Shit's gonna get nuts when the shrooms kick in.

 Hejjj.

 Mita kuuluu, bloggen? On tylsaa enka osaa paattaa mita kattoisin. Juon alkoholitonta IPAa ja tylsailen. Meinasin kattoa nelosen Stand Upin neljatta kautta koska en oo sita tietaakseni kattonu, mutta sitte jotenki kiinnostus kuoli ku muistin etta tassa on varmasti taas ne samat koomikot edellisilta kausilta, ja ne miehet edelleenki valittaa sita etta joku on viittiny menna niitten kans naimisiin. Ei oo mikaan ihmekkaan etta amerikassa monet mies koomikot on sinkkuja. Niitten naiset on varmasti jattany ne huonojen lappien takia. Suomen koomikkojen vaimot, tehkaa teki palvelus yhteiskunnalle ja jattakaa miehenne. Sami Hedbergin vaimolla ihan oikea idea. Tosin Sami Hedberg on oksettava muutenki. Ismo Leikolan vaimo tosin voi jaada. 

Sain kuulkaas silmalasit maanantaina. Nyt niita on kaytettava toissa. Sanottiin etta voi menna jopa kaks viikkoa siihen etta silmalasittomat silmat tottuu niita kayttamaan. Voin kertoa etta ei oo kestany kaks viikkoa, ja nytkin pidan tassa ihan tottuneesti rilleja paassa. Kaytan niita myos taalla makuuhuoneen puolella, en tosin missaan seksiasioissa (vaikka Robert ehdotteleeki koko ajan etta mita jos ens kerralla jatat rillit paalle, johon oon jo vastannut monen kerran etta enpa muuten jata koska ne luisuu naamalta enka tarvi niita nahdakseni aktin aikana, hyvin nakyy ilmankin. Tahan vois teha jonku hauskan penislapan, mutta jatan sen noille nelosen stand upin miehille) vaan sillon kun makaan taalla pimeassa sangyssa ja tuijottelen jotain sarjaa talta koneen ruudulta. En meinannu ennen nahda esim. jaksojen nimia mutta nyt nakee paremmin! Ja hyvinkin nayttaa sopivan rillit. Tai ainaki ite tykkaan vaikka ne ehka onkin mun naamalle isot ja liian kanttiset. 

Kaveri Pennsylvanian osavaltiosta on laskeutunut tanaan San Diegoon, ja on kova hinku paasta halaamaan henkiloa. Tai oikeastaan, keta vaan koska tassa vuoden aikana halailut on ollut aika vahilla. Kaikki kaveripiirista on rokotteensa saanneet joten hyvin voi hengailla. Meki ollaan vahan uskallettu Robertin kans muualle, esim Hessin panimossa on tullu vierailtua kaks kertaa nyt. Vahan arsyttaa se ettei mikaan paikallinen panimo tee alkoholittomia oluita mutta ei kait sellasella rahaa tehda, joten mitapa tuosta valittamaan. Hessilla ainaki on omatekonen rootbeer, eli se sellanen laakkeelle maistuva limsajuoma mista mina ainaki tykkaan. Varmasti tasta jo mainitsinki, mutta kaytiinpa Robertin vanhempienki luona viettamassa isukin synttareita. Siella vahan ahdisti se etta vielakin harrastettiin kakkuun parskimista. Se on sellanen traditio mika voi puolestani kuolla kokonaan pois koronan myota. Se, ja kattely. 

Meen tassa kuun loppupuolella mielenterveysselvittelyyn. Meilla on liikkeella tallasta ADHD-oirehdintaa ja jos sita yks henkilo selvittelee, ja itsella samat oireilut, niin kaitpa se on itekki mentava. Arsyttaa etta aivoissa tuntuu olevan iso reika, jonne aina sillon tallon katoaa aika, ajatukset, muistot ja vaikka mika muu. Aika varsinki on sellanen stressaava asia. Muistan ensimmaisen kerran kun koin sellasta aikadysleksiaa minkalaiseks tata voin kuvailla; oltiin junassa etela-Ruotsissa Jessican kanssa tulossa festareilta ja isa kyseli mihin aikaan juna tulee perille, etta se voi hakea. Ja jotenki vaikka tiesin mita ne numerot siina naaman edessa on niin en tajunnu mika se oikea kellon aika on. Ja se hammastytti ja ahdisti ja ajattelin vaan etta jaha, nyt en enaa osaa lukea numeroita. Sen jalkeen aloin miettimaan kellon aikoja silleen amerikkalaisesti koska se muka helpotti. EIPA KUULE PALJO HELPOTA koska tassa viime viikolla, menin lounastauolle kello 1.32, ja takasin piti tulla 2.02. Robert lahetti viestia ja kyseli etta mihin aikaan loppuu lounas, ja sanoin etta 1.02. Ihan normaali vahinko, joillekki, mutta tiesin koko ajan etta tuossa on jotain vaaraa, mutten osannu sanoa etta mita. Ja ahdisti ja koko ajan kyttasin kelloa etta apua, nyt menee kylla ihan liikaa aikaa tassa lounaassa ja myohastyn jne. Onneks Robert sitte oikas ja sano etta meinaat varmaan 2.02 jonka jalkeen ajankuluki suju ihan normaalisti. Tyopaikalla paikanpaalla ollessani kavi nain koko ajan etta luulin etta mun vartin tauot oli pitkittyny jotenki, vaikka olin koko ajan kattonu kelloa ja aina ahdisti kauheesti se etta nyt myohastyn vaikka olin ihan aikataulussa. Nyt vaan tallanen yks esimerkki. Naita on muitakin, eri tyyppisia. Esim se etta Robert luulee etten kuuntele sita koskaa ku se puhuu jotain. Yritan kuunnella mutta meen aina jonnekki toiseen maailmaan. En voi ajatella mitaan samalla ku joku puhuu koska sit en kuule mitaan. Toissa kirjotan muistiin mita luurin toisessa paassa olevat sanoo, koska se auttaa keskittymaan. Jos joku huutaa tosin, niin sit annan itteni olla kuuntelematta. Kuka nyt sellasia jaksaa. Tasta tuli mieleen etta joku hoosee mies oli tyokaverille kertonu puhelimessa tanaan etta han on 53 vuotias, ei mitenkaan hyvassa kunnossa mutta tosi kova aija kuitenki ja kuristanu jotain hanta 8 vuotta nuorempaa henkiloa. Joo'o. Tallasillahan kannattaa aina lahtea kehumaan, varsinki jos soittelee paikkoihin missa puhelut nauhotetaan. 

On muutenki kiva etta on uus terapeutti. Edellisen kans tiet erosivat koska mukamast vakuutus ei oo vielakaan maksanu sille niita kertoja kun oon sen kans jutellu. Vaikka se ITE KERTO kerran etta no niin, nyt on joka kerta maksettu ja ilmottele sitten kun oot valmis tulemaan takas! Ilmottelin viime kuussa etta nyt oisin valmis ja se sano etta etpa muuten oo, kun vakuutus vielakin pidattelee rahojaan. Nyt en tiia mika on totta ja mika ei, mutta enpa ala oottelemaan jos kerran muualtakin jutteluseuraa/kuunteluapua voi saada. Ja nyt paasen kokeilemaan uutta vakuutusta, jolla nama uudet silmanikin kustansin (ja oli kallista. Robertin vakuutus on paljo parempi. Yhyy. Silla ois saannu ilmaset rillit.) 

Joo'o. Tallasta tanaan. Oispa jotain mita oottaa. Muutakin ku se etta saa naha kaveria kohta.