Tupakointi.

Voi voi. Olin aikoinaan tupakoitsija. Aloitin vakituisesti polttamisen kun olin 20, ja poltin sitten vakituisesti viisi vuotta. Aloitin sen kun asustelin yksin Goteborgissa, mulla sattui olemaan niin huikea parvike etta piti keksia sille joku hyva kaytto :P En polttanut kauhean vakituisesti kuitenkaan. Kotona iltaisin saatoin polttaa ehka yhden tai kahden, kaupungilla jos olin niin otin sitten ehka pari, mutta kun en kaupungilla kulkenut kuitenkaan ihan joka paiva niin saattoi sitten valilla menna paiva jolloin poltin ehka yhden vaan. Aski kesti alkuaikoina ehka kuukauden verran kun sita sillon alussa tuli "harrastettua" niin spontaanisti. Sitten kun muutin takaisin vanhempien luo, ja aloin kaymaan taas toissa, tuli sen mukana sitten vakituisemmat ajat. Tauoilla tuli sitten kaytya tupakalla ja kun oli tyokavereita ketka polttivat niin sitten siina niitten kanssa tuli rookattua. Ja kun aloitin iltavuoron niin saatoin ottaa yhden iltapaivalla toihin mennessa ja sitten kun olin kotiin tullut niin kavin viela yhdella yolla. Ja ne tavat tuli sitten tietenkin mukaan tannekkin, etta aamulla tupakalle, sitten siina paivan mittaan ehka yks tai kaks ja illemmalla viela. Roberthan polttaa tupakkaa, niin sen kanssa sitten tuli aina kaytya rookilla. Kun juo niin sita aina tekee mieli tupakkaa, ja silloinhan sita polttaa enemman niin joskus sillon tuli sitten otettua ylimaaraisia. Sitten kun olin 25, paatin lopettaa. Se oli moraalinen paatos, koska se ei sopinut aatteisiini se tupakan polttaminen, ja sita kesti kokonaisen vuoden. Se etten koskenut tupakkaan. Se oli mulle tosi vaikeaa lopettaa, ja ne ensimmaiset pari paivaa oli tosi vaikeat. Olin hirvean pahalla tuulella ja itketti, ja se oli kidutusta nahda Robert rooki suussa. En pystynyt baareissa menemaan pihalle Robertin kanssa koska tiesin etta alan heti vonkaamaan tupakkaa. Ajan myota se sitten helpotti, tietenkin. Ja aloin huomaamaan asioita jotka olivat erilailla kun ei enaa polttanut ollenkaan, ja se oli tosi kiva ja olin ylpea itsestani ja siita miten helppoa se sitten loppujenlopuksi oli, se tupakoitsematta oleminen. Sitten tuli sen vuoden Awesome Fest, ja tiesin etta tama on vaikeaa, niinpa ajattelin etta no tama viikonloppu voi olla se yksi viikonloppu vuodesta kun saa poiketa tavoistaan, koska sina viikonloppuna nyt poikkeaa muutenkin tavoistaan; se on festariviikonloppu - silloin juodaan liikaa ja syodaan huonosti. Ongelma siina oli se etta sen jalkeen oli niin helppo puolustella sita kannipolttamista. Mutta ei se kannipolttaminenkaan niinkaan haitannut, kun ei omia tupakoita ostanut. Ja sekin alkoi natisti, silleen etta yhdessa kanni-illassa poltin ehka max nelja tupakkaa. Mutta nailla tavoillahan on tapanaan vain pahentua. Olen ehka sen ajan kun olen kanni polttanut ostanut omilla rahoilla varmaan vaan 5 askia tupakkaa. Ehka enemman, mutta kuitenkin sen verran etta ne kerrat voi laskea kahdella kadella. Yleensa pysyttelen vaan siina muilta pummaamisessa. Tietty se on arsyttavaa, mutta hei, omaa napaani nyt tassa mietin kaikista eniten. Mutta nyt kun on