojata sita vasten sohvalla, yolla kaantya sen puoleen ja laittaa kasivarsi sen ymparille, jne. Toivottavasti se huomaa ja tietaa etta sita arvostetaan <3  Nyt meni kylla niin vetiseks etta ohhohhoo. Tulee tippa linssiin. Oon liikuttunut krapulainen. Tulee varmaan ne kuukautiset kohta :P Jos ovat tullakseen, ku taa kroppa on jotenki nyt tosi confused tms.

Jaha. Tahan on hyva lopettaa, nii loppuu taa nyyhkiminenki.

Toinen Ystavanpaiva.

Suomessa helmikuun 14 paiva on tunnettu nimella Ystavanpaiva, ja siellahan se keskittyy ystavyyteen yhtalailla kun romantiikkaan, kun taas taalla USA:ssa ystavyyteen keskittyvat vain sinkut sina paivana ja meidan pariutuneitten pitaisi osallistua ties mihin vakinaiseen romanttiseen homppaan. Nyt tanaan olenkin siis nahnyt Facebookissa ja Instagramissa ties minkalaista hauskan Ystavanpaivan toivotusta, eli siis tanaan on joku Friends Day. Veikkaan etta tama on vastine Valentine's Day'lle taalla meillapain, ja ihan oma paiva niille ketka ei vieta VD'ta. Silla mina, pariutumisestani huolimatta, en vieta Pakollista Romantiikka Paivaa, ja mielellani keskittyisin juhlistmaan ystavyyssuhteitani. Meilla on kuitenkin Robertin kanssa aikaa toisillemme aina, ja jos ei ole, tehdaan toisillemme aikaa ja tykkaamme hemmotella itseamme ja toisiamme ihan arkenakin. Sen sijaan, ystaville tuntuu valilla jaavan vahemman aikaa. En nyt sano etta jos vietat Ystavanpaivaa romanttisissa merkeissa, olet naurettava ihminen. Et tietenkaan ole. Kukin tyylillaan. Olen ennen ilmaissut mika siina paivassa hairitsee, se ei ole se etta juuri SINA vietat sita paivaa. Ja mulla on kuitenkin monia kavereita ja tuttuja kenella on lapsia ja se on varmasti tosi hyva paiva ottaa vahan vapaata lapsista kerrankin ja viettaa romanttista aikaa kullan kanssa.

With that being said, halusin kertoa teille muutamista parhaista ja lahimmista ystavistani. Amerikkalaisten ystavieni nimia en kirjoita, silla joskus jos linkitan blogiini Facebookissa, kay taalla mun kavereita taalta "lukemassa" ja se ois varmaan tosi ikavaa jos joku niista nakis oman nimensa tekstissa jota ei ymmarra tai osaa lukea. Sen takia en yleensa kirjottele muuta kun suomalaisten kaverien nimia tanne, tai Robertin, kenelle yleensa selitan muutenki mita tanne kirjottelen.

Tytti - Tytin olen tuntenut 13 vuotis synttareiltani asti! Me siis vietetaan meidan ystavyysvuosipaivaa joka vuosi mun synttareina. Meilla oli ala-asteella yhteinen kaveri, Tytti oli tuntenut sen tyypin ihan pienesta asti kun asuivat lahella, ja mina tunsin taman yhteisen kaverin tarhasta ja koulusta. Vietin perheen ja sukulaisten kesken itse syntymapaivana kekkereita kun tama kaveri oli ollut Tytin kanssa kavelylla ja muisti etta tanaan on mun synttarit ja tulivat sitten meidan ovelle. Niinpa tutustuin Tyttiin ja tykastyin heti tahan ihmiseen :D Kolme vuotta myohemmin meilla tuli vahan erimielisyyksia, tosin johtuen yhdesta typerasta valikadesta, ja ma muutin sillon Ruotsiin. Valimme paikkasimme kuitenkin samana vuonna, Tytin syntymapaivana kun mulla oli sita tosi ikava ja halusin toivottaa sille hyvaa syntymapaivaa. Oon niin ilonen etta tein niin koska sen jalkeen ei olla koskaan oltu riidoissa mistaan. Tytti on musta aina ollu tosi cool, ja oma itsensa. Se on aina ollut jotenkin hirveen varma siita kuka se pohjimmiltaan on. Tykkaan myos siita etta Tytti on naisellinen mutta eri tavalla kun muut. Se ei ole perinteellisesti naisellinen, ja se on musta aina ollut tosi siistia. Sanoisin etta Tytti on periaatteiden nainen, ja pitaa kiinni uskomuksistaan. Joskus ehka vahan liian tiukkaan, mutta jostainhan sita on pidettava kiinni! Ihailen Tyttia vielakin nain aikuisena ja uskon etta tulen aina ihailemaankin.

