There once was a maid from Stoneberry Hollow.

Arvatkaa kuka tayttaa 30 lauantaina? Tama dorka tassa. Robert ois kerranki viemassa mua Borrego Springsiin perjantaina, mutta nyt hieman pelottaa etta jos matkanvarrella onki niita sellasia setia ketka haluaa kattoa papereita, ja joltainhan puuttuu kaikki paperit talla hetkelle..."oho." Blaa. Mut ku kerranki se ois viemassa sinne. Hoh. Meian pieni mies Fester tayttaa 2 ylihuomenna. Synttariviikko taalla meilla!

Huomenna on se ystavaton ystavapaiva. Ystavaton, koska taalla Amerikanmaallahan se on enemman sellanen romantiikan ja pariskuntien paiva, mika, vaikka pariutunut olenkin, on aina vaha vituttanu. Mutta jos olet taman blogin aktiivinen lukija, niin tiedatkin jo etta kuinka paljon asia vituttaa, koska oon siita ainakin 2 vuotta perakkain huudellu taalla. Mutta koska Robertilla on huomenna vapaata ja mullakkin saattaa olla, nii en tiia, ehka me tehaan jotain. Riipastaan vaikka kannit. Sehan on romanttista, vai?

Oon ylihuomenna menossa pieniin tuuraustoihin. Pomon isapuoli kaipailee tyyppia vastaamaan puhelimiin keskiviikkona, torstaina ja ens maanantaina. Tarjouduin sitten niihin hommiin, koska rahaa, rahaa, rahaa. Ja myos koska mulla ei valttamatta oo toita huomenna sen takia kun meilla on pienenmoinen remontti meneillaan toissa ja siina saattaa kestaa viikko. Lattia koristellaan ja pari seinaa maalataan ja tuodaan uusia huonekaluja. Tai sanotaanko niita tasoja edes huonekaluiks liikkeessa missa myydaan kaikkee kasintehtya? No ihan sama. Uudet tasot laitetaan kuitenki. Ja naapuriliikkeessa tapahtuu, eilen maalattiin ja kaikkee. Ne varmaan laittaa lattiat kuntoon tanaan. Jannaa! Aloinpa myos tekeen koruja yhtakkia. Tai, oonhan tehny niita korvakoruja ennen mut nyt tein kaulakoruja. 2 meni jo. Menispa loputki.

Tanaan vietan vapaapaivaa yksin pitkasta aikaa. Rotat on varmaan innoissaan ku paasee oikeen kunnolla leikkimaan tanaan ja kerkee hyvin siivota niitten hakit ja kaikki. Clarencenki akvaario pitais kohta pesta, tai ainaki vaihtaa puolet vedesta. Muuten meinasin vaan varjailla tukkaa ja pelata tata South Park pelia missa oon onnistunu jumiutumaan koska oon tyhma ENKA MENNY SINNE VITUN KIRKKOON KOSKA JOS OISIN LOYTANY JEESUKSEN NII SIT SIITA OIS OLLU HYOTYA NYT voi satans satan ku voi olla saapas joskus. Nii kerta. Ku se Jesse on sellanen summon character nii se ois voinnu vaha nayttaa taivaan merkkeja noille vitun elfseille keta nyt yritan tappaa tassa. Blaaaa.

Kaytiin Soda & Swinessa lauantaina. Niitten quinoapullat on aina nii hyvia. Niille oli tullu uus vegaaninenki vaihtoehto. Ei ollu ennen. Kaveri soi sita, ja maistoin. Oli ihan hyvaa. Kaytiin vihdoinki Little Dame shopissa. Se on sellanen sopo liike missa myydaan taytettyja elaimia ja sellasta, mut sit siella oli kaikkee sellasta myos mita meiltaki loytyy esim. kristallikoruja. Sit oli kans kaikkee sellasta arsyttavaa mista kaikki "noita/merenneito" mimmit tykkaa nykyaan. Kaskinpa silti Robertin kaya siella synttariostoksilla :D Kaytiin myos aamulla Robertin kans swap meetissa ja ostin sellasen lasisen displaylaatikon minka sisalla oli sailottyja perhosia ja ne oli laitettu sillee natisti jonku oksan ymparille. Niita oli monta eri tyyppista perhosta. 20 dollaria. Se oli aika hyva deal. Ostin myos tussit. Ma en edes piirra mut ku ne oli vaan 2 dollaria. Joskus saa vaha splurge. En koskaan osta itelleni mitaan nii valilla on hyva vaha muistaa itteaan. Annoin Robertille 50 centtia etta saa itelleen sellasen Agnew/Nixon pinssin :D Sit illalla kaveri tuli tanne ja juotiin kaljaa ja Periscopetettiin 3 tuntia. Hups.

