Ihmeparaantuminen.

Taallahan tuli valiteltua vaikka minka nakosta kurjuutta yhteen vaiheeseen. No, nyt vaikka jotkut asiat ovat viela selvittamatta, niin ei tunnu yhta kurjalta. Mutta nyt tuntuu silta etta niitakin asioita jaksaa miettia ja muistaa taas etta aina ei asiat mene niinkun itse haluaa. Pitaa olla varautunut siihen. Nyt myos jaksaa ajatella niin etta jos ei talla kertaa, niin ens kerralla sitten! Torstainahan olin siis vahan retkeilemassa kavereitten kanssa siella majakalla jne. Perjantaina olin vapaaehtoishommissa Project Wildlifella ja opein ruokkimaan lintuja letkulla. Se oli tosi siistia. Lauantaina olin aamupaivalla huitelemassa trolley'lla menemaan (musta on jotenkin ihanaa matkustaa julkisilla, ja varsinkin alueilla missa ei normaalisti tuu kaytya kauheesti) ja sitten menin sen jalkeen sinne dog support workshopiin. Siita kirjottelinkin. Mutta sitten lauantai-iltana jatkui ohjelma The Dickies'in keikalla! Oli hyva keikka. Me mentiin Robertin kanssa silleen myohaan ettei tarvinut katsoa lamppareita. Ei kauheesti kiinnostanut ne lampparit. Me yritettiin taalla kotona juoda yhdet kaljat, mutta ei keretty. Juotiin siella keikallakin vaan yhdet, etta ihan selvinpain meni se keikka. Ei siella kylla olis edes huvittanut juoda, kun baarille oli kauheet jonot ja muutenkin koko paikka oli ihan taynna. Keikan jalkeen tultiin kiltisti kotiin ja nukkumaan. Mika oli ihan hyva, niin jaksoi sunnuntai-aamuna nousta elaintarhaan! Mentiin Robertin siskon ja sen perheen kanssa kaymaan elaintarhassa. Siskon lapsi on 4, ja heitti tietenkin kaikennakosta hepulia. Se on hyva etta on laheisia ketka voivat muistuttaa siita miksen halua lapsia :D Ja kohtahan niita on yksi lisaa, kun mun oma sisko poksauttaa maaliskuussa uuden jasenen meidan klaaniin :D Ei mutta onhan toi Robertin siskon lapsi ihan kiltti, eika yhta hankala kun se 7-vuotias toisen siskon poika. Sehan tietty riippuu ihan niista vanhemmista ja kasvatuksesta jne. Elaintarhassa viihdyttiin kolmisen tuntia, jonka jalkeen pistaydyttiin Robertin kanssa burritoilla. Loppuilta menikin sitten tv:n parissa taalla kotona. Itse join siina illan aikana kaksi kaljaa, Robert ei kerennyt edes koskea omaansa koska uni kerkesi ennen sita. Meilla on uus sunnuntaisarja, sellanen kun Worst Cooks in America :D Siina on niin ihana se naiskokki, ja ne kilpailijat on aina niin huvittavia kun eivat osaa keittiossa mitaan :D Aika hauska ohjelma. Maanantai meni leppoisasti ensin taalla kotona. Aloin pesemaan rottien hakkeja, mutta kerkesin pesta vaan 2 ennen kun nalka alkoi kurnia vatsassa. Suunnattiin pizza buffettiin, missa vedettiin pizzaa, salaattia, pastaa ja jalkkaria kunnes tuntui etta napa repeaa. Se oli aika edullista kyytia, ruokakin kylla ehka vahan maistui silta etta on edullista, mutta ei se mitaan :D Kun kerran niin halvalla saa niin mika ettei. Sen jalkeen tultiin kotiin ja pesin loput hakeista. Me vaan hengailtiin taalla kotona kunnes paatettiin menna pelaamaan triviaa. Siellakaan ei kauheesti juotu, muuta kun 2 kaljaa. Kotona sitten herkuteltiin ja alettiin katsoa leffaa, mutta alko vasyttaa niin piti laittaa leffa kiinni ja suunnistaa sankyyn. Tanaan on ollut dog support harjottelussa! Opettelin koirien kasittelya, miten niita esitellaan asiakkaille, jne. Mun mentori oli sita mielta etta hoidin homman tosi ammattimaisesti! Ensin mentori oli huoneessa mukana, sitten lasin takana kun kokeilin yksin, ja sitten kolmannella kerralla, se kavi vaan valilla vilkasemassa etta miten