Rosk en roll unelmat pilalla.

Tiiatteks sen tunteen ku joku asia harmittaa ja sit on vaan silleen et "no ei voi mitaan" mut sit yhtena paivana heraat ja se harmitus on kerenny muhia sen verran etta enaa ei edes harmita; nyt vaan vituttaa, ja aivan perkeleesti. No, koen tata just nyt. Mennaanpa yksityiskohtiin.

Yla-asteella olin sellasessa bandissa ku MaryBell. Meita oli mun ja Tytin lisaks 3 muuta mimmia. Ma kirjottelin biiseja ja lauloin ja Tytti soitti rumpuja. Elama oli ihanaa ja me oltiin aika kova bandi. Aattele nyt, 14-16 vuotiaita kovia rokkimimmeja. Sit myohemmin opettelin myos soittaan bassoa ja oon sita soitellu on/off sen jalkeen. Bandi hajos ku kaverisuhteet vahan rakoilu ja makin muutin sitte pois vuonna 2003. JA NYT ON VUOSI 2017 JA ON VUODESTA 2003 ASTI HAAVEILLU UUDESTA BANDISTA. voi herran jumala kun on niin vaikeeta.

Ruotsissa soitin pari kuulautta yhessa tosi tylsassa bandissa silloisen poikaystavan kans. Se oli tylsa bandi siks etta se ei ollu meidan kaikkien bandi vaan se oli sen yhen jatkan bandi, me muut vaan satuttiin soittamaan siina. Se tyyppi tykkas eniten kaikesta singer songwriter paskasta ja joku Per Gessle oli sen lemppari. Sit meilla oli myos rumpali kuka halus vaan soittaa black metallia ja kaikkee tuplapedaalimenoo. Niin voitte varmaan kuvitella ettei siita oikeen tullu mitaan 😀

Sen jalkeen yritettiin parin tyttokaverin kans ja treenikamppaki oli mut rumpalin piti opetella soittaan niita rumpuja eika sita oikeen kiinnostanu nii siitakaan ei sit oikeen tullu mitaan. Se oli muutenki jotain niin epatoivosta se meno. Tosin hiljattain sain tietaa etta bandin "kitaristi" ryhty basistiks ja sit laulajaks johonki mimmimetallibandiin ja ne kiersi taallakipain ja nykyaan se laulaa bluesia Malmossa. Etta good for her.

Oon haikaillu takas banditreeneihin. Ma en soita melkeen koskaan koska mua kyllastyttaa tollanen yksin soitteleminen. Ois kiva tietaa etta harjottelen jotain varten. Viime aikoina tosi monet mun kaverit on huhuillut bandikaverien peraan facebookissa. Joka kerta oon innokkaasti ilmottautunut jasenkandidaatiks mutta ihan kuuroille korville (tai sokeille silmille?) kukaan ei niinkun huomioi vastauksiani ollenkaan. Ja se tuntuu yllattavan pahalta. Tottakai sita alkaa miettia et miksei kukaan halua mua mukaan. Eihan kukaan voi edes paattaa etten oo tarpeeks pateva kun ei kukaan oo edes kuullu ku soitan! Mut eipa nayta ketaan kiinnostavan. Netistahan noita bandikavereita saa mutta se kans edellyttaa sita etta ois joku treenipaikka tms ja ma en oikeen diggaile tuntemattomien kans puuhastelusta. Robert kylla ois on board mut silla ei oo edes kitaraa ja kaksin on vaha vaikeeta.

Surettaa, vituttaa. Haistakaa pyllya te ketka ette haluu mua, ma alan tekeen paskaa konemusiikkia. Huoh.