Sellasta tanaan. Mun hiukset tana aamuna on silleen Trey Parker, circa '99.

Turvapuhelin.

Hellurei.

Oon varmaan pariinkin otteeseen taalla selostanut etta tuolla ostoskeskuksessa pyorii sellasia saalittavia sieluja kenen paivat kuluu siina etta ne kulkee ympari ostoskeskusta ja hairitsee olemassa olollaan siella tyoskentelevia tyyppeja. Naihin kuuluu venalainen mies Boris (kenesta muistan puhuneeni taalla), Avon-tati (kenesta oon oikeen valittanukkin taalla) ja A.J - mies kuka nayttaa silta etta nousi tuhkaisesta roskiksesta ja haisee pallihielle ja tupakkavedelle.

Avon-tati ei enaa vaivaa hirveesti koska silla on sen verran instincts etta se huomaa ettei mua kiinnosta jutella sille. Boris ei vaivaa enaa myoskaan nii kauheesti, kunhan vaan muistan vilkuttaa sille ja palata takasin kannykkani raplaamiseen. A.J hairitsee sitten niittenki puolesta.

Meilla ollaan jo aikasemmin sanottu tasta ostoskeskuksen vartijahenkilokunnalle. Ollaan sanottu mall managementille jopa. A.J on sellanen hieman harhaluuloinen seta, etta kun sille on vartija sanonu etta et voi menna tonne hairitsemaan tyttoja jatkuvasti, niin se on luullu ettei meilla oo ollut asian kans mitaan tekemista. Etta meita ei kylla haittaa jos se tulee kaymaan. No todellakin haittaa :D  Mua ei niinkaan oo ennen hairinny sen pistaytymiset, koska oon toissa kaks kertaa viikossa, eika se edes aina oo tullu kaymaan sillon. Mut nyt oon ollu melkeen 3 viikkoa joka paiva toissa, ja arvatkaa kenet oon saannu jokapaivaseks riesakseni? No taman haisulinpa tietenki. Ja pinna alkaa olla naaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaain kireella etta kohta isken sita ruuvimeisselilla silmaan jos naen sen viela kyylaavan mun suuntaan. (Ps. se kattoo mun tisseja. Tosi hairitsevaa.)

Koska silla on myos jotain mentaaliongelmia, niin en oo viittiny sanoo rumasti, mutta alan olla siina pisteessa etta ymmarran ettei jonku randomin mielenterveys oo mun ongelma, etta on mullakin oikeus olla ahdistumatta tyo olosuhteissa ja etta taytyy teha asialle jotain. Se, etta vartijoille ilmottaa asiasta ei auta kauheen pitkalle kuitenkaan, silla muutaman viikon porttarin jalkeen tama mies tulee hajujensa kanssa taas meidan ovelle jutustelemaan kaikesta ei-todellakaan-kiinnostavasta. Se on periaatteessa ihan harmiton tyyppi, mutta se pelottelee olemassa olollaan asiakkaita pois ja alkaa hermot meneen kun useamman kerran paivassa se tulee juttelemaan. Mun ei tarvi olla kiva kenellekkaan joka ei oo tulossa laittamaan rahaa meidan kassaan, enka aina haluakkaan olla.

