VAHANKO SE FALSETTOS OLI HYVA.
Ensimmainen osa oli super hauska, Brandon Uranowitz oli ihan loistava ja nii oli Stephanie J. Block. Siis ne kaikkihan oli tietenki, mut jotenki olin niin keskittyny siihen etta Andrew Rannells oli siina ja nyt viime aikoina myos Christian Borle ku oon kattonu kaikenlaista missa seki on. Mut siiiiis!!! Ja ihanaa oli etta kaikki teatterissa taputti joka kappaleen jalkeen, vaikka se tuliki valkokankaalta se musikaali. Sit se toinen osa oli se surullisempi osa. Itkin koko sen toisen osan ajan ja kuulin joka puolelta hirveeta nyyhkytysta, etten siis ollu ainoa :D Ja siis tirauttelin ihan kunnolla, ettei mitaan sellasta sala-itkua, ku vahan nyyhkii paidan hihaan ja rapyttelee silmia niin ettei itkut nakyis naamalla. Vaan siis ihan OPEN THE FLOODGATES. Ois pitany ottaa nenaliinoja mukaan. Olin varautunu tahan ja ottanu meikit pois ennen ku menin sinne :P Naytin silta ku oisin polttanu miljoona jointtia ja sen jalkeen saannu turpaan. A++++++ JJJJAAA en oo ikina tykanny March of the Falsettos-biisista, mut se oli tosi hauska kun sen naki! Ja sit mun lemppari Games I Play ei sit ollukkaan yhta hyva ite naytelmassa. Andrew Rannells laulaa sen jotenki voimakkaammin silla levylla. Mut sit taas You Gotta Die Sometime oli ihan painvastoin. Siina kylla tuli muutama kyynel :P
Yleisossa oli enimmakseen vanhoja homomiehia. Oli pari jotain esiteinia myos, koska ku menin vessaan naytoksen jalkeen, oli siella jotain 12-13 vuotiaita ketka hehkutti miten iiiiihana Anthony Rosentahl, naytelman 13-vuotias tahti, on :D Olipa jotenki sulosta. Oli siella pari ihan muutama ns. heteropariki. Ei siis voi olettaa etta pariskunta jossa on mies ja nainen on valttamatta heteroita, siksi "niin sanottuja" heteropareja.
Luulin et se ois maksanu 12 dollaria, mut se oliki 15. En nyt edes muista mita se kassatati sano, mut jotain kait et ku on limited time nii se on full price. Mut ihan sama, halusin niiiiiin naha ton. Ihan hyva ettei Robert lahteny, ku oisin sit joutunu maksaan senki lipun. Mut se ei ois tykanny tuosta ollenkaan. Toi oli siis sellanen musikaali missa ei oo mitaan dialoogia ilman etta se lauletaan. Kaikki siis on pelkkaa laulua. Robert ei oikeen tykkaa sen tyyppisista musikaaleista. Ne sellaset ei oo munkaan lemppari musikaaleja, mut taa oli just huippu talleen :D Valitty tosi hyvin se huumori ja ne tunteet lauluissa.
Joo'o. En tiia miks pistin Dear Evan Hansen-musikaalin soundtrackin pyoriin ku just hehkutin tata. Jaanny joku vaihe paalle tietysti :P Nyt katon Smashia, joka meni muutamassa jaksossa arsyttavaks. Toivottavasti asia korjaantuu piakoin. Pitaapa muuten teha musikaaleille tagi ku niista nyt tulee puhuttua nii usein :P
No comments:
Post a Comment