Taisin mainita että me otettiin kiinni hiiri täällä kotona ja käytiin viemässä se kahden mailin päähän suositusten mukaan. Mulle jäi kuitenki sellanen olo että pitäis laittaa ne loukut vielä kerran, varmuuden vuoks.
Eilen olin menossa täyttämään vesipulloa ennen nukkumaanmenoa, ja kyllä. Hiiri oli keittiössä. Sovittiin että laitetaan tänä iltana loukut. Paitsi että jouduinki laittamaan ne heti aamusta. Robert lähti töihin ennen mua ja menin takas sänkyyn. Olin tunnin vielä meinannu torkkua. Kuulin makuuhuoneen laittialla rapinaa ja liikettä ja pakkohan se oli sitte nousta sängystä ja tutkia asiaa. Kun rapina taas alko, näin tietokonepöydän alla tämän rohkean hiiren. Ei tietoa mihin hiiri siitä jatko matkaa mutta toivon todellaki ettei meiän likapyykkivuoren sekaan vaatekaappiin sillä tarkotus on purkaa se vuori tänään. Ois ikävä tulla hiiren puremaks (tosin omalla kohdalla pitäis jäykkäkouristusrokote olla vielä ihan kunnossa, Robertilla ei.) Loukut siis meni makuuhuoneeseen tällä kertaa. Töistä tullessani tarkastin loukut eikä niihin ollu ilmestyny hiirtä. Vaihoin niitten paikkoja siis. En tiiä oliko se hyvä vai huono asia. Yks jäi makuuhuoneeseen ja toinen keittiön nurkkaan missä eilen näin kyseisen hiiren. Samassa kohassa jäi edellinenki hiiri loukkuun.
Tää koko päivä on ollu jotenki surkea. Maailman pisin lyhyt työvuoro tänään. En tajua miten kolme ja puoli tuntia ku on kova kiire voi kulua niin hitaasti. Väsyttääki ihan kamalasti. Joka päivähän sitä toisaalta väsyttää.
Toivotaan nyt että tämä hiiritarina päättyis nyt tähän. En jaksa enää tällasia yllätyksiä. Psykologi neuvo muistamaan sellasia asioita mitä voi oikeasti hallita. Nyt tosin tuntuu että oon menettäny hallinnan omasta kodista ku tänne tunkeutuu hiiriä. Se ei tunnu hyvältä kun on jo muutenki sellanen olo että tunnu hallitsevansa yhtään mitään.
No comments:
Post a Comment