Nyt oon keksiny ainakin naille viimesille putki tyovuoroille ratkaisun: koska chattailen facebookissa aina tyopaivan ajan Tytin kans, niin lahetan sille tietyn hymion chatissa aina kun taa mies tulee lahelle liiketta. Se on Tytille merkki, etta nyt on soitettava mulle chatin kautta :D Nain valtyn tylsalta ja rasittavalta keskustelulta, ja saankin tilalle mukavempaa juttuseuraa :D Tanaan turvapuhelimeks pyysin Jessicaa, mutta aloin samalla chattailemaan Lindan kans ja lopulta Lindan kans soiteltiin, niin se kavikin sitten turvapuhelimesta. Jos viela huomiselle ja perjantaille saisin turvapuhelimen niin olisin hyvin kiitollinen :D Sunnuntaina voin jo yrittaa parjata, ku on edellinen paiva ollu vapaata ja sita seuraava tulee myos olemaan. Mut sit kun pomo palaa, kerron sille miten on menny, ja kuinka raastavaa ja haastavaa on ollu tan yokotyksen kans, ja ehka me voidaan yhdessa menna juttelemaan ostoskeskuksen paatyypeille seka vartijoille. Sellanen viela etta veli tuli kaymaan ja hengailemaan kaupalla tanaan, ja olin siina pistamassa putiikkia kiinni lounaan ajaks, niin taa elava kessu kaveli siita ohi, ei sanonu mitaan mutta kyylas suu auki samalla kun kaveli siita ohi. Kiva. Taa tyo on helppoa, mutta naa ostarin surulliset sielut on NIIN RAASTAVIA. Huoh.

Tammikuun parhaat.

Vahan taas tallasta kivaa viime kuulta!

South Park: Stick of Truth. Ostettiin sit versio joka toimii ja aloin heti pelaamaan sita. Siihen jaa koukkuun. En oo ennen pelannu mitaan RPG peleja koska ne on melkeen aina jotain fantasiapeleja, ja mua ei oikeen tuo genre kiinnosta missaan muodossa. Mutta taa oli hauska, koska se on aika simppeli, ja ne tehtavat on hauskoja ja muutenki, South Park, nii siina on sita huumoria mukana. Talla hetkella yritan kerailla alushousuja pelissa.

Scott Bradlee's Postmodern Jukebox on sellanen aivan mahtava bandi, kuka soittaa vintage tyylisia covereita kaikista pophiteista. Kun sanon vintage niin meinaan etta kaikkee niinkun 20-luvun ragtime tyylisesta 60-luvun souliin. Aivan ihanaa :D Niilla vaihtelee solisti aina, mut kylla on kuulkaa taitavaa porukkaa. Taa on ihan mun lemppari cover, tallanen 50-luvun versio, biisista joka on sit oikeesti ihan hanurista. Myos tama on ihanan pirtee versio Madonnan Material Girl'ista. Feat. maailman ihanin Ruotsalainen jazz artisti, Gunhild Carling. Se steppaa ja soittaa vaikka mita puhallin intrumentteja ja on muutenki tollanen pirtee ja energinen :D Taa bandi on tulossa tanne nyt 17 paiva, mika sattuu oleen paiva ennen mun synttareita ja haluttais kylla menna, mut liput maksaa VAHINTAAN 40 ja menee siita sit vaan ylospain nii en tiia :/ Bloo.

Toinen tallanen musiikkihurahdus on Leap of Faith musikaalin soundtrack. Aattelin yks paiva etta kun kerran Raul Esparza on ihan maailman paras ja mun lemppari tossa Law & Order: SVU:ssa ja ku se on kerran vaantany vaikka mita Broadway show'ta, nii ois kiva vaha kuunnella mitas kaikkee herra on lauleskellu. Kuuntelinpa sitten tata, ja tykkasin siita niin paljo etta se jai soimaan pidemmaks aikaa. Tas ois tallanen ja tallanen.

Ja sit viimeseks, It's Always Sunny in Philadelphia tv-sarjan uusin kausi. Oon vasta kattonu 3 jaksoa, mutta mikaan niista ei oo jattany kylmaks. Nyt en oo kahteen viikkoon kattonu, mutta huomenna ois tarkotus catch up. Jokaista jaksoa oottaa jo innolla ku on tahan mennessa jo ollu nii hulvaton meininki. Taa sarja nyt muutenki on ihan loistava.

Rosk en roll unelmat pilalla.

