Krapulahirvio tunnustaa.

Heipa hei. Kello on jo 2.22 iltapaivalla, enka ole viela kaynnyt suihkussa tai edes syonnyt mitaan muuta kun karkkia. Paata sarkee ja vasyttaa ja on vetinen olo. Sehan on sen merkki etta eilen ollaan oltu viihteella! Pari kaveria keta ei olla ihan hetkeen (sitten toukokuun, jos ihan tarkkoja ollaan) nahty ja tuohon lahelle tulivat niin pitihan sita sitten kayda tuopillisella, tai parilla. Hieman alkoi kylla arsyttaa kun piti taas jonkun kiihkoateistikaverin alkaa vaittelemaan ihan mitattomista jutuista. Sita en ymmarra kun noilla tuollaisilla ateisteilla on joku tarve tunkea sita tiedetta kaikkeen. Tai siis mita jarkea on yrittaa todistella jollekkin koko ajan jotain? Itse en ole yhtaan uskovainen, eika meita lapsia ole kasvatettu mihinkaan uskoon, mutta nyppii tuo ateismi kuitenkin ihan jarjettomasti. Tai tuollainen ettei voi vaan antaa ihmisten uskoa mihin huvittaa. En minakaan niita elainaktivismijuttujani ole tunkemassa jokaisen kurkusta alas. Joitain ihmisia ei vaan kiinnosta sama miten pain saarnaisit. Tama kaveri nyt muutenkin jotenkin ahdistaa. Tuntuu etta kaikki kaverit ahdistaa nykyaan. Huoh. Mitas muuta? Juttelin tassa tanaan vanhempieni kanssa. Tuntuu ettei mulla oikeen ollut mitaan jarkevaa sanottavaa, vaikka siita nyt onkin hetki sitten kun viimeksi juteltiin. Yhtakkia tuli sellainen olo ettei taalla ole tapahtunut yhtaan mitaan mielenkiintoista ja ettei olla tehty yhtaan mitaan, vaikka kun tata blogia kirjoitan niin tuntuu etta aina on jotain mista kertoa, vaikka se olisikin joku tosi sellanen arkinen juttu. Ja omien vanhempienhan kanssa sita nyt tulee juteltua arkijutuista myos, niin en ymmarra miksi tanaan tuntui silta etta on pakko olla jotain kiinnostavaa sanottavaa. Vanhemmista varmaan usein tuntuu samalta, kun se elama on usein sita toissakayntia ja ehka niita harrastuksiakin, mutta musta on aina kiva kuulla pienimmistakin asioista. Isukki soittelee rokken rollia ja nayttaa viihtyvan, aiti repii hiuksia kun meidan alzheimermummu riehuu siella paivat pitkat. Apua miten apaattinen ja synkka tasta tekstista tulee. Varmaan joku darramorko kummittelee. Kivaa on kuitenkin se etta asken tuli postin mukana paketti Briteista, yhdelta nettikaverilta! Han oli koonnut mulle ja Robertille Halloweenpussit joissa oli vaikka mita herkkuja, ja mukana oli itsetehty kortti seka rotillekkin herkkuja :) Tanailtana saa sitten katsella kauhuleffaa ja tunkea sokeria naamariin! Sokerihumalat! Jospa mina nyt lopettaisin taman synkistelyn ja painuisin sinne suihkuun niin paasen joskus kauppaan ja leikkimaan niitten rottienkin kanssa. Oon istunut tassa koko paivan enka ole edes tehnyt mitaan mielenkiintoista tai jarkevaa tassa koneella. Sita turhaa Facebookinpaivittelya jne. Meidan rottakodissa on pentuja ja tassa unelmoin tietenkin samalla rotanpennuista. Tanaan olisi meidan triviajuontajan synttarit, alkavat nyt kolmelta tuolla Thorn streetin panimolla ja kuulemma jatkuvat ihan iltaan asti, menevat karaokelle Gilly's baariin. Ja toisella kaverilla on seitsemalta joku ihme keikka; siella naytetaan joku hiljanen elokuva johon nama artistit sitten tekevat musiikin paikanpaalla. En oikeen ymmarra tan mun kaverin musiikkia kun se on pelkkia aaninaytteita jne, mutta tyyppi on niin intohimoinen musiikistaan, etta eihan sita voi muuta kun kunnioittaa tyyppia, vaikka mina en oikeen ymmartaisikaan etta miten se on musiikkia. Eri korvat kuulevat eri juttuja! Ja mun korvat kuulevat vaan kurjaa nyt, etta taytyy nostattaa noita serotoniini leveleja pusuttelemalla rottia :D Sitahan se synkistelykrapula on, etta on serotoniinit alhaalla. Me lemmikinomistajat ollaan siita onnekkaita etta sen korjaa helposti nappaamalla karvakaverin kainaloon ja nuuskuttelemalla vahan turkkia :) Niin ja auttaahan sekin jos on oma kulta :D Mun kulta vaan sattuu olemaan toissa, etta siksi tama nyt menee tallaiseksi synkkailyksi. Ps. oltiin elaintarhassa eilen. Se oli kivaa mutta siella oli liikaa lapsia. Nahtiin paljon lintuja ja myos gorillat. Linnut on siisteja.