Linda - Tana kesana olen tuntenut Lindan jo 10 vuotta. Joskus mietin etta tapasinpa hanet myohaan, mutta 10 vuotta on kylla jo aika pitka aika :D Siina vaiheessa asuttiin jo Ruotsissa, mutta Linda, mina ja siskoni pyorittiin samoissa "piireissa" IRC-galleriassa, ja tiedettiin siis Lindan olevan meidan kotikaupungista kotoisin. Oltiin sina kesana menossa taas Suomeen kylailemaan ja huvikseen alettiin juttelemaan Lindalle. Kotikaupunkiin saavuttuamme nahtiin Linda sattumalta Prismassa ja kysyttiin sitten etta haluaisiko han nahda joku paiva ja tehda jotain :D Ja siita se sitten lahti. Meilla oli kaikilla sama yokottava huumorintaju ja muutenkin samanlaiset ajatukset asioista. Viime vuonna sain kuulla Lindalta jotain mika mielestani on saannut aikaan vielakin syvemman yhteyden ja ymmarryksen valillemme ja arvostan sita ihan hirveasti. Lindakin on sellainen tyyppi ettei valita mita muut ajattelee. Ellei se ihminen ole joku tarkea sille. Sanoisin etta sillon han pelkaa loukkaavansa ihmista jotenkin, vaikkei ikina olekkaan mitenkaan loukkaava. En osaisi edes kuvitella Lindaa sanomassa edes vahingossakaan mitaan sellaista mika loukkaisi toista ihmista! Mina taas joskus itse pelkaan loukkaavani Lindaa, koska han on sellainen ettei mielellaan jaa tunteitaan toisten kanssa, ainakaan surullisia sellaisia, ja mina taas olen vahan perseellinen suustani valilla. Linda on hapeilematta oma itsensa ja yrittaa aina ottaa muut mukaan ja olla kiva. Sellainen kenen ei tarvi yrittaa olla kiva, ei sellainen pakkopositiivinen, vaan ihan aidosti vaan sellanen. Sellanen Linda!

Jessica - Jessica on 4 vuotta nuorempi pikkusiskoni ja maailman tarkein ihminen minulle, Robertin lisaksi. Ja joskus tuntuu silta etta Jessica on maailman ainoa jarkeva ihminen, koska me ollaan melkeenpa aina samaa mielta kaikesta ;D Vaikka olisin loukkaantunut tai arsyyntynyt jostain IHAN typerasta, pitaa Jessica puoliani, ja mina sen. Puhun siita aina muille niinkun se olisi maailman paras tyyppi, ja niinhan se onkin. Harmittaa aina niiden puolesta kenella ei ole niin laheiset valit sisaruksiinsa kun meilla. Ei tarvi varmaan selittaa niille kenella on samanlaiset valit minkalaista on kun oma sisko/veli on paras ystava. Se on kuin salainen kerho johon kenellakaan ei ole salasanaa jolla murtaa lukko. Sisaruksilla on oma salainen kieli, ja vaikkei se kuulostaisikaan eri kielelta, on se sita kuitenkin. Sisaruksilla on oma maailma. Jos mun tekee mieli valittaa jostain, niin Jessicaa ei haittaa kuunnella ollenkaan, eika sita kyllastyta se valittaminen siina missa muut saattaa miettia etta "miten toi jaksaa aina valittaa ja olla niin negatiivinen?" :D Vaikka meillakin on tata valimatkaa, ei meidan valit ole mitenkaan viilentyneet. Ja vaikka silla onkin lapsi nykyaan, ei se ole vaikuttanut mitenkaan asiaan. Samoista asioista jutellaan vielakin. Toivon tosin etta olisin viime reissulla saannut viettaa enemman laatuaikaa siskon kanssa ja ettei se miesystava olisi ollut mukana jatkuvasti kun mulla ei kerta ollut omaa ukkoa mukana, mutta ihan hyvinhan tama on kaynnyt Skypenkin valityksella :) Eika me nyt varmaan mitaan sen jannempaa oltaisi tehty irl kuitenkaan, naurettu typerille jutuille ja heitetty paskaa lappaa :D Yleensa sanotaan etta nuoremmat sisarukset ihailee vanhempia sisaruksiaan, mutta meilla se on kylla varmaan toisinpain. Oon Jessican suurin fani.