Tiiatteks sen tunteen ku joku asia harmittaa ja sit on vaan silleen et "no ei voi mitaan" mut sit yhtena paivana heraat ja se harmitus on kerenny muhia sen verran etta enaa ei edes harmita; nyt vaan vituttaa, ja aivan perkeleesti. No, koen tata just nyt. Mennaanpa yksityiskohtiin.

Yla-asteella olin sellasessa bandissa ku MaryBell. Meita oli mun ja Tytin lisaks 3 muuta mimmia. Ma kirjottelin biiseja ja lauloin ja Tytti soitti rumpuja. Elama oli ihanaa ja me oltiin aika kova bandi. Aattele nyt, 14-16 vuotiaita kovia rokkimimmeja. Sit myohemmin opettelin myos soittaan bassoa ja oon sita soitellu on/off sen jalkeen. Bandi hajos ku kaverisuhteet vahan rakoilu ja makin muutin sitte pois vuonna 2003. JA NYT ON VUOSI 2017 JA ON VUODESTA 2003 ASTI HAAVEILLU UUDESTA BANDISTA. voi herran jumala kun on niin vaikeeta.

Ruotsissa soitin pari kuulautta yhessa tosi tylsassa bandissa silloisen poikaystavan kans. Se oli tylsa bandi siks etta se ei ollu meidan kaikkien bandi vaan se oli sen yhen jatkan bandi, me muut vaan satuttiin soittamaan siina. Se tyyppi tykkas eniten kaikesta singer songwriter paskasta ja joku Per Gessle oli sen lemppari. Sit meilla oli myos rumpali kuka halus vaan soittaa black metallia ja kaikkee tuplapedaalimenoo. Niin voitte varmaan kuvitella ettei siita oikeen tullu mitaan 😀

Sen jalkeen yritettiin parin tyttokaverin kans ja treenikamppaki oli mut rumpalin piti opetella soittaan niita rumpuja eika sita oikeen kiinnostanu nii siitakaan ei sit oikeen tullu mitaan. Se oli muutenki jotain niin epatoivosta se meno. Tosin hiljattain sain tietaa etta bandin "kitaristi" ryhty basistiks ja sit laulajaks johonki mimmimetallibandiin ja ne kiersi taallakipain ja nykyaan se laulaa bluesia Malmossa. Etta good for her.

Oon haikaillu takas banditreeneihin. Ma en soita melkeen koskaan koska mua kyllastyttaa tollanen yksin soitteleminen. Ois kiva tietaa etta harjottelen jotain varten. Viime aikoina tosi monet mun kaverit on huhuillut bandikaverien peraan facebookissa. Joka kerta oon innokkaasti ilmottautunut jasenkandidaatiks mutta ihan kuuroille korville (tai sokeille silmille?) kukaan ei niinkun huomioi vastauksiani ollenkaan. Ja se tuntuu yllattavan pahalta. Tottakai sita alkaa miettia et miksei kukaan halua mua mukaan. Eihan kukaan voi edes paattaa etten oo tarpeeks pateva kun ei kukaan oo edes kuullu ku soitan! Mut eipa nayta ketaan kiinnostavan. Netistahan noita bandikavereita saa mutta se kans edellyttaa sita etta ois joku treenipaikka tms ja ma en oikeen diggaile tuntemattomien kans puuhastelusta. Robert kylla ois on board mut silla ei oo edes kitaraa ja kaksin on vaha vaikeeta.

Surettaa, vituttaa. Haistakaa pyllya te ketka ette haluu mua, ma alan tekeen paskaa konemusiikkia. Huoh.

Paani on kuin puristimessa.

Mulla on elamani kolmas migreeni menossa ja se on sen verran mullistava asia etta siita pitaa huudella ympari internetin ihmeellista maailmaa. Taa on viela se sellanen super "kiva" missa silmassa nakyy sellasia aaltoja ja tuntuu ettei nae oikeen kunnolla. Nyt myos hieman yokottaa. Pitais menna suoraan toista pelaamaan triviaa etta toivon taman helpottavan siihen mennessa. Ei kylla yhtaan kiinnostais olla toissa naissa olosuhteissa.

