Mikaan ei oo muuttunut.

Ai ettttaaaa, kun menee niiiiiiiin upeesti taas :D Eli ihan vitun huonosti. Jos ette jo tahan mun kieleen ja surkeaan sarkasmiin ole tottuneet. Mutta nyt tuli kuitenki laina, etta voi maksaa kursseista puolet, ja sitten kun se on hoidettu, voi hakee niita virallisia papereita sielta koulusta niin saa laitettua ne sinne opintotukinatseille. Robert on positiivinen ja sanoo etta "kunhan vaan laitat naa paperit nii kylla sita rahaa tulee varmasti!" Ma taas on niin jarkyttynyt tasta kaikesta paskasta mita on eletty viime aikoina, etta ajattelen kauhulla sellasia etta ne nyt kuitenki loytaa jonkun vian ja multa puuttuu joku paperi tai teen jotain vaarin ja sit ei tuu rahaa. Ja kun ei tuu rahaa niin alkaa kaikenmaailman muut kauhuscenariot. Meilla ei siis ole tapahtunut taalla mitaan oikeestaan. Kotona ollaan kokotetty. Mulla tippuu silimat paasta kun tassa vahan valia tulee alotettua paivat raakymalla ja jos oikeen hyvin sattuu niin ne loppuu myos siihen. Robert on ihana, mutta ois kiva jos voisin jotenkin nayttaa tukevani sita, kun se nyt joutuu raataa toissa ja ma vaan oon surkee ja itkuinen, vaikka sillakin on paha mieli. Thomasin poismeno jarkyttaa vielakin, ja on vaikee kasitella sita silleen miten mulla on normaalisti tapana kasitella rottieni kuolemia. On vaikea sen takia kun tassa on jo alustavasti ollut suruinen ja alakuloinen ja nyt tuntuu kaiken taas hajoavan ja sitten tuli just toi Thomas-juttu, niin on jotenkin tosi vaikeaa kun on niin monta surullista asiaa mielessa. On vahan sellanen luovuttaja olo! Meinasin jaada sankyyn tanaan, mutta nousin kun piti rottia ruokkia. Meinasin menna takaisin sankyyn sen jalkeen, mutta olin jo laittanut vahan vaatetta paalle niin en sitten viitsinyt. Meinasin jattaa suihkun valista, mutta onnistuin jotenkin pakottamaan itseni sinne asti. Kay meidan rottia saaliks, kun kaks niista asuu yksin nyt ja tarvii kaveria (Fredrickin asuu kylla yksin, mutta se ei edes halua kaveria, niin silla on kaikki ihan hyvin :D) ja mulla ei oo varaa leikkauttaa Samia eika oo varaa hankkia uusia kavereita niille. Tulee sellanen olo etta koko rottayhteiso tulee kohta haukkumaan ja ehdottelemaan etta oisko parempi jos annat ne pois. En pystyis olemaan ilman niita. En oo varmaan koskaan ollut nain koyha. Robert on joutunu hoitaan meidan laskuja nyt nelja kuukautta. Siina ei siis jaa yhtaan mitaan saastoihin, kun joutuu maksaa yksin koko vuokran, tv- ja nettilaskun, puhelinlaskun, sahkolaskun ja sitten silla on viela itsellaan automaksu joka on puolet meidan vuokrasta :/ Jos ei sita olis niin ei olis valttamatta edes mitaan hataa, varsinkin kun meilla on nykyaan pienempi tuo netti- ja tvlasku. Onneksi sita autoakin tarvii vaan maksaa enaa 2 vuotta. Tana kevaana sita on maksettu jo 3. Siis toki oon ollut koyha, kun ei oo ollut tuloja, mutta sillon on asuttu vanhempien nurkissa, ja vuokra ja ruoka ja sellanen ei oo ollut mikaan paanvaiva. Ainoa juttu siina tilanteessa oli se et yhyy, nyt ei saa hiusvarii tai uusia housuja tms. Nyt on vahan eri tilanne. Me ollaan monesti oltu aika heikoilla, mutta ei koskaan niin etta ois Robertin tarvinu elaa palkasta palkkaan nelja kuukautta perakkain ja etta ois nain surkeet oltavat. Ahdistaa. Oon miettinyt etta pitaiskohan meidan muuttaa johonkin vahan halvempaan kamppaan, mutta sellasia nyt ei kylla oo kauheesti. Ainakaan taman halvempia. Taa on nimittain kaikista halvin meidan ympyroissa, ja meilla kuitenkin on isompi asunto kun monilla kavereilla kenella