A - "Veli." Ei siis oikea veli, ei edes velipuoli tai mitaan sellaista. Vaan paras miespuolinen ystavani, kenella on huonot valit mun ikaiseen pikkusiskoonsa, kuka on sellainen niinkun olisin aina toivonut unelmieni isoveljen olevan. Asuttiin samassa talossa ja tutustuin yhdella mun monista reissuista tanne. Me ei ensin tultu toimeen ollenkaan. Mun mielesta se oli tosi arsyttava, ja se taas kohteli mua liian raavaasti ja aijamaisesti, mika on ihan ok, mutta joskus on kuitenkin otettava huomioon se etta en oo ehka mikaan iso mies kuitenkaan :D Robert ja se oli parhaita kavereita ja ne 2 yleensa hengaili keskenaan siina missa muut kamppikset teki juttuja omien kavereittensa tai toistensa kanssa. Kerroin Robertille kerran etta kylla ma haluaisin tykata tasta tyypista, se vaikuttaa tosi hauskalta jne mutta en jaksa sen asennetta mua kohtaan. Robert valitti tiedon veljelle kuka sitten tuli kerran juttelemaan mulle ihan suoraan ja pyysi anteeksi. Siita lahtien me ollaan oltu parhaat ystavat. Meilla oli tapana kavella kulmakaupalle ja ostaa leivat ja katsoa Entouragea. Ensimmainen kerta kun hengailtiin kahdestaan mentiin syomaan isot pannarilajat IHOPiin ja mulla on vielakin kuva siita mun lajasta. A ottaa "enouden" hyvin vakavasti ja aina kyselee "siskon lasten" kuulumisista ja leikkii niitten kanssa kun tulee kaymaan. Sen sijaan etta menisi mummulleen asumaan aina kun tulee takasin kotikaupunkiin, tulee han meille asumaan. Han oli mun Man of Honor meidan haissa. Han arvostaa mun neuvoja suhteissa ja saa oloni tarkeaksi, ja ma arvostan hanen kannustustaan sama mita yritan tehda. Han on jo pidemman aikaa asunut toisessa osavaltiossa, mutta me soitellaan aina valilla. Robertin lisaksi han on ainoa ihminen kenelle sanon ihan suoraan etta "rakastan sua" puhelun paattyessa. Joo, oon vahan suomalainen, okei? :D

