Eristavaa kielta.

Jokaiselle ulkomaalaiselle on varmasti sattunu sellasta etta tapaa jonkun keta ei tunnu kiinnostavan mikaan muu kun just se ulkomaalaisuus. Ei niinkun nahda sita ihmista ollenkaan, nahdaan vaan pala karttaa. Tata sattuu varmasti kaikista eniten niille kenen ihonvari ei vastaa sita uuden kotimaan enemmiston ihonvaria, ja siina sitten ei olla pelkastaan pala karttaa, vaan siina tulee se ihonvarikin vastaan. Siina mielessa oon itse tietenki melko etuoikeutettu. Multa ei ainakaan sen ihonvarin perusteella aleta kyselemaan mistapain oon kotosin. Multa ei itseasiassa koskaan kysyta, koska puhun englantia yhta hyvin kun kuka tahansa koko elamansa Amerikassa viettanyt. Mutta sitten on naita tallasia tyyppeja, ketka tuntee mut, ketka ei meinaa millaan paasta yli siita pikkuseikasta etten astunut maailmaan Amerikassa. Ei ketaan laheisia ystavia tietenkaan, mutta muita tyyppeja.

Esimerkki sellasesta tyypista on eras entinen kamppakaveri. Tama kenelta nyt sain puhelimen hiljattain. Kun asuttiin yhdessa, tykkasin tasta tyypista tosi paljon. Kaikki talossa piti siita. Se oli hyva tyyppi, lahti monesti meidan kanssa keikoille koska se ei tuntenu ketaan muuta kuka tykkas samasta musiikista, paitsi meidat. Istuttiin monesti ja juteltiin, muistan kun silla oli tyttokaverin kans jotain ongelmia, niin se jutteli mulle paljon, koska ei niista jatkista aina oikeen ollu juttuseuraks sellasissa asioissa. Meilla oli asioita mista puhua, mitka ei mitenkaan liittyny kenenkaan kansalaisuuteen, ja asiat oli just niinkun pitaakin.

Sitten koko talon vaki eros ja lahti eri suuntiin pain San Diegon laania. Veli muutti Arizonaan, yks takas vanhempiensa luo ja liittyi sittemmin armeijaan, kaks tyyppia vuokras uuden talon uusien kamppisten kanssa samalta alueelta, mina ja Robert saatiin tama asunto North Parkista ja tama tekstin paatahti kosi tyttoystavaansa ja nekin sai North Parkista asunnon ja muuttivat vihdoinki yhteen. Tata tyyppia siis naki aina valilla baareissa, muttei kauheen usein, ja monesti silla oli kihlattu/myohemmin vaimo, mukana niin oli kivaa nahda nain pareina ja keskustelu luisti hyvin.

Nyt viimesen vuoden aikana, sen vaimo oli asunut Texasissa koska opiskelupaikka loytyi sielta. Ja sitten tata tyyppia alkokin nakymaan useammin baareissa, ja yhtakkia tuntu ettei silla ollu enaa mitaan sanottavaa. Ainakaan mulle. Robertin kanssa ne kylla puhu kaikista kivoista jutuista, Robert oli se kuka sai kertoa kaikki hauskat jutut, meidan kivoista tekemisista, keikoista, hyvista oluista, jopa meidan rotista. Siis kaikkihan tietaa etta noi rottahommat on niinku mun juttu :D Arvatkaas mista ma sain yhtakkia puhua? Siita miten ulkomaalainen oon. Yhtakkia muhun kohdistuva keskustelu oli pelkkaa kyselya viisumeista ja oleskeluluvista, perinteista, saasta Suomessa, (olemattomasta) aksentista, aikomuksista muuttaa takas, ja niin edespain. Ensin en asiaa miettiny sen enempaa. Saa kait siita kysya, ma tosin EN pida niiden asioiden puimisesta, koska se on hirvean eristavaa keskustelua, ja siita tulee ihan ensikerrallakin sellanen olo etta henkilo yrittaa eristaa mua muista ihmisista ulkomaalaisuuden perusteella. En ma ole mitenkaan erikoinen ihminen, miksi mua tarvii kohdella sillatavalla? Sanoin tasta kerran Robertille, ja se sano etta eihan tuo nyt millaan pahalla juttele sellasia, etta kait sita nyt vaan kiinnostaa. Sitten en ajatellukkaan asiaa sen enempaa ja jatkoin elamaani, silla enhan ma mitenkaan saannollisesti nae koko tyyppia.

