Terve ja heipa hei (Laitela Tanjan rahat vei.) Tanaan on kiitospaiva, eli Thanksgiving. Se on vahan sellanen paiva, etta tykkaan kylla ihan viettaa tata paivaa, mutta jos Robert ois ihan koko paivan toissa eika mentais sen vanhemmille, ei mua surettais ihan hirveesti. Mutta ainahan juhlapoydan antimet maistuu, ja pitaa kait sita joskus sita perhettaki nahda. Huomasin tassa muuten etta annan usein itestani sellasen kuvan etten tykkaa viettaa aikaa Robertin perheen kans, mika ei oo totta, koska ne on kaikki tosi ihania, MUTTA koska ne on nimenoman osa perhetta, niin nykyaan mullekkin nalkutetaan samaan mittaan ku Robertillekki :D Ja kuka nyt jaksaa enaa tassa iassa kuunnella aidin nalkutusta? Ei kukaan. Parasta siina kun asuu omista vanhemmistaan vahan kauempana on se, ettei niilla oo mitaan nalkutuksen aihetta :D Mutta niin. Sehan ollaan korvattu anopin ja miehen siskojen valituksella. Ai etta....
Mutta siinahan on kuitenkin kiitollisuuden aihetta; etta on paassyt miehen perheeseen mukaan tallalailla. Ja viime aikoina oon tuntenut erityista kiitollisuutta siita etta mulla on Robert. Muutaman ystavan suhteet on rakoillut ja hajonnut viime aikoina, yks on kroonisesti sinkku ja se VIELAKIN jaksaa vatvoa suhdetta joka kesti max. 9 kuukautta ja siitakin on jo 2+ vuotta sitte (voitteko kuvitella miten rasittavaa on kuunnella sellasta ihmista? Joka sitapaitsi vertailee omaa pikasuhdettaan muitten, pitka aikaisiin suhteisiin?) niin tottakai sita huomaa miten hyvin asiat on omalla kohdallaan. Oon monesta asiasta tassa maailmassa todella epavarma, eika mun elama nyt muuten oo mitenkaan mallillaan, mutta yhta asiaa en ikina eparoi, en ikina mieti etta onko taa nyt tassa, ja se on suhde Robertiin. Se on yks sellanen asia, mika on aina hyvin. Vaikka meniski muuten huonosti, niin on Robert siina, ja se on ainakin yks hyva asia tassa maailmassa mihin voin luottaa. Niin ja rotat. Paitsi etta ne ei ela kauheen kauaa, mutta luotan siihen etta pidan niista mahdollisimman hyvaa huolta.
Rotista puheenollen, ei meian Rae'lla mee oikeen hyvin :/ Pitaa ens viikolla koittaa kayda elainlaakarissa. Se on laihtunu ja silla on kipuja. En osaa oikeen arvioida etta mihin sattuu, mutta jostain niita kipuja tulee :/ Varsinkin kun se on yksin riippumatossaan. Heti jos yks pennuista menee sen riippumattoon niin se vahan rentoutuu ja siihen ei nayta sattuvan yhta paljon. Meilla on vauvojen ibuprofenia niin oon antanut sille sita pari kertaa paivassa. Ostin myos lihaisia vauvanruokia sille ja Pedialyte'a, mika on sellanen litku mita annetaan vauvoille jotka ei oo juonnu tarpeeks. Siina on kaikkia hivenaineita ja sellasta. Rae ei oikeen tykkaa siita hirveesti, mutta kylla se muutaman horpyn on ruiskun nokasta maistanu. Onneks sille maistuu ruoka kuitenki, ja vauvanruokaaki on menny jonku verran! Kunhan se nyt kestais vaan ens viikkoon. Talle viikolle vaikee saada aikaa eika sita rahaakaan oikeen oo.