S - Mulla oli maailman typerin syy olla pitamatta tasta ihmisesta kun olin nuorempi. Maailman naurettavin syy, ja oon niiiiiin kiitollinen siita etten antanut sen asian sumentaa sydantani, silla mita enemman taman ihmisen ymparilla olin, sita enemman tajusin etta taa tyyppi on ihan loistava ja vaikka kuinka halusin olla pitamatta tasta tyypista, en vaan voinnut antaa sen olla niin. Olisi jaannyt tosi hyva ystava tuntematta jos olisin antanut naurettavien asioiden kayda edelle. Tahan tyyppiin tutustuin vuonna 2008, muttei oikeen vietetty mitenkaan saannollisesti aikaa yhdessa kun vasta kun ehka 6 vuotta sitten kun tultiin tahan asuntoon. S on kateva kasistaan ja tekee vaatteita, laukkuja, koruja, pinsseja...you name it! Eika han pelkastaan taiteile perinteisten kasitoiden parissa, vaan valokuvaus ja graafinen suunnitellu onnistuu myos. Joskus olen ehka ihan vahan kateellinen etten ole itse niin taitava kasistani, mutta olen hanen toittensa suuri fani ja kannustan aina hanen hulluja ideoitaan. Me ollaan vahan niinkun Daria ja Jane sarjasta Daria (me vahan naytetaankin niilta.) Jos jommallakummalla on joku typera idea, on toinen heti mukana taysilla. Han on kyyninen kaverini, jos tarviin jotain joka vihaa asioita yhta paljon kun mina ja haluan olla inhottava jonkun kanssa, on han heti paikalla, ja toisinpain :D Ja joskus jos jompikumpi on liian inhottava, niin jarruttelee toinen. Tanaan olen menossa lainaamaan hanen kasityolahjojaan. Se on sellainen kaveri etta joskus on ikava vaikka nahtiinkin vahan aikaa sitten.

Toinen S - (JA toivottavasti joku huomas etta naista nimikirjaimista muodostuu sana ASS :D) Edellisen S:n miesystava. Hirvean herkka ja ymmartavainen ihminen, sellainen joka tukee ja arvostaa kaikkia jotka tekee hanelle saman. Mulla on ehka vahan soft spot tahan ressuun kun han on potenut/potee masennusta ja oma siskoni on kaynnyt lapi saman. Taitava muusikko, osaa soitella useampaa instrumenttia ja tekee musiikkia koneella. Jarjestaa keikkoja ja pyorittaa pienta levyyhtiota. Toivon talle ihmiselle hyvia asioita, mutta joskus han pilaa omat mahdollisuudet. Sillon yritan muistuttaa hanta asiasta, ilman etta tuomitsen silla han tekisin samoin. Yrittaa aina saada muut mukaan juttuihin ja yrittaa parhaansa. Sanoisin etta ehka hieman aliarviouitu ihminen.

Kolmas S - Vaikka tahan ihmiseen oon ottanut hieman etaisyytta nyt melkeen 2 vuotta, on se kuitenkin laheinen ystava. Se vaan on vahan sellainen etta jos silla on paljon stressia elamassa tai jotain ikavaa sattuu, niin purkaantuu sen tunteet radikaalisti ja kaverit saa siita selkaansa koska jokin ihan pieni mitaton asia jostain mita sanoit/teit joskus dinosaurusten aikaan tulee kaivettua esille. Se on vahan kurja jos tarvii kaveria pelata, mutta parasta mita voi silloin tehda on muistuttaa etta oon taalla jos tarviit mutta pitaa vahan etaisyytta. Nyttemmin menee sitten taas paremmin, eika ole ollut hetkeen mitaan tulivuorenpurkauksia minka yli varvastella. Han on paljon lahjakkaampi kun edes tietaa olevansa, paljon vahvempi mita luulee olevansa. Ammatiltaan opettaja, eli todella fiksu ihminen. Toivoisin etta han tekisi enemman sellaisia asioita elamassa mitka tekee hanet onnelliseksi ja joskus mietin etta pidatellaankohan me sen vahemman aikuistuneet kaverit sita. Parhaat juorut kuulee taalta, ja parhaimmat kemut jarjestaa tama ihminen. Hyva kokki ja hyva kuuntelija.


