Internetpersoona.

No nyt kirjottelen jo taas samana paivana. Ohhoh. Tuli vaan sellasta mieleen tassa asken, etta Robertin kans aina valilla puidaan yhta meidan kaveria. Se on IRL tosi kiva tyyppi, sen kans juttu luistaa helposti ja se on utelias ja esittaa kysymyksia, ja sellasenhan kans on aina kaikista kivoin jutella joka oikeesti vaikuttaa kiinnostuneelta. Mut sit sen internetpersoona on niin toivoton tapaus etta oon joutunu facebookissa piilottamaan sen, koska en jaksa sen juttuja ollenkaan. Eika kukaan muukaan oikeestaan, paitsi sen vahintaan yhta jarkyttavat kaverit :D Sen jutut on sellasia aika pretentious niinkun etta "hohoo, laitoin deittisivulla viestia kivalle tytolle, mut se lakkas vastaamasta kun kirjotin sille esseen noisemusiikin historiasta" ja kaikkee tallasta typeraa. Ollaan siis monesti mietitty etta miten jonkun internetpersoona voi erota siita oikeesta niin hirveesti. Sit todettiin etta ei meilla vaan oo mitaan tollasia ja suljettiin se luku, so to say.

Tassa asken pihalla sitten tuli taas mietittya "syvallisia" niinkun tupakan aaressa usein tulee tehtya ja aloin taas miettia tata henkiloa joka ennen luki aktiivisesti blogiani (tosin se ei paljon bloggaa itekkaan enaa, etta siina mielessa ymmarran jos ei kerkea tanne mun blogiin asti enaa), jonka kanssa tuli juteltua paljon jne, jonka vastaanotto tuntuu nykyaan jotenkin viilealta. Koska en oo koskaan saannut mitaan vastausta siihen etta mista johtuu, niin joudun itsekseni pohtia asiaa. Tai en joudu, mutta asiahan tietysti vaivaa, niin vahan pakostakin tulee mietittya. Sitten ajattelin etta no, jospa se onki sellanen internetpersoonajuttu. Etta vaikka kuinka vaittaisin ettei mulla ole sellasta, niin ehkapa mulla sittenkin on sellanen, ja tama henkilo ei pida siita, tai jaksa vaan kuunnella mun persoonan juttuja, samallalailla kun ma en jaksa tan yhden tuossa ylempana mainitun kaverin juttuja netissa. Voihan asia olla niinkin. Ja sitten aloin miettia etta onko blogi-Jenny paljonkin erilainen kun tama IRL-Jenny. Sanotaanko nyt vaikka nain etta blogissa annan enemman tilaa negatiiviselle puolelle itsestani. Mulle on ennenkin sanottu etta osaan olla tosi negatiivinen, mutta en ma ota sita valttamatta mitenkaan tosi huonona juttuna. Jotkut ihmiset vaan on enka ite ainakaan jaksa yhtaan sellasta jatkuvaa inspirational-quotes-be-the-person-you-want-to-be-tsemppausta. Mutta ei meista negaajoista tietenkaan tarvi tykata, jos se tekee pahaa jollain tasolla omalle hyvinvoinnille. Ehka se meni vaan niin. Kun oon kavereitten kanssa niin oon aika hilpee tyyppi. Ja oon oikeesti aikamoinen tsemppaaja, tai siis etta uskon kavereihini ja niiden kykyihin ja haluan etta ne onnistuu ja etta niilla menee hyvin, ja jos se onnistuminen kaipaa sita etta edes yks ihminen uskoo ja tsemppaa, niin ihan mielellani oon se tyyppi. Mutta toki ma uskallan olla myos se oma "inhottava" itseni kavereiden seurassa etta jos joku asia vihastuttaa, arsyttaa, tai jotenkin on muuten vaan unpleasant niin kylla siita puhun ja valitan taysin rinnoin :D Ja mua ei haittaa jos joku tekee just samoin. Haluaisin sanoa etta ollaan me kylla ihan sama tyyppi, mutta siviilissa kerkeaa vahemman olla negatiivinen jos on kavereiden seurassa koska on muutaki puhuttavaa ja tekemista. Blogia kun kirjottaa niin on yksin, ja sit on kerenny istua alas yksinaan ja miettiny asioita, ja on helpompi paastaa negatiiviset jutut valloilleen. Toisin sanoen, blogissa voi antaa tilaa sille huonommalle puolelle itsestaan, kun taas sen ulkopuolella ei oo aikaa sellaseen. Ja kylla ma ehka paljon mielummin oon sitten IRL se sellanen ilonen ja kiva, koska siellahan se merkitsee enemman :D Sit mita tulee naihin tallasiin iloisuuden spurtteihin, kun taalla hehkutan ja fanitan ja kirjotan capslockit paalla, niin se on ihan sataprosenttista mua blogissa JA oikeassa elamassa :D Ja ne ketka on nahny mut hehkuttamassa ihan nain in person jotain juttua, tietaa just mita koen kun huutelen taalla blogissa jostain Jordan Schlanskysta niinku eilen :D

Eli talleen lyhyesti: ehka mullakin on silleen ihan vahan sellanen persoona, mutta se persoona on kuitenkin suurimmaks osaks ihan vaan mua, silleen miten oon oikeestikkin. Ero on se, etta netissa nain yleensakki voi antaa tilaa sille osalle itseaan mika ei ehka siviilissa saa hengahtaa yhta paljon. Sille osalle, minka ei tarvi olla esilla koko ajan. Tai jotain :D

Jos nyt on sitten kaynnyt niin, etta tama persoona on arsyttanyt, niin se on aika kurja juttu. En koskaan kuvitellut olevani *se tyyppi kenet piilotin facebookissa*. En koskaan halunnut olla *se tyyppi kenet piilotin facebookissa.* (Ensin laitoin ihan sen nimen tahan, mut joskus linkkaan naita facebookiin ja se on vaha sellanen paranoid tyyppi, nii se ois ihan varmasti saattanukki tajuta olevansa tekstin henkilo jos vaan sen nimi ois ollu tuossa, vaikkei se suomea osakkaan.)