Asioiden vaikeuttamisen ammattilainen.

Oi voi. Olisinpa sellanen ihminen kuka ei vaikeuta asioita itselleen jatkuvasti.

Robertin pitais hankkia mulle sellanen TIN numero. Se on joku tax income blablabla numero, etta Robert voi hoitaa verohommansa. Se ei tehny niin viime vuonna eika sita edellisena, ja huolestuttaa etta mitakohan tapahtuu jos ei se tee niita. Silla tosin on kylla lokakuuhun asti aikaa jos siihen hakee lisaaikaa, etta ehkei se oo ihan maailman loppu kuitenkaan jos ei sita nyt heti hae. Mulle kerottiin etta tarvii ottaa syntymatodistus mukaan, mutta kun ainakin noita social security viraston juttuja katoin niin varmaan kylla kannattaa olla viralliset dokumentit mukana siita etta on laillisesti maassa jne. Ja kun mulla on viisumi menny ajat sitten umpeen enka just nyt oo koulussa niin ei oo edes sita I-20 paperia....Niin vahan kylla meinaa tulla paskat housuun. Ainahan sita voi kylla ottaa marriage certificaten mukaan ja esittaa tyhmaa. Tuskinpa jotku veroviraston tadit heittaa mut ulos taalta, varmaan varottelevat vaan ja kehottavat lahtemaan ennen ku kay huonosti.

Sit on toi passi, joka on nyt ollu kuukauden verran jo ummessa. En oo saannu haettua uutta koska mulla ei oo koskaan tarpeeks rahaa. Maksaa joku 120 euroa uusia se. HAHAA. Niinku mulla olis koskaan sen verran rahaa. Nytki on kivasti vaan neljakymppia mita voin antaa vuokraan. Oli ensin 80 dollaria, mutta 40 meni pelkkiin ruokaostoksiin. Niin etta. Me ei varmaan sit ihan oikeesti koskaan saada noita greencardhommia pyorimaan. Musta tuntuu ihan oikeesti silta. Me ollaan oltu naimissa jo melkeen 3 vuotta eika ne hommat oo edistyny mitenkaan. Ensimmaiset 2 vuotta ongelma oli kylla ihan vaan se ettei meilla itella ollu koskaan varaa maksaa niita hommia ja ku ne kaikki paperit pitaa lahettaa 30 paivan sisalla siita etta ne on tayttany ja siina jos samalla ootteli etta tilille rapsahtaa makeat summat rahaa niin kerkes kaikki eraantya ja joutu alottaa alusta ja sit sama homma kavi. Nythan niille hommille on maksaja, mutta kaikki muu on menny niin hankalaks etta tuntuu ettei tasta selvita ikina. Mun taytyy viela ite maksaa sitte laakarintarkastus + kaikki labrakokeet ja pelkaan etten saa niita tehtya maaratyssa ajassa koska itella ei oo koskaan tarpeeks rahaa. Ei ne labrakokeet mitaan kalliita oo onneks, eika mitkaan piikille menemiset, mutta se laakarintarkastus on 150-200 dollaria :( Ei mulla oo varaa siihen, mutten viitti myoskaan kysya voiko Robertin vanhemmat maksaa neki, kun on jo lupautunu maksamaan loput hommasta. En myoskaan tiia pystynko saastamaan ite ne rahat, koska aina tarvii kuitenki johonki sita rahaa. Menee ihan varmasti kaikki saastot ruokaan tai laskuihin tms.

Pelottaa ihan hirveasti se passin uusiminenki. Mitas jos sielta sanotaan etta jaa'a kuule, ois varmaan parempi jos lahet takasin Suomeen kun ei noita papereita loydy? Tai jos mut heitetaan johonki detention centeriin :o Robert sanoo etta kannattaa lopettaa tollaset ajattelut etta kun niin ei nyt ihan varmasti kay kuitenkaan. Se sanoo etta varmasti auttaa se etta oon Suomalainen joka puhuu taydellista englantia :P Pitaneet ottaa white privilegesta kaikki ilo irti tassa tilanteessa jos siihen on mahdollisuus :P Nii'i. Kysyin Robertilta etta mita meille tapahtuu jos joudun lahtea Suomeen ja se sano etta se tulee perasta heti kun on jarjestany asiat taalla kotona, ja se helpotti mun oloa ihan hirveesti. Se sano etta voishan se olla ihan kiva valilla asua muuallakin. Tosin musta tuntuu ettei meilla kummallakaan ois hirveen kivaa Suomessa :P Talvisin meita ei nakis koskaan. Robert ei ymmartais ketaan ja sen ois vaikea oppia kielta kun silla ei oo kauheen hyva kielipaa. Suomalaiset ihmiset on mun mielesta ahdistavia ja sit pitais olla niitten keskella jatkuvasti :D Mutta valiaikaistahan se ois. Nain sanoo Robert. Tosin rotat ei varmaan vois tulla mukaan :(

En tiia miks aattelen tallasta just nyt kun en asialle voi mitaan. Mutta kun musta tuntuu etta sanon noin koko ajan. Etten voi asialle mitaan, mut sit tiedan kuitenki etta ihan oma vika se on etta tassa ollaan paskat housuissa taas murehtimassa asioita. Ihmisia kyllastyttaa se ettei me olla saatu mitaan aikaseks Robertin kans. Ja kylla ma ymmarran sen. Mua kyllastyttaa tarvia edes kertoa asiasta yhtaan kenellekkaan kun ei oo mitaan kerrottavaa. Mutta toisaalta, onhan niita ollu tassa sellasia esteita mille me ei voida mitaan. Niinkun se ettei meilla itella oo ollu varaa. Se ettei mulla just nyt oo varaa mihinkaan passin uusimisiin. Se etta en oo koulussa koska en voi saada opintotukea enaa, enhan ma sille voi mitaan etta ne teki sen paatoksen.

Mietin etta jos jostain loytais toisenkin under the table tyon niin asiat ois hyvin. Taa mun tamanhetkinen on kiva, mutta vuorot on ihan perseesta. Ensin olin toissa tosi paljon, 2-3 kertaa viikossa, joskus oli sellasia viikkoja ku sai olla 4 paivaa jopa. Nyt olin YHEN PAIVAN toissa viime viikolla. YHEN AINOAN PAIVAN. Ja sita edellisella viikolla 2 paivaa, joista toinen vuoro oli vaan  tuntia. Silla mimmilla on rahaa, mut tuntuu ettei se oikeen halua maksaa mulle hommistani :P Mut ei se voi oikeen mulle kenkaakaan antaa koska se tarvii jonku joka voi at the drop of a hat tulla toihin tosta noin vaan, ja makaan en voi lahtea menemaan koska ma tarviin edes jotain mista saa rahaa that doesn't involve selling your underwear online :P Nii kerta.

Voi perkelation kun menee joka vuosi hankalammaks. Joskus mietin etta pitaako taalta lahtea ihan suosiolla ja heiluttaa valkosta lippua. Jenny 0, byrokratia 285837527119305068385.