Ja viela yksi A - Kaveri netista, josta on tullut laheinen. Juttelen sille samoja asioita mita muille laheisille ystaville, ja oon siita taallakin kirjotellut. Kun jutellaan skypessa, tuntuu ihan silta kun juttelisin vanhalle kaverille. Ilahdun aina kun tama kirjoittaa mulle ja oon niin iloinen etta ollaan tutustuttu! Ja kohtahan me nahdaan ensimmaista kertaa irl jopa! Tama ihminen jakaa rakkauteni elaimiin ja hyvaan olueen ja siihen etta omg, Miguel oli siella keikalla!! Harvan nettikaverin kans sita alkaa noin vaan juttelemaan paskasta ja sellasista :D

JA TIETENKIN ROBERT - Ihminen jolle olen kertonut sellaisia asioita joita en ole kertonut kenellekkaan muulle. Ihminen joka on saannut mut rentoutumaan monessa eri asiassa. Mies kenen kanssa seksi ei ole pelottavaa ja vain miehelle tarkoitettua. Mies kuka ymmartaa ja kuuntelee kun puhun naisten asioista. Paras ryyppykaverini, paras leffakaverini, paras unikaverini. Me alettiin juttelemaan syksylla 2007 ja talvella 2008 olin jo koneessa matkalla tapaamaan unelmieni miesta ja siita lahtien ollaan oltu yhdessa. Kun mua ahdistaa, Robert lohduttaa. Robert yrittaa aina parhaansa olla hyva mies, ja toivon etta teen edes murrososan siita mita se tekee. Robertin ei tarvi mun mielesta edes yrittaa, se tulee ihan luonnostaan. Toivon etta olen yhta hyva vaimo ja kumppani kun Robert on mies. Joskus han ei tieda mika loukkaa ihmisia ja joudun vahan puhuttelemaan, mutta han on ymmartavainen mies eika millaan tavalla ehdoton. Arvostan kaikkea mita han tekee vuokseni ja ehka joskus olen typera enka osaa nayttaa sita kunnolla. Nyt harmittaa etta tama osio on suomeks kun kerrankin sain edes jotenkin puettua tunteeni sanoiksi :D Puolustan aina Robertia tilanteessa kuin tilanteessa ja olisin valmis laittamaan nyrkit heilumaan hanen puolesta vaikkei mulla olisi edes mitaan mahdollisuutta selviytya taysin ehjin nahoin (tai hampain :D) Meilla on ikavia aikoja takanamme ja silti ollaan pysytty lujina. Voin vaan kuvitella miten upeaa meilla tulee olemaan kun ne paremmat ajat vihdoinkin suodaan meille. Toivoisin etta Robert haluaisi elamaltaan enemman aina valilla, meissa molemmissa on se vika ettei valilla osata nahda omaa potentiaaliamme ja ollaan hirvean epamotivoituneita. Joskus han elaa sen varassa etta SITTEN KUN mulla on greencard ja oikea tyo jne niin SITTEN...Mutta han on paatannyt etta hakee viela kouluun jonain paivana ja tuen ja kannustan hanta niin paljon kun vaan voin. Ja tiedan etta han tuntee samoin. On ihana olla sellaisen ihmisen kanssa kuka tietaa mita ajattelet ja mita tunnet ilman sanojakin. Ja hei, kuka nyt ei halua sellasta partneria kuka tajuaa vinkin kun sanot etta "on ollu hirvea makeannalka koko paivan" ;D Kaksi suklaapatukkaa ilmestyi tahan poydalle :D Oot maailman paras, Karhu.



Etta sellainen "ystavanpaiva." Ja jos joku sinkkukaveri tarvii sitten oikeana ystavanpaivana seuraa, niin I'm your gal :D Juodaan vaikka pirtelot tai kaljat ja mennaan tekemaan jotain hauskaa ja platonista :D

Kahdeksan.