joskus ollut sellaisia viikkoja etta on ehka kaynnyt ulkona vahan enemman, ja vaikka sekin kun Tytti oli taalla ja tuli otettua vahan reilummin, niin menee sitten sita rookiakin enemman. Yleensa en polta jos en ole menossa baariin. Olen yrittanyt pysytella siina. En haluaisi taas alkaa vakituiseksi tupakoitsijaksi, varsinkin kun itse niin koitin kannustaa aikoinaan muita lopettamaan, ja yksikin nettikaveri onnistui siina, ja siskokaan ei nyt enaa polta (tosin han odottaa lasta, etta se nyt on aika vakava syy pitaa halut kurissa. Mutta on myos varmaan helpompi sen takia sitten pysytella kaidalla tiella lapsen syntymankin jalkeen). Ikava kylla, kavin juuri asken tupakalla, enka ole juonnut yhtaan alkoholia. Ja eilen kun oltiin Robertin kanssa autokorjaamolla, poltin yhden. En kylla sitten enaa koko paivana miettinyt asiaa, ja uskon etten sitten enaa tanaan mieti tupakkaa yhtaan (ellei sitten oteta kaljaa), mutta en voi olla huomaamatta miten samanlaiset kaavat toistuvat. Etta sellainen "no jos nyt yhden vaan" onkin seuraavana paivana jo kaksi, ja sitten koulupaivina yhtakkia poltatkin bussille mennessa ja bussilta tullessa ja rutiinit palaavat paikalleen. Robert nyt osti mulle askin pari paivaa sitten, koska mulla ei ole rahaa, ja sita alkoi tympia se kun vein silta tupakkaa. Niin nyt on sekin vaara. Ja koska olin niin ylpea ja muut olivat musta niin ylpeita niin nyt vahan havettaa myontaa. Vaikka kylla ma vanhemmilleni myonsin jo jokunen aika sitten polttavani taas kaljotellessa. Ei niilla kylla ollut paljon sanomista asiaan, ja mita sitten vaikka olisikin? Olenhan aikuinen ja oman elamani herra, mitapa sanomista heilla olisi asiaan, muuta kun etta pitaa terveyden takia lopettaa jne. Omat vanhempani ovat molemmat entisia tupakoitsijoita; isa lopetti kun olin ihan pieni, varmaan jotain 3-4 vuotta, ja aiti lopetti kun olin 10. Sisko ja mina perittiin selvasti huonot tavat, kun me ollaan molemmat oltu tupakoitsijoita. Voiko enaa edes sanoa ettei polta, kun selvasti polttaa? Vaikka se olisikin vain kannissa. Olen yrittanyt miettia sita syyta miksi lopetin kokonaan, ja jostain syysta se on siella niin takana paassa etten saa kiskottua sita esiin tuomaan mulle uutta motivaatiota lopettamiseen. Vaikka asia on sellainen etta se painaa mielta, niin se ei ilmeisesti paina tarpeeksi, tai etten vaan mieti sita tarpeeksi paljon ja hartaasti koska en ole saannut viela sita sellaista inspiraatiota joka sanoo etta NYT LOPETETAAN. Ehkei se itse tupakointi harmita yhta paljon kun se, etta sellainen asia minka pitaisi taas saada lopettamaan, ei ole tehny tehtavaansa. Se pistaa miettimaan etta miten moraaliton sita loppujenlopuksi sitten on, ja miten surkea olet jos et osaa edes seurata itsellesi tarkeita aatteita. (Elainkokeista on siis kyse. En kayta edes mitaan meikkeja tai shampoita tms mitka on elaimilla testattu.) Niin sita vaan valahtaa taas huonojen tapojen orjaksi, ja yleensahan siina unohtuu itselleen tarkeat asiat. Niinhan se aina menee. Vaikka kuinka yritan muistuttaa, niin tupakan savu nauraa pain naamaa nousten kohti taivasta.