That could be enough.

No terve.

Aikaa on hieman vierahtany edellisesta postauksesta. Tallasta tama korona arki nyt sitte on ilmeisesti. No ei ees. En vaan ikina oo taalla makuuhuoneessa missa tama kone on, ja vaikka puhelimella voiki napparasti laittaa kaikki pilkut oikeittein kirjainten ylle, niin ei vaan ikina oikeen huvita napytella silla foonilla niita juttuja VAIKKA se luuri onki uusinta mallia tms (jos joku muistaa niin hankittiin kriisin alkuvaiheilla, varmaan joskus huhtikuussa siis ihan kannykat ja liittymat.)


Eipa tassa nyt oo kylla oikeen mitaan tapahtunu. Yhen kerran oon tassa yhta kaveria kerenny naha ja seki kavi talleen etta se tuli moikkaamaan mua toihin, eli meian terassille missa voi turvallisesti jutella asiakkaille (oon tasta tyomuodostakin jo varmasti kertonu useamman kerran) ja sit kun paasin toista, mentiin istumaan tyopaikan taakse, eli kujalle ja siellaki istuttiin yli 2 metria toisistamme, naamarit paalla. Siina ei ollu mitaan kauheen ahistavaa, joskus jos joutuu jaada rupattelemaan terassilla asiakkaan kans nii se on ihan sama asia. Kiva silti etta sai naha livena henkiloa. Ollaan saman henkilon kans juteltu paljo puhelimessa viimeset pari kuukautta. Just toissapaivana juteltiin puhelimessa ehka kaks tuntia. Han on Kanadalainen ja han on hyvin tarkea ihminen.


Tassa ollaan tilailtu aika paljo ruokaa vapaapaivina kotiinkuljetuksella. Ennen ei hirveesti harrasteltu sellasta. Ennen kylla tosin sit kaytiin jossain. Nyt ei viitti. Kotiinkuljetuksessa kivaa on se, etta ollaan vahan laajennettu tasta North Parkista ja kokeiltu uusia paikkoja sen myota. Haluan tasta teha jonku erillisen jutun, vaikkei se ehka oo super kiinnostavaa teille muille ketka ei taalla asu :D Mutta muistan joskus linkittaneenni jonku meian baari/ravintolakierroksen ja tyypit klikkaili linkkeja joten siis ehka te ootte niinkun ma ja tykkaatte lukea ruokalistoja paikoista johon ette ehka valttamatta ikina mee :D (katon jatkuvasti Helsinkilaisia yms ruokalistoja vaikken oo menossa niihin, mutta JOS joskus meniski!)


SHEIVASIN PAANI. Sellanen iso juttu. Ei oo kylla kauheen iso, oon joskus 8 vuotta sitte sheivannu viimeks etta on kokeiltu aiemmin. Tama koronahomma oli just hyva syy sheivaamiseen. Oottelen etta nama tasta vahan kasvaa niin saa laittaa jotain variaki oikeen. Talla hetkella se varjaaminen ois sellasta paanahan varjaamista. Ei kovin hyva look siis.


Janna juttu on etta alussa juteltiin tosi usein Robertin aitin kans, mutta nyt se on yhta vahaista ku ennenki. Mun vanhempien kans tosin juttelen paljo tiheampaan tahtiin kun ennen. Se on musta tosi kiva juttu. Ihan hyvin siis parjas kylla sellasella sillontallon menollaki, mutta viihdyn sen asian kans etta me jutellaan enemman. Nyt eilenki oli niin hauskat jutut ja tulihan siina vakaviakin puhuttua. Aitin kans paiviteltiin sita kun pieru menekeeki huulten valiin. Tallasta.


Robertin isa oli napannu pihalta rukoilijasirkan. Robertin sisko toi sen tohon meian ovelle. Robertin siskon entinen mies oli myos yhtena iltana ilmestyny ja kuristanu sita. Eiko se mies voi jo tipahtaa jonnekki rotkoon ikuisiks ajoiks? No se sirkka nyt kuitenki sitte jai tanne meille lemmikiks. KERRANKI SAIN TAHTONI LAPI ja silla on suomalainen nimi. TAPANI. Tai ihan vaan Tapsa. (Se on mun vaarin nimi :D) Tapsa tosin taitaa olla naaras. Tapsa ei oo tenodera sinensis niinkun meidan edelliset sirkat. Veikkaan etta se on mantis religiosa.


Niin ja sit ehka kaikista tarkein kuitenki, jos nyt korona arjesta puhutaan; otin yhteytta psykologiin. Nama viimeset kuukaudet on ollut erityisen vaiketa, varmasti monelle (siis talla asuvalle ainaki, Suomessahan nyt on vahan eri meininki.) Mutta vaikka monet naista tunteista on entuudestaan tuttuja, en osaa yksin selvitella niita vaikka kuinka oonkin yrittanyt. Se etta yhtakkia siivoan aktiivisesti, harrastan saannollisesti liikuntaa tms ei tunnu tekevan minkaanlaista muutosta olotilaan vaikka tallasilla muka "voi paremmin." Niinpa viime viikolla ammattilaisen kanssa aloteltiin ja keskiviikkona jutellaankin jo toisen kerran.


Ja olihan tuolla maailman ihanimmalla tukihenkiloaviomiehella synttarit keskiviikkona. Han on jo 37. Apua. Kohta se on 40 ja ehka sitte me ollaan jo oikeesti aikuisia.