Auringonkukkia.

Eilen oli haapaiva, ja harvinaisen hirvea sellainen. Toissailtana, Cornelia vaikutti vahan heikommalta kun aiemmin, niinpa kolmen aikaan aamulla sitten nousin katsomaan etta miten neiti voi. Mielestani ei kovin hyvin, joten heratin Robertin ja kerroin etta meen taas olohuoneeseen nukkumaan meidan pikku rutun kanssa. Mutta siina kun pitelin Corneliaa sylissa, sai han taas kohtauksen. Ei ollu siis perjantain jalkeen saannu kohtausta. Vein Cornelian meidan sankyyn ja juttelin Robertin kanssa asiasta hetken ja se sai toisen kohtauksen, ja nyt Robertkin naki etta mita tapahtu. Mentiin sitten mina ja pikkurotta olohuoneen sohvalle makaamaan, Corneliallahan oli se sen lemppari sohvatyyny minne se tykkas menna nokosille. Tuli siina sitten muutama tunti pilkittya, ja oiskohan siina mennyt just kaks tuntia kun Cornelia sai jalleen kohtauksen. Talla kertaa kohtaus oli niin voimakas etta kultarakkaani vieri kovaa vauhtia sohvalta lattialle enka kerennyt ottaa kiinni :/ Viela tunnin sisalla sai han toisenkin kohtauksen. Tassa vaiheessa siis Cornelia oli saannut NELJA kohtausta yhden yon aikana.

Aamulla sitten piti tehda vaikea paatos. Reissu elainlaakarillehan siita tuli sitten. Hengittaminen oli kaynnyt vaikeaksi yon aikana ja koska Cornelia ei ollut nukkunut pois ja kohtauksia tuli niin paljon, mietittiin etta ei tuo tasta enaa parane. Ja sit tietenkin, elainlaakarilla kun syleiltiin Corneliaa viela viimeisen kerran, sai han viela yhden kohtauksen :/ Pienen sellaisen, mutta kohtauksen kuitenkin. Nyt rakas pikkuinen lepaa natiksi tehdyssa laatikossa. Laitoin kivanvarista silkkipaperia ja rusetteja sinne. Ikava on kova, han oli kuitenkin MUN rotta. Sellanen mamman pikku kulta <3

Mutta paivan oli jatkuttava surusta huolimatta. Kaytiin Robertin kanssa kaljalla ja juttelin Corneliasta. Robert osti mulle kukkia. Robert ei oo ikina ostanu mulle kukkia :D Sain auringonkukkia, ja se tuntui sopivalta. Olihan meilla haapaiva edelleenkin ja Corneliaa oli myos hyva muistaa kukilla. Tuossa nuo nyt komeilee olohuoneessa. Kun haudataan Cornelia, vien sille auringonkukan.

Haettiin myos pizzaa ja mentiin sitten triviaan kavereitten kanssa. Meinasin ensin haluta lahtea puolessa valissa kotiin mutta kylla sekin sitten iloksi muuttui. Toiseks tultiin ja siella oli muitakin tuttuja.

Nyt pitaa laittaa vaatetta paalle, silla oon menossa kahvittelemaan Veeran kanssa! Jannaa. Ja illemmalla on Larry Livermore yhessa levykaupassa lukemassa uudesta kirjastaan ja sinne on kait menossa vaikka keta kaveria.

Lisaa juttua siis myohemmin. Nyt on kyyneleet vahan silmissa etta taytyy lopettaa ja kiirekkin meinaa tulla muutenkin.

 Ylla iso-Cornelia ja alla pikku-Cornelia, joka oli ollut kotona vasta noin 2 viikkoa.