Ens viikollahan sita rahaa tosin sitten on; meen huomenna Black Friday hommiin, olin viime vuonnaki pomon kans pyorittamassa putiikkia ja aika kivasti tuli myytya kaikkee! Ja sit tietenki sunnuntai, ja nyt on kuulkaas kaynnyt niin, etta meian tiistaityyppi lopetti! Niin oon nykyaan sitten ihan virallisesti (tai "virallisesti" koska eihan tassa tyossa oo mitaan virallista) tiistaisinkin toissa. JES! Etta luulis ens viikolla Raen paasevan laakariin! Harmi vaan, etta Robertilla on tiistai vapaata ja ma taas oon toissa sillon. Roberthan kylla vois ihan hyvin vieda Raen laakaariin itekki....Mutta tiian etta siita tulee jotain vaantoa. "En ma tiia mita siella pitaa sanoa!" No kuule, mina kirjotan vaikka paperille, ei oo niin vaikeeta :D Ainahan sita voi yrittaa. Muuten joutuu sit kysya etta jos joku muu vois heittaa meidat laakarille, jos ei tiistai passaa.
Toinen tollanen juttu mika menee nyt vaha vituilleen Robertin tyovuorojen takia on se, etta tassa ootellaan pakettia mun vanhemmilta, ja se on kuulemma aika iso etta se taytyy hakea autolla. Ja koska siina lukee mun ja Robertin nimet (en oo siis VIRALLISESTI vaihtanu sukunimea, mutta posti kulkee silla nimella silti) niin mietin etta kait senki taytyy olla siina hakemassa sita pakettia, jos ne kattoo henkkarit ja sit onki silleen etta "mut eihan taa oo sun nimi?" Niin kavi kerran, mutta selitin asian ja Robert oli siina kans ja pystyin kertoa etta tama on mun mies, ja se on sen nimi, niin sain pakettini lunastettua. Voishan Robert hakea sen yksin, jos esim. se tulee tiistaina, MUTTA Robertin henkkareissa lukee sen vanhempien osote, kun taas mun Kalifornia henkkareissa lukee taa meidan osote. Etta tuntuu silta etta molempien kannattaa olla mukana, ku Robertilla lukee oikee sukunimi papereissa ja mulla taas oikee osote :D Tassa kuitenkin se oikea ongelma: posti menee kiinni viidelta. Robert tulee kotiin viiden jalkeen. Voi voi. Ja sit just tuo, etta oisko oikeesti parempi jos molemmat oltais siella. Muutenhan voisin taas kysya jotain kaveria auttamaan paketin haussa.
Mun pitais myos alkaa ostaa joululahjoja. Oisin jo alottanu (ja nyt muuten voi menna vaha vituilleen seki, jos pitaa Rae vieda laakarille) mutta Robert kaski oottaa hetken. Tiian jo mita Jessicalle ostan, en oo kattonu kauheesti viela Edithille mitaan. En varmaan aidille ja isalle hanki mitaan, ellen loyda jotain pienta :s Ku en nyt muutenkaan tiia mita niille ostais. Isalle on kylla yks t-paita, mutta aidille en tiia mita sille hankkis. Pitaa kattoa jos meilta toista loytyis jotain pienta kivaa mista se vois tykata. Pitais ehka kuvata joku pieni kierros liikkeesta ja lahettaa se Jessicalle joka vois sit arvioida etta loytyyko sielta meian mammalle jotain :D Kavereillekkaan en varmaan osta tana vuonna, en oo kylla nyt pariin vuoteen muutenkaan :/ Tosin samassa paketissahan ne menis, mutta pitaa kattoa vahan etta miten tata rahaa riittaa. Kavereillehan nyt on aina aika helppo keksia jotain!
Sit viela vahan tv:n asiaa: katoin sellasta sarjaa ku Svenska Dialektmysterier (loytyy youtubesta koko sarja) ja heti alko ruotsinkieli luistamaan taas pitkasta aikaa. Siina kasiteltiin yhessa jaksossa suomalaisia ruotsinkielisia alueita ja murteita. Oltiin aika lahella mun kotikulmia! Ja toisessa sitten tietenkin Smalannin murretta. Yritin huvikseen puhua suomenruotsia. Ei onnistu. Kuulostaa ihan vaaralta ja jaykalta. Sa jag far val fortsatta prata smalandska. Men det har jag inget emot! Etta niin.
Myohemmin teen ehka sellasen asioita-joista-olen-kiitollinen-listan. Ehka.
No comments:
Post a Comment