Epa ammatillisuuden huippu.

Kuten jo tiedatteki, niin oon taalla hetken huudellu siita, miten pomon kanssa ei oo aina kauheen kivaa. Mut se on ollu sellasta ylitsepaasevampaa sorttia, sellasta grin and bare it menoa, et kyl taa tasta kun vaan tsemppaa. Monet tosin huomauttanu just siita, etta tuo pomon kanssa noin lahella oleminen ja sitamyoten sellanen kaverimeininki on huolestuttavaa, ja yks kaveri puki sen hyvin sanoiks kun sano etta kun pomon kanssa on noin laheiset valit, ottaa sen niin paljo henkilokohtasemmin jos silla on jotain sanomista omaan tyokykyyn liittyvista asioista. Nyt tosin kavi sellanen juttu kun huomasin itekki miten epa ammatillisesti han itseaan kantaa ajoittain.

Nimittain paastin suustani vihdoinkin sen mita oon halunnu sanoa viime vuoden syksysta asti: haluan etsia muita toita. Pomo aina paasaa siita miten rehellisyys on tarkeaa ja kylla hanelle on ilmotettava jos taalta haluaa lahtea. Ja koska en oo mikaan tayspaska tyyppi kuitenkaan, niin tottakai haluan lahtea tuolta kunniallisesti. Niinpa kun puheeks tuli muutama entinen tyontekija ja niitten lahto tuolta, niin koin tilanteen tullen. Sanoin etta ai no nyt kun puhutaan tasta, niin ois pari paikkaa mihin haluaisin hakea. Olin tosin jo viime vuonna ilmottanu tana vuonna hakevani muualle toihin green cardin saatuani, mutta en koskaan ilmottanu mitaan tarkkaa ajankohtaa, muuta kun just etta "ens vuonna." Nyt on ens vuosi, enka tiia miks tama tuli hirveena yllatyksena, vaikka se itekki sano etta "no kyllahan ma tiesin etta sa tana vuonna ajattelit vaihtaa alaa." Han nyt sai tasta aikaan hirvean shokin itelleen ja sano etta ei han nyt tassa kuussa ajatellu, han on nyt kusessa sitte mun takia kun joutuu alkaa miettia ilmotusten laittamista nettiin ja haastatteluja jne. Mikaan naista ei ole, tyontekijana, mun ongelma. Ystavana ehka, mutta ei todellakaan tyontekijana, eika mun oikeesti tarvi edes sanoa sille mitaan. Voisin ihan hyvin lopettaa vaikka huomenna jos silta tuntuu eika se sille asialle voi yhtaan mitaan. Mutta tasta synty hirvea haloo, ja tassa nyt kuvittelin siis tekevani reilusti kertomalla etta pian aion hakea toita muualta. Se ei sitten jutellu mulle seuraavat nelja tuntia, mita oli viela vuoroa jaljella. Ainoastaan toihin liittyvista asioista puhuttiin. Seuraava paiva meni samoissa merkeissa. Ihan koko paiva siis. Ne hiljaset nelja tuntia edellispaivana pisti halyytyskellot soimaan mun paassa; tama on aika lapsellista eika yhtaan ammatillista kaytosta. Han kun nyt kuitenki aina puhuu siita millanen ammattilainen han on jne. Seuraavana hiljasena paivana han sitte kerto laskeneensa miten paljo rahaa oon häneltä tienannu (menin koneelta puhelimelle, sen takia yhtäkkiset ääkköset.) Tähän hän siis laski kaikki penkin alta tienattu palkka, tipit, eläinhoitohommat ja kirjoilla saatu palkka ennen veroa. Ja ei tuo nyt silleen haittaa että se oli laskenu nuo kaikki yhteen. Ei, vaan tämä seuraava lapsellinen, epä ammatillinen ja manipuloiva kommentti mikä tätä seuras; et tuu näkeen tällasia rahoja missään muualla. Ajattelin sanoa että ei oo rahasta kiinni mutten sanonu mitään koska oli aika low blow. Se vielä lisäs että tämän työn takia oot pystyny makseleen laskuja niin että ero on nähtävissä. Joo, okei. Sama millä työllä ne laskut maksaa kunhan maksaa! Se siis käyttäytyy niinkun tää olis joku kaupungin ainoa työpaikka. Tai niinkun oisin ite valinnu työt missä ei tarvi maksaa veroja (en todellakaan valinnu vaan silloinen tilanne vaati tällasta työkuvioa ja kun ei enää vaatinu nii se ei suostunu laittaa kirjoille kun kaks päivää viikossa. Itse en siis päättäny tätä.) Sille nämä raha-asiat on numero 1 ja se kokee tämän suureks palvelukseks mulle että saan palkkaa veroitta ja hän säästää rahaa siinä samalla. On totta että se teki mulle suuren palveluksen palkkaamalla mut kun en muualtakan ois saannu töitä mutta tää tällanen "olet mulle velkaa" asenne on naurettavaa.


Samana päivänä tämä flippas siitä että voin vaan mainita cv:ssä tehneeni töitä sille lokakuusta lähtien koska sillon se laitto mut kirjoille ne huikeat kaks kertaa viikossa. Onpa tosiaanki jotain mistä olla kiitollinen... Mutta kuule, jos on niin huoli siitä että jää kiinni siitä että palkkaa jonku penkin alle tolleen, nii sit ei ehkä kannata ryhtyä koko hommaan ollenkaan. Sillon on parempi vaan hoitaa hommat rehellisesti.


Yleensä saan siltä kyydin kotiin, mut sinä päivänä hän sattumoisin "buukkas" hoitokeikan eri suunnasta ettei voinnu seuraavat kolme päivää heittää kotiin. Sen verran tosin välitti että varmisti että Robert tulee hakemaan tai edes vastaan.


Lauantaina työilmapiiri palautu suht normaaliks. Juteltiin ja kerroin rottien kuulumisia (se on yhtä hullaantunu eläimiin ja jutellaan usein meidän lemmikeistä) mutta omalta osalta se hyväntuulinen työsuhde oli ohi. En osannu enää näyttää aitoa kiinnostusta ja kaikki sen sanoma meni ulos toisesta korvasta. Kirjottelin sen epä ammatillisesta käyttäytymisestä facebookissa ja sain aivan järjettömästi tukea ystäviltä ja jopa niiltä kenelle en juttele melkeen koskaan. Olin jo kerenny kyseenalaistaa päätöstäni tuoda esille sen että haluan hakea uusia töitä. Tuki jota sain varmisti että olin toiminut oikein ja täysin oikeuksien mukaisesti. Ja oon sitäpaitsi antanu ihan liikaa tälle yritykselle. Eikä muhun luoteta vieläkään. Joten on aika siirtyä eteenpäin!

Tänään tein uuden CV:n ja tällä viikolla haen yhtä mielekkään oloista työtä paikassa jota tuen ja jonka työhön uskon. En luule saavani paikkaa mutta ainaki pääsen perehtymään työnhakuun koska tähän mennessä kaikki työt on vähä niinku sattunu kohdalle sopivaan aikaan, ilman mitään hakuprosessia tai haastatteluja. Kohti uusia haasteita siis!