Tanaan siita on kahdeksan vuotta sitten kun ensimmaista kertaa tapasin Robertin, mika on myos se paiva kun meista tuli pari. Nopeeta toimintaa, eiko vain? ;D No ei, se johtuu yksinkertaisesti siita etta oltiin jo juteltu monta kuukautta ja siina valissa keretty ihastua ja siitakin jo keskustella ja koska se tapaaminen oli niin luonnollinen, ihan kun jo hetken yhdessa ollut pari olisi tavannut pitkan tauon jalkeen, niin paatettiin etta se on sitten se paiva. Etta sellasta :D

Tanaan ei tosin tule juhlistettua, silla me ollaan molemmat toissa tanaan. Mutta ei se mitaan, silla me vietettiin 2 tosi hauskaa vapaapaivaa yhdessa eilen ja toissapaivana :) Ja otin kuviakin eilen, hurraa! Etta niita tulee tahan sitten loppuun.

Mitas me sitten tehtiin vapaapaivina vuosipaivan kunniaksi? Keskiviikkona Robert ehdotti etta repastaan oikeen kunnolla. Ei olla varmaan yli vuoteen vedetty kunnon kierrosta, niin nyt oli sitten sen aika. Laskettiin etta me kerettiin kahdeksaan eri baariin! Sehan sopii kun kerran vuosi numero kahdeksan on nyt menossa meilla ;D Ensin Toronadoon, sitten Mike Hess-panimoon (ah, siella oli jotain ihanaa havuisaa IPA:a.) Sitten pieni ruokatauko Classic Rock Sandwich shopissa, missa paatin kerrankin kokeilla jotain uutta ja soin jonkun tulisen vegeburgerin. Ruoan jalkeen oli hyva kayda kotona piipahtamassa ja siita sitten jatkui suunta kohti Normal Heightsia, missa kaytiin Ould Sodissa, sellasessa irkkubaarissa. Normal Heightsista oli hyva kavella Kensingtoniin pain, alue missa harvemmin tulee hengailtua, mutta siella on kivoja pikkuputiikkeja ja yks kiva sellanen dive baari, eli Ken Club, mihin mentiin hetkeksi istumaan. Kaytiin myos katsastamassa naapurissa oleva Kensington Video joka oli muuttanut yhteen jonkun mehubaarin kanssa. Siella on toissa sellanen hilpea vanha nainen kuka on nahnyt kaikki elokuvat mita niitten hyllyilta loytyy, ja se valikoima oli aika iso viela kaikenlisaks :D

Kensingtonista suunnattiin takaisin Normal Heightsiin, missa paatettiin kayda Blind Lady'ssa. Pohdittiin hetken etta pitaisiko nousta Drinkabout-bussin kyytiin, mutta paatettiin etta meidan oma drinkabout/walkabout oli paljon kivempi, niin kaveltiin siita sitten eteenpain Polite Provisionsiin, missa olut sai luvan vaihtua raikastavaan gin drinkkiin. Siina oli jotain mustikkaa ja laventelijuomaa. Koska tassa vaiheessa oli jo hieman otettu olutta, niin paatettiin etta olisi hyva taas laittaa mahaan vahan muutakin, ja koska Polite Provisionsin seinanaapurissa on Soda & Swine, mista saa hyvia lihapullia (ja "liha"pullia, meille lihattomille) niin paatettiin tilata sielta yhdet lihapulla slidersit. Mistaan ei saa niin hyvia kasvissyojaystavallisia pullia kun sielta!

Ei ihan viela huvittanut menna kotiin ja koska oltiin taas syoty niin puhtia riitti ja ilta oli viela nuori niin jatkettiin kotikulmille North Parkiin. Kaytiin Tiger!Tiger!issa ja siita viela loppurutistus nurkan taakse Belching Beaveriin. Sen jalkeen oli ihan hyva olla, eli ei muuta kun kotiin ja sankyyn :D Aamulla piti kuitenkin herata suht hyvaan aikaan.