on kans 2 huonetta ja keittio. Halpa vaihtoehtohan on tietenkin jos lahtee taas asumaan isomman porukan kanssa vuokralle johonkin taloon. Mutta kaikilla meidan kavereilla on omat asumiset kunnossa ja kaikilla niilla on kissat ja monet polttelee pilvea. Ma en todellakaan halua asua missaan missa ihmiset polttelee ruohoa olohuoneessa jonka kuuluis olla yhteinen. Enka halua asua kissan kanssa, koska haluan pystya pitaa rottia. Vaikka ne nyt oliskin meidan huoneessa. Mutta kuitenkin. Ei kissoja. En jaksa kissahulluja. Siis, pidan kissoista; eilen olin kissanhoitohommissa ja silleen, mut ma en nyt ite ehka sanoisi olevani mikaan megakissaihminen. Kaikki on nykyaan niin kissafanaattisia. I blame the internet. Robert sano hyvin kerran kun se sano etta se kylla tykkaa pekonista, mut ei silleen niinkun loput internetista nayttaa tykkaavaan. Ma sanon ihan samaa kissoista. Ja pilvikulttuuri on ihan vitun tylsaa. En kestais sellasta etta joku kamppiksen bro-kaveri istuu meidan sohvalla possyttelemassa kun tulee koulusta kotiin. Mulle ei sovi sellanen ollenkaan. Kerran oon jo asunnut sellasessa talossa missa tuntui ettei bileet lopu koskaan, ja valilla se oli kivaa, mut me ollaan nyt noin 5 vuotta vanhempia, naimisissa ja yritetaan ihan oikeesti rakentaa jonkunlaista elamaa. Vaikka meki tykataan menna ja olla ja nostaa tuoppia, niin sellanen on kuitenkin omilla ehdoilla. Jos asuis sellasessa hulivilitalossa taas niin se ois sitten just sita ettei ketaan kiinnosta sun mielipide siita miten sellasessa talossa tulee asua. Kauhee rant aiheesta josta ei kylla oikeesti tarvi olla edes mitaan sanottavaa, koska me ei olla muuttamassa. Masentais muutenkin asua jollain toisella alueella, koska ma en aja autoa, ja vois olla vaikee paasta kohteesta A kohteeseen B. Nyt kun asuu kaupunkialueella niin on kaikki lahella, ja jos omalta alueelta puuttuu jotain, niin on pari muuta samantyyppista aluetta lahelta josta sitten loytyy se mika puuttuu. Voi kavella ja pyorailla melkeen joka paikkaan, ja bussiyhteydet on tassa osassa kaupunkia paljon paremmat kun muualla pain kaupunkia. Se talo missa ennen asuttiin oli muuten just sellasella perhealueella, ja mulla oli puolen tunnin ylamakimatka lahimmalle bussipysakille. Ei kauheesti kiinnostanu :D Kioskillekkin piti ajaa! Lahin ruokakauppa oli just kans siina bussipysakilla, et meni puolituntia kavella sinnekkin. Meilla oli yks pieni kulmakauppa siina, johon pysty kavella alle viidessa minuutissa. Niilla oli hyva deli, ja kavin aina hakemassa tupakkaa sielta. Kerran kaveltiin hyvikseen lahimpaan baariin. Sekin kavelymatka oli varmaan just jotain puoli tuntia/40 minuuttia. Yleensa kun mentiin sinne niin joutu joku olemaan kuskina. Etta sellasta. Eli noi bailaavat kamppikset ja tylsat alueet on jo koettu. Vaikka halpaahan se on. Tulis varmaan saastettya rahaa enemman jos ei kaikki baarit ois suunnilleen sun takapihalla, etta ehka se ois hyodyllinen kokemus. Jotenkin piristyin tassa vahasen kun ajattelin tuota vanhaa taloa. Vaikken enaa haluais asua niin, niin on kuitenkin kiva muistella menneita. Olihan meilla tosi kivaakin siella, vaikka sit lopussa kaikki halus omaa tilaa ja vahan hengahtaa. Vietin mun ensimmaisen Kaliforniakesan siella talossa, ja yhden talvenkin ennen kun itse sitten muutin kyseiseen taloon :) Voisinpa nayttaa kuvia joku paiva! Mut taa on nyt tassa. Hengissa ollaan, yllattavaa kylla, ja ei mikaan oo sen paremmin vielakaan. Jatkakaa niita hyvien vibojen sun muiden lahettamista. Tack o hej, leverpastej.