Huomenna paasen leffaan! Kaydaan vihdoinki kattoon se La La Land!! Se alko just pyoriin tossa ciereisessa leffateatterissa. Robert kutsu tata date night'iks. Se ei oo sen 9 vuoden aikana ku ollaan oltu yhessa ikina kutsunu mitaan nimella date night 😀

Pidin vaha taukoo Six Feet Underin kattomisesta ku se neljas kausi ei ollu musta yhta hyva ku ne muut siihen asti. Aloinki siina valissa kattoa the New Normalia. Siina on ihana Andrew Rannells. Oon kerenny kattoo sen melkeen kokonaan jo. Sita on vaan yks kausi mut siina on 23 jaksoa ja huomenna sit katon viimesen. Oon tykanny. Mitas sita kattois sit ku Six Feet Underin viimenen kausi on katottu? Meilla on wifi nyt kotona ja amazon fire stick tv pelaa nii sielta voi katella kaikkee kivaa. Amazon tv:sta nakyy esim. Curb Your Enthusiasm! Jessss.

Jaa'a. Eikohan palata toihin. Eli selaamaan puhelinta seuraavat 7,5 tuntia.

On niita hyviaki asioita maailmassa viela.

Siina missa tama maailma on menossa helvettiin hiljalleen nii on kiva kun on jotain omia mukavia juttuja mita oottaa innolla. Esim. Kesalla on se Book of Mormon mita ootan kun kuuta nousevaa. Nyt tanaan tuli viela sellanen juttu etta Tytti oli varannu lennot syyskuulle ja tulee siis sillon kaymaan taas!! Ollaan jo viime vuoden puolella alettu suunnittelemaan tata ja nyt se sitte tapahtuu! Tytti oli taalla viimeks 2014 ja sita edellisen kerran 2012. Ja sit kavi sellanenki juttu etta saatiin tuo viereinen liike tuossa etta mulla on parin viikon paasta toinenki tyo! Oottelen sita innolla. En oo saannu aikaseks kirjotella oikeen koska oon ollu toissa non stop. Olin ensin sunnuntai, tiistai, torstai-sunnuntai, ja nyt tiistai-sunnuntai jonka jalkeen viela tiistai-perjantai ja sen jalkeen varmaan normaali vuorot kunnes uus liike aukeaa. Jee! Et sellasta tanaan.

Paa hiekassa.

Huoh. Ei voi muuta sanoa kun seurailee naita taman maan touhuja. Alkaa tulla jo korvista ulos. En sano niin sen takia koska oisin joku oranssin sedan kannattaja tms, en todellakaan ole, mut kun valilla tuntuu silta etta alkaa riittaa. Mietin etta kenelle ihmiset jakaa naita artikkeleita yms. Onko toisilla oikeesti nii paljo tuttuja kenen mielipiteet ja aatteet poikkeaa omista? Ihan oikeesti kysyn tuota, koska mulla ei oo yhtaan sellasia tyyppeja facebookissa. Niin mietin etta jaetaanko naita sit vaan niille ketka on jo valmiiks samaa mielta, vai onko nama niille ketka ei oo, vaiko kenties sitten tallasille nossoille niinkun ma, ketka ei vaan jaksa :P Se on hieno juttu etta jotkut jaksaa ja on jossain lentokentilla protestoimassa jne, mutta musta ei oo yhtaan sellaseen. En pysty ajatella tallasia asioita ollenkaan. Meen ihan lukkoon, alkaa masentaa, pitaa keksia muuta ajateltavaa. En tykkaa etta kaikkea tallasta koko ajan hinkataan naamaan, ku yritat elaa elaamas ihan normaalisti (niin kauan ku sita voi elaa normaalisti :D ehheh.) Jos sanon etta en pysty yhtaan kattoon naita juttuja, niin siihen ei sit reagoi yhtaan kukaan. Varmaan ajattelevat etta "yrittaapa tuo olla tosi edgy nyt ku on noin reippaasti ignorant." En yrita. En vaan PYSTY.  Blaaa.

Meilla on tanaan vapaata yhessa. Ja siella pitais olla yli 20 astetta tanaan. Ihanaa. Tehaan jotain kivaa, ettei tarvi miettii tallasia hirvityksia.