Torstai: Sitahan voisi kuvitella etta torstaiaamu olisi alkanut yokkailylla ja paansarylla, mutta molemmilla oli ihan hyva olo. Johtuu varmaan siita etta jokaisen oluen valissa tuli kaveltya aika paljon ja muistettiin syoda kunnolla. Vettakin muistettiin juoda. Nain aikuiset ryyppaa :P No joo. Kellon piti herattaa yhdeksalta mutta ma herasin jo kahdeksalta enka saannut enaa nukuttua. Cornelialla oli aika elainlaakariin, ja se oli nopea reissu. Nyt on neidilla laakkeet. Laakari kehu sita miten rauhallinen ja helposti tutkittava Cornelia oli :) Rae tuli mukaan etta saatiin nayttaa rottalaakarille miten hyvin sen hanta ja jalka oli paraantunut viime kerralta (viimeksi siis Rae kavi laakarissa, nyt oli Nellin vuoro.) Laakari oli iloinen :D

Kotiin tullessa ehdotin etta mennaan Famosan suolle. Oon yhden kerran mennyt siita ohi bussilla ja tiesin sillon etta tuonne haluan menna joskus. Siella nimittain asustaa paljon lintuja :) Oli ihanan aurinkoinen ja lammin ilma, hyva paiva lintujen katselulle! Siella oli tosi monta jalohaikaraa ja yhden harmaan haikarankin nain. Muutama kyyhkynen myos, paljon sorsia, erilaisia sellaisia ja yohaikara. Mulla ei ole kiikareita, niin on vahan vaikea katella lintuja joiden tuntomerkkeja ei entuudestaan tunne, joten nuo oli ainoat mitka tunnistin kaukaa. Kiva silti, silla vesilinnut, nuo edella mainitut haikarat varsinkin, on mun lemppareita :) Nyt Robertkin tunnistaa jalohaikaran kun niita oli niin monta :D

Lintubongailun jalkeen kaveltiin hetken ja nalka yllatti. Onneksi siella oli Souplantation lahella :D Se on sellanen buffee tyylinen paikka, missa tarjoillaan salaatteja, pastaruokia, keittoja, pizzaa, uuniperunoita...kaikkea sellaista. Tuli tungettua naamaan itse kokoamaa salaattia, pari palaa pizzaa, aasialaista inkivaarikeittoa, mac and cheesea, uniperunaa ja tietenkin pehmista. Kumpikaan ei kylla syonnyt kaikkea ihan loppuun asti, mutta tulipahan ainakin syotya koko rahan edesta :D Kotimatka seurasi, ja kotona kavin vaan akkia syottamassa rotille paivaruoan jonka jalkeen mentiin Belching Beaveriin pelaamaan triviaa. Meidan seuraan loyttaytyi joku random jatka kuka oli juuri muuttanut San Diegoon etsimaan uusia baareja sen omalle triviafirmalle. Myohemmin sen naisystava ilmaantui paikalle, ja kavi ilmi etta tama pariskunta asuu meidan kadulla! Mukava pari. Ehkapa niita nakee tuolla hoodeilla.

Trivian jalkeen paastin rotat leikkimaan, niilla on ollut aika hiljanen viikko ikava kylla, koska ma oon ollut toissa tosi paljon ja on ollu kaikkea tekemista :/ Niinpa eilen piti sitten paastella niita vahan jalottelemaan. Ja tassa sita nyt ollaan toissa taas!

Etta sellaset riennot. Niin se aika vaan rientaa :) Katoin tassa vanhoja kuvia ja naytetaan niin pienilta niissa alkuaikojen kuvissa :) Ei me varmaan olla oikeasti yhtaan sen vanhemman tai aikuistuneemman nakosia nytkaan, mutta ainahan sita voi toivoa :D

Viimenen kuva on Belching Beaverin seinasta johon on maalattu tallanen uus juttu. Tama kone sekoili koko ajan kun yritin laittaa naita kuvia tahan, joten en tieda tuliko edes kaikki kuvat mita halusin tahan, ja jotkut saattoi tulla 2 kertaa jopa. Oh well.

Etta sellainen juhlaviikko :)

ps. Kaikki linkit on ihan turvallisia ja mun itse lisaamia! Ajattelin kerrankin linkittaa kun tassa nyt tuli namedropattua niin hirveasti! Jotainhan saattaa jopa kiinnostaa :D