Paitsi nyt taman vuoden aikana oonki sitte tormanny siihen paljon useammin. Sille sattu niinkin ikavasti etta maaliskuussa sen aiti kuoli ja samana paivana vaimo katsoi parhaaksi toimittaa avioeropaperit. Joten sen jalkeen on kaveria nakyny millon missakin juottolassa. Ja tottakai, sen kanssa pitaa jutella. JA SILLA EI OO MULLE MITAAN SANOTTAVAA JOS EI SE LIITY MITENKAAN MEIDAN TILANTEESEEN JA SIIHEN ETTA OON ULKOMAALAINEN. Puhuttiin pari kuukautta sitte tasta kun mun passi on eraantyny, ja selitin etta mun taytyy lahettaa maistraattiin pari paperia ja etta samalla ajattelin vihdoinki rekisteroitya aanestajaksi, niin etta saan minakin aanestaa kun on jo monta kertaa menny omalta osalta ohi nuo Suomen aanestyshommat. Ja sainpa oikeen raikuvan vastauksen tuohon "niin joo, Suomessahan onki nyt niiiiin tarkeeta muistaa aanestaa." Ai siis mita? Etta vaan koska Suomessa ei oo ketaan Donald Trumpia riehumassa, niin se ei oo tarkeaa aanestaa? Tai etta Suomessa ei edes tarvi aanestaa koska siella ei tarvi olla tyytymaton nykyiseen poliittiseen tilanteeseen? En loukkaanu hirveen usein miesten tokeroista toitotuksista, mutta tuo kylla vahan kirpas. Niinkun etta olisin jotenki tyhma koska haluan pystya aanestaa ja vaikuttaa kotimaani asioihin, missa mun perhe kuitenkin asuu. Se siis hiljensi mut ihan taysin ja en voinnu muuta ku tuijottaa kaljaani ja Robert yritti siina jotain puolustella ja tietenki, Robertia voi kuunnella koska se on mies ja amerikkalainen ja blaa blaa blaa. Talla samalla tapaamiskerralla tuli muutaki tosi loukkaavaa lappaa. Ulkomaalaisethan on just sita - viihdetta muille. Ikuisten aksenttivitsejen kohde. Sinun tapasi ovat vaarat. Taalla tehdaan nain. Mika on ihan sairasta, koska taa tyyppi ei oo mikaan ulkomaalaisvastainen tyyppi, hirveen liberaali ihminen ja ihmisoikeuksien tukija. Mutta se on kait taa etta kun luulee tuntevansa jonkun, niin sit saa heittaa vaikka mita paskaa lappaa, koska "mehan ollaan kavereita. Se on vitsi vaan, hei. Ala suutu." No, makin olen ihminen ja se takaa oikeuden suuttua. Tiedan, tiedan. Ihan hullua ajatella etta joku jostain muualtakin on vain ihminen. Kreisii.

