Rakas pieni vanha mies.

No, pitihan siihen riemuun tulla joku ryppy. Eiliset grillailut jai sitten valiin, koska tunnelma kotona tiputtautui aika matalalle (tosin ehka niista riennoista olis ollut vahan lohdutusta, mutta ihan hyva nainkin.) Meidan Sam-rotta piti lopettaa. En oo ehka taalla puhunu sen iasta niin kauheesti, mutta muualla olin kerennyt jo hetken hehkuttaa sita miten meidan Sam elaa ihan varmasti kolmivuotiaaks, koska se oli edelleenkin yllattavan hyvassa kunnossa ikaisekseen, ja vasta nyt viime aikoina alkoi hidastua ja kayttayta hieman seniilisti. Sam oli jo 2 vuotta ja 10 kuukautta, ja kahden kuukauden paasta oltais paasty juhlimaan 3-vuotissynttareita. Olin luvannu vanhukselle oikeat synttarit jos se jaksais sinnitella sinne asti. Mutta rotissa on se ikava puoli, etta ne saattaa yhtena paivana olla hyvassa kunnossa, ja seuraavana paivana ovatkin jo valmiita heittamaan hyvastit. Ja nain paasi nyt kaymaan. Vahan enteilin kylla tata, kun torstai iltana joku ei tuntunu oikeen tuntunu mun mielesta normaalilta. Tai oli sellanen tunnu etta joku on vaha erikoisesti. Menin syottamaan Samin viimeiseksi kaikista rotista, ja Sam oli erittain vasynyt. Ei siina mitaan, saahan vanha mies olla vasynyt, mutta yleensa Sam heras sikeilta uniltaan jos kuuli etta oon tulossa moikkaamaan. Mutta Samia vasytti entista enemman. Ja kun nostin Samia, oli han laskenut alleen. Mika on sekin ihan normaalia seniorkayttaytymista, ja monet vanhemmat rotat joutuu iltapesulle saannollisesti. Siina missa ajattelin etta "no, kait meidan taytyy alkaa kaymaan iltapesulla tasta lahtien" ajattelin myos etta onpa kumma juttu. Samia ei myoskaan ollut koko paivana oikeen kiinnostanut tuo sen kuivaruoka mita noille nyt annetaan paivittain, ja Samilla on aina sentaan ollut tosi hyva ruokahalu. Vauvapuuron se kylla soi onneks sina paivana. Koska joku tuntui jo hieman oudolta tassa, niin sanoin Samille kunnon hyvat yot ja muistutin etta rakastan sita.

No, eilen aamulla sitten huomasin etta Sam on viela elossa, mutta se ei taaskaan meinannut herata. Syy oli se, etta sen oli vaikea hengittaa ja hengitti suun kautta. Ei sille ruokakaan maistunu, kuivaruoka eika talla kertaa oikeen vauvapuurokaan, vaikka sekotinki siihen oikeen kermaakin. Ihan vahan se sita soi. Ja sitten sen kakka oli sellasta oranssia ja limasta, epasannollisen muotoista. Ja sellasta oon nahnyt ennenkin rotilla jotka ovat kuolemaisillaan. Koska ma en oikeen voinnut tehda mitaan, kun ei ollut rahaa eika kyytia mihinkaan, niin koitin koko paivan vaan pitaa Samia rauhallisena, viettaa sen kans mahdollisimman paljon aikaa, mutta samalla antaen sille tilaa ja luvan tehda mita ikina sita huvittikaan. Osan ajasta se vietti mun sylissa, ja jaksoi viela narskutella hampaitaan tyytyvaisena kun rapsuttelin sita, osan ajasta se vietti sohvan alla nukkuen, koska se halus olla jossain missa on pimeaa ja rauhallista. Kun viikkasin pyykit ja kavin suihkussa, oli Sam meidan sangyssa peiton alla nukkumassa. Sit kun isukki tuli kotiin niin valmisteltiin Sam viimeiselle matkalla, ja jotenkin se oli erityisen rankkaa talla kertaa, koska Sam jaksoi viela pesta naamaansa, nuolla mun kasia autossa ja narskutella hampaita kun rauhottelin sita mun sylissa matkalla elainlaakariin. Yleensa tiedan tehneeni oikein, mutta nyt jotenkin kyselen itseltani koko ajan etta teinko oikean paatoksen, jos se kerran jaksoi viela tehda noita juttuja? Mutta eihan se taalla kotona muuta jaksanutkaan tehda. Se oli vasynyt, oli laihtunut sata grammaa kuukaudessa, ja olihan silla tuota ikaakin. Mita jos silla oli joku sairaus jota olisi voinnut hoitaa, niin paljonko se olisi loppujenlopuksi pidentanyt Samin ikaa? Oltaisiinko yritetty vaan sen takia etta se sinnittelis sinne kolmeen vuoteen saakka? Eika se valttamatta olisi sitten edes elannyt kun kuukauden lisaa.

Mun tekisi tanaan mieli katsoa Ratatouille'a, ja ajattelin heti etta Samista sais seuraa leffan katseluun. Se istuis mun sylissa ja narskuttelisi hampaitaan ja rapsuttelisin sita. Mutta Samia ei nyt ole enaa. Se on mennyt tapaamaan veljeaan Thomasia, joka lopetettiin viime talvena.

Valitettavasti tana vuonna saattaa lahtea toinenkin vanhempi rotta viela, eli Rae. Mut sellasta se on kun on suurinpiirtein samanikasia rottia. Corneliahan kuoli aikasemmin tana vuonna, se oli 2 vuotta ja 2 kuukautta, ja oon yllattynyt etta Sam eli nainkin pitkaan. Rae on nyt 2 vuotta ja 3 kuukautta, ja sillahan on krooninen sairaus niin saa nahda kauanko tuo tuossa viela pyorii. Toivottavasti ei kay taas niin etta joutuu jouluna lahtea elainlaakariin. Kerran on kaynnyt niin, ja voin kertoa etta se oli mita hirvein joulu ikina.