menee. Mina varkkailin kahden eri pitbullin kanssa. Ensimmainen oli naaras joka tykkasi leikkia tennispallolla, ja toinen oli vanhempi uros joka halusi vaan etta sita rapsutellaan :) Tuntui jo nyt ensimmaisen harjottelun jalkeen etta tuun osaamaan tan ihan varmasti :) Tuntuu siis etta ei enaa viitsi mokottaa ja surkutella. On ollut ihanaa saada vahan haastetta itselleen ja oppia jotain uutta ja paasta ulos kotoa valilla! Ja jos tuossa ei ollut jo tarpeeksi ilon aihetta, niin meidan vanhus, Ruyter, on taas oma itsensa! Toki vaivat johtuivat vanhasta iasta, mutta se miten sen asian kasittelee voi paattaa etta jatkuuko vanhan rotan elama vai ei. Ma uskon etta mun masentuvaisuus tarttui Ruyteriin. Sille tuli varmasti sellainen olo etta aiti on jo luovuttanut, niinpa luovutan minakin. Sille oli vaikea antaa ruokaa, (ja uskon ettei se ruokakaan nyt ollut tarpeeksi ravinnoitsevaa) ja sita piti kylvettaa kerran paivassa. Sen silmat olivat punaisen kokon peitossa ja muutenkin koko rotta oli surkean ja kuolevan nakoinen. Sitten yhtena iltana mietein etta ei taa nyt voi olla tassa. Ei taa ikaantyminen pitaisi tapahtua talleen etta kuihdutaan heti yhdella kertaa. Niinpa pistin miehen soijamaito ostoksille ja aloin liottaa rottien ruokaa maidossa. Kun se oli tarpeeksi pehmeaa, viskasin maidot ja pehmeat pelletit blenderiin ja tein ruoasta tahnaa jota pystyi ruiskulla syottaa Ruyterille. Ja onneksi kekseinkin tehda niin. Kun Ruyter piristyi, piristyin minakin. Kun en luovuttanut, ei luovuttanut hankaan. Ja arvatkaa mita! Nyt Ruyter syo ihan itse taas! Ei pelletteja itsestaan, mutta tahnaa omasta astiasta :) Hetki sitten se ei kaynnyt ollenkaan. Ja silmat ovat kirkkaat, eika niitten ymparilla ole kokkoa. Nyt eilen ja tanaan on neidin alaosatkin olleet puhtaan nakoiset, niin en eilen kylvettanyt ollenkaan, enka kylveta varmaan tanaankaan. Se ei enaa laahaa hantaakaan maata pitkin, vaan nyt hanta hoitaa taas tehtavansa tasapainon hallitsijana :) Tottakai se valilla menee vahan nurin kun on vanha, mutta on kiva nahda kun Ruippa taas jaksaa JUOSTA ja se meneekin kovaa! Mulla tulee ihan itku kun ajattelen koko asiaa, mutta ne on ihan vaan ilon kyyneleita, koska mun ruipelo-Ruippa on jalleen se oikea vanha kunnon Ruyter :) Uskon etta Ruyter elaa viela muutaman kuukauden. Sillon olen varmasti jo, jollain tapaa, valmis sanomaan hyvastit. Ennen kuvittelin etta se kuolee ihan mina hetkena hyvansa enka osannut kuvitella sita. Mutta nyt on kaikki hyvin. Ruyter ei viela kylla juo vetta, mutta laitan sille joka aamuin ja illoin vauvapuuroa, jota sekoitan veteen ja siita se sitten saa nestetta. Soijamaidostahan se saa myos nestetta. Ihan hyvin silla nayttaa nyt menevan :) Me ollaan siis molemmat virkistytty! Ja onhan tassa viela kivoja juttuja edessa. Esim. taman kuun lopussa on 2 keikkaa joita odotan innolla! JA torstaina on mun ja Robertin 7-vuotispaiva :D Tosin silla on toita sillon. Ja kuun lopussa on myos mun kissa workshop niin saan myos hoitaa niita. Ja kouluhan alkaa maanantaina. Sita en ehka odota, mutta se tekee hyva koska sitten saa vahan saannollisyytta arkeen. Etta sellasta. Tallasia postauksia on paljon kivempi kirjoittaa kun niissa tapahtuukin jotain :D Masennun niin helposti lomilla kun ei ole rahaa ja kaikki on niin samanlaista. Mutta ihan hyvinhan sita loppujenlopuksi ollaan parjatty :D Nyt meen pusuttelemaan mun Ruippaa kuka tassa pyorii. Olen niin kiitollinen siita etta se elaa viela, etta jo pelkastaan se nostaa mielialan taivaisiin!