Ja tassa nyt kun nahtiin se Robertin synttareina, niin...no tarviiko edes sanoa? Se heitti jotain ihan paskaa ja kuivaa lappaa ku puhuin meidan perheen entisista koirista. "Ai onks Suomessaki koiria? Eiks teilla oo vaan jaakarhuja?" SIIS MITA HELVETTIA. Ku puhutaan ihan talleen normaalisti, KOIRISTA, tai ihan mista vaan, mihin ei siis MITENKAAN LIITY SUOMI TAI MIKAAN MUUKAAN MAA, KOSKA PUHEENAIHE ON KOIRAT tai mika vaan random juttu, niin siihen on pakko tunkea sellasta "sina olet ulkomaalainen" eristavaa kielta. Sitapaitsi meilla oli mukana meidan laheiset ystavat S&S ja oon huomannu etta jos meilla on joku tuttu/kaveri mukana, ja taa tyyppi on siella, nii se kysyy niilta meidan kavereilta heti etta mista ne on kotosin, ihan ku meilla olis vaan ulkomaalaisia kavereita sen takia koska ma oon ulkomaalainen. Joka kerta kun naan tata tyyppia, oon taysin ajattelematta etta mitas paskaa sielta tanaan pursuaa, koska ei tollasta nyt pitais tarvia ajatella, eika kukaan muu oo noin mauton ja aalio, ja mieli on korkealla koska lahinna tulee ajateltua etta onpas kiva menna kaljalle rakkaan mieheni kanssa ja naha vahan tuttuja, onpa hyva paiva! Mut kotiuduttua on aina kurja olo. Etta nainko jotkut ajattelee musta? Etta oon vaan joku token foreign friend, joku lappa. Ja jos en oo lappa, niin oon valistaja. Kulttuuriopas. Ma en halua olla mitaan noista. Haluan etta ihmiset on mun lahella sen takia koska niiden mielesta oon kiva tyyppi. Ja jos jotain oikeesti kiinnostaa tietaa jotain Suomesta, niin kylla multa saa kysya, mutta osaan ma itsekkin kertoa jos joku asia on vaha erilailla entisilla kotikulmilla. Mutta se kun kokonaiset keskustelut alkaa pyoria sen ymparilla etta oon vahan "erilainen" (enka edes oo, Robertki katto hei Power Rangersia ja samoja piirrettyja ku ma, nii kerta. Meilla on tv:t Suomessaki. SHOCKING) niin eihan siina voi muuta kun pahottaa mielensa, koska se alkaa olla hieman lapinakyvaa kun samat ihmiset kohtelee samallatavalla kerrasta toiseen. Ehka Robert on oikeassa, ehka sen tarkotus ei oo loukata, mutta niinkun sanoin, se on kyllastyttavaa etta joka kerta oon joku vitsin kohde, mun "kulttuuria" vahatellaan, ja en saa tuntea oloani osaksi porukkaa. Ainakun ne Robertin kanssa juttelee, tunnen oloni tyhmaksi. Oon vaan Robertin ulkomaalainen vaimo. Tilattu netista. Millaan mita sanon ei oo merkitysta. Ja on tassa mahdollisesti jotain sukupuolistettuakin, mutta se onkin ihan eri asia ja siitakin voisin kirjottaa nain pitkasti, ja se koskeekin sitten useampaa miespuolista tuttua, eika vaan tata tyyppia :D

Joskus mietin etta pitaisko vaan rohkeasti sanoa etta kuuleppa, jos ei sulla oo mitaan muuta keskusteltavaa mun kanssa, niin oisko vaan parempi ettet sitten keskustele ollenkaan? En jaksa olla jonkun lappa. Se, jos muut kaverit vaikka nauraa sille etta heilutan paljon kasiani puhuessa, se on yks juttu. Se on sellanen hassu juttu, mita en ehka ite huomaa, mika ei loukkaa vaikka kaverit nauraiski sille seikalle mun selan takana. Me tehdaan kaikki varmasti niin joskus, mutta me silti pidetaan niista ihmisista eika se oo mitaan sellasta ilkikurista paskanpuhumista. Mutta taa etta mulle nauretaan pain naamaa johtuen sellasesta asiasta mille ei nyt valitettavasti voi teha mitaan (ja sama se olisko mulla tan maan kansallisuus, oon silti alunperin Suomesta kotosin.) Mutta sille paskanpuhumiselle ja ikuiselle piikittelylle voi tehda jotain. Mietinpa vaan onko siita mitaan hyotya...