Samaa paskaa taas.

Taas tata samaa; ei tiedeta mita tehdaan. Nyt tuli landlordikusipaalta postia etta rotskut veks tai muuten..!! Tyotaanhan tuo vaan tekee, mutta on vaikea tykata koko ihmisesta just nyt kun se on niin ehdoton ja inhottava, ja pelkkaa bisnesta. Onkohan sen ruman tuulipuvuntakin alla oikea ihminen ollenkaan? Turha yrittaa ottaa selvaa. Robert ei edelleenkaan halua lahtea tasta mihinkaan. En makaan oikeesti, mutta ma taas en halua antaa rottia pois. Ei Robertkaan halua, mutta ma voisin melkeen kuvitella sen olevan ihan ok sen asian kanssa jos tulee oikeen tiukka paikka. En ma oikeesti halua asua missaan muualla koko maailmassa kun San Diegon North Parkissa. Ihan oikeesti. Mutta joskus menee nain. Robert ei uskalla puhua sen aitille enka makaan. Sen aiti kuitenkin ehdottaa ensin etta annetaan rotat pois. Mun elama paattyy siihen. Mun lapset. Mita teen ilman niita? Oon yksin kotona niin paljon. Ne on auttanu tosi paljon siina. Ja varsinkin kun meilla oli se stalkkeri tuolla ikkunan takana sillon yks vuosi. Mun on ollu tosi vaikea olla taalla yksin iltasin sen jalkeen, mutta sitten hankittiin rotat. Ja nyt en edes ajattele koko asiaa, koska aina on seuraa. Mulla ei oo varaa mihinkaan harrastuksiin, eika sellasia oo edes olemassa mitka kiinnostais (tama ongelma ollut pienesta asti.) Mikaan naista asioista ei merkitse mitaan bisnessmiehelle kuka korottaa meidan vuokraa muttei muiden. Musta ois kylla kiva saada vahan jotain vastinetta sille korotetulle vuokralle :P Linda tulee maanantaina ja se on kivaa, mutta nyt taa tilanne ahdistaa. Tiedan etta se aija soittelee meille ens viikolla ja kyselee onko rotat jo lahteny pois. Robertista on jotenkin noloa lahtea vanhempien nurkkiin. Ei edes ole. Tosin eihan me edes tiedeta voidaanko menna sinne asumaan. Mutta ei siina oo mitaan noloa. Melkeen kaikki meidan kaverit taalla on jossain vaiheessa joutunut hetkeks vanhempiensa nurkkiin. Sellasta sattuu. Molemmat Robertin siskoista on tehnyt niin myos. Toinen niista nyt ei oo lahteny viela mihinkaan kun sehan on kiva kun on ilmanen lastenvahti 24/7 :P Silla ei oo ilmeisesti kiire mihinkaan. Ma vaan haluaisin etta voidaan saastaa rahaa ja etta rotat saa elaa meidan kanssa sinne viime sekuntteihin asti. Musta olis myos kiva jos Robertia vaivais enemman se etta mulla on tosi syyllinen olo siita etta silla on velkoja, koska silla ei olis niita jos mulla olis jotain oikeita tuloja jne. Talla tavalla sekin olo vois sitten ehka menna pois, kun vois saastaa niin etta ne velat voi maksaa kokonaan pois alta. Se ei vaan halua miettia koko asiaa. Miten voi olla etta on niin onnellinen ja niin epatoivonen samaan aikaan? Asun taalla, mulla on Robert, rotat ja hyvia kavereita ja oon parhaalla paikalla. Se tekee onnelliseksi. Mutta samalla on niin etta mulla ei oo rahaa, ei hajua mita teen syksylla, ei oo greencardia. Jatkuvasti saa lainata rahaa jostain, etc. Se tekee epatoivoiseksi ja surulliseksi. Masentuneeksi, jopa. Pitaako tassa lahtea Suomeen omien vanhempien nurkkiin? Se on kylla ehka sellanen extreme viimenen vaihtoehto :P Ei kiitos. Huoh.