Voi itku.

Tama aika vuodesta on se kun alkaa stressaamaan. Se on jotenkin heti kun marraskuu alkaa niin rupeaa kyynelkanavat tayttymaan suolaisella nesteellaan ja silmakulmissa nykimaan. Tuntuu etta hiukset pitaa repia paasta, ja aanta korottaa joka asiasta. Kaikki asiat temppuilee ja on hankalia silloin kun niita tarvitaan kaikista eniten ja sita yrittaa vakisin loytaa iloa pienista asioista, vaikka silmat onkin kurjuudesta sumeat. Tata sattuu joka vuosi. Viime syksyna oli niin kurja olo etta kun yksi lautanen meni rikki, en pystynyt edes palasia keraamaan lattialta, koska tunsin oloni itsekkin rikkinaiseksi lautaseksi ja jain sitten siihen nyyhkyttelemaan. Ja Robert lahetti linkin artikkeliin missa oli kuvia elaimista ja siina lopussa oli video virtahevosta jolla on ripuli, ja se alkoi sitten (kun mulla on vahan tallanen pienten poikien huumorintaju) naurattamaan niin etta ei enaa viitsinyt olla surkealla tuulella. Nyt on taas vahan kaikkea; koulu ei mene hyvin (mutta kuinka kauan sita jaksaa oikeen "tsempata" kun oikeasti on jo valmistunut sielta koulusta ja nyt vaan lukee uusiksi jotain kursseja? Menee kiinnostus vahemmastakin. Haluan tyoelamaan ja nyt heti), ja sitten on nama paperihommat mitka nyt paljastuikin paljon isommaksi projektiksi, ja se etta mies tunkee sen kaiken mun vastuulle, silla syylla etta han kay toissa eika han halua kotiintullessa joutua selvittamaan mita mihinkin paperiin tulee jne. Ja sitten stressaa sekin etta talvi on tulossa eika Cornelia asu vielakaan toisen rotan kanssa. Nakurotallehan se nyt olisi tosi hyva kun se asuisi karvaisen kaverin kanssa kun taalla meilla on niin kylma talvella. Taalla sisalla siis. Ehkapa teen uuden kerayksen Samin leikkausta varten. Kerattiin Fredrickin leikkausta varten rahaa, ja saatiin vahan ylimaaraistakin, mitka kaytettiin sitten Thomasin leikkaukseen. Kiitos vaan kaikille ketka lahjoittivat Fredin palleja varten :D Sekin stressaa etta pankkitili nayttaa aika kurjalta, ja silla pienella summalla pitaisi jaksaa elaa koko loppuvuosi. HAHA. Silla ei edes makseta vuokraa. Jonkun laskun taisin kylla maksaa, kun meilla on tuo tv- ja nettilasku paljon pienempi nyt kun ollaan kokonaan lopetettu tuo digiboxi. Me ollaan Analoogisten Perhe nykyaan :D Itseasiassa, me saastetaan melkeen 100 dollaria pelkastaan silla. Aika kiva! Tuon lauseen kirjoittaminen piristi mielentilaa, ja myos se etta mulla on jo 5 kaveria rientanyt apuun tayttamaan naita lausuntoja naita papereita varten :D Ihana kun on sitten useampi mista valita :) Pyysin Robertin vanhinta siskoa myos, kun han on opettaja ja hyva kirjoittamaan ja on kaynnyt lakikoulut sun muut, niin se ehka nayttaa tosi hyvalta. Meidan kaveri kuka vihki meidat on luvannut kirjoittaa yhden, ja yksi kaveri kenet tapasin ensimmaista kertaa kun olin Robertia moikkaamassa on myos lupautunut. Onpa ihanaa. Jos olisi varaa, veisin heidat kaikki kaljalle. Tama yksi niista on juuri saannut lapsen, ihan pari paivaa sitten ja on kuitenkin lupautunut auttamaan. Ensin itketti kurjuus, ja nyt sitten se etta ihmiset on kylla aika ihania aina valilla. Ehka siis on parempi etten jatka enaa masentavien asioiden listaamista :D Taidanpa jatkaa tasta paivaani printtaamalla pari sivua yhdesta koulukirjasta, ja sitten painun postiin ja syon jotain ja sitten onkin aika leikkia rotskujen kanssa. Jos ei siina vaiheessa ala hymy nousemaan huulille, niin sitten on otettava kovat aseet kayttoon; kuuma kylpy, kirja ja kalja. Ja ukko viereen, rotta syliin ja joku hyva sarja pyorimaan. Nailla evailla luulisi huonoimmankin asenteen muuttuvan!