Uusia taitoja ja seikkailuja.

Olipas hauskasti etta edellisessa postauksessa toivoin mun vapaaehtoisvuorossa oppivani jotain uutta, ja niinhan siina sitten lopulta kavi. joku kaverikin ehdotti uuden taidon opettelemista masennuslaakkeeksi. se oli ehka yks niista paremmista neuvoista. eilen siis olin Project Wildlife'lla hommissa. pari pulua oli hoidossani, eri ikaisia. piti kokeilla kupuja ja vaihtaa uudet ruoat ja sellasta. yhdella oli tyhja kupu ja sen papereissa sanottiin etta silla on ollut tyhja kupu usein. jos pulu/kyyhky laihtuu ja kuvussa ei ole ruokaa, tarkoittaa se etta sita pitaa syottaa letkulla. oon syottanyt ruiskulla ja tikulla ennen ja antanut laakkeitakin, mutta letkulla en ollut koskaan syottanyt. on aina vahan pelottanut! mutta eilen sitten paatin etta tanaan opin miten letkulla syotetaan eika se ollut niin kamalaa :D hoitaja naytti ensin miten se tehdaan ja sitten ma sain tehda itse toiminpiteen. letku vasemmalle kurkkuun, kokeillaan kaulasta etta onko letku varmasti menossa oikeaan suuntaan ja kun tullaan kuvun kohdalle, painetaan ruiskusta ruoka suoraan kupuun :) olin (ja olen vielakin) aivan alyttoman innoissani tasta :D nain myos pikku pupun ja meilla oli myos joku sellanen tosi iso vesilintu siella. nyt istun trolleyssa, ajelen ympariIihan huvikseni. meen ehka keskustan kirjastoon. mulla on koira workshop Humane Society'lla, mutta olin 2 tuntia liian ajoissa :D mika vituttaa koska herasin yheksalta ja nukuin vaan 6 tuntia. olisin siis voinnut nukkua enemman mutta kun ma aina muistan kaiken vaarin :P no, ei voi mitaan. ulkona on kiva ilma, harmittaa etta laitoin paskaset pitkat housut jalkaan. Robert oli kuulemma vahingossa laittanut mun hupparin paalle :D nyt alkaa mun kyyti lahestya kohti keskustaa joten lopettelen! nyt huijasin, en lopettelekkaan. kavikin ilmi ettei mun pysakki ollut ihanhetkeen mutta paatin vaan nauttia maisemista loppumatkan. nyt Iistun kirjaston portailla ja odottelen etta kirjasto aukeaa kahdenkymmenenviiden minuutin paasta. taa kirjasto on kylla ikavassa osassa keskustaa. taalla kodittomat huuteli keskella paivaa siita kun joku toi kokaiinia vaikka pitikin tuoda ruohoa. ja joku jaba melkeen seuras mua kun halusi etta varmasti tiedan etta se tykkas mun hiuksista. blaaaaa. en kylla kerkea varmaan nauttia kirjastoreissustani pitkaan, koska pitaa yhdelta olla kurssilla ja taa kirjasto aukee kahdeltatoista. No, jos nyt edes saisin hankittua edes kirjastokortin niin olisin tyytyvainen!

Meri, monumentti, ja majakka.

Huh. Kaytiin sitten tuulettumassa ihan kunnolla tanaan. Olo oli kun lakanalla joka on juuri pesty ja se keinuu tuulen mukana pyykkinarulla. Kaytiin Cabrillo monumentilla. Se on kukkulalla merenrannassa, ja sielta nakee koko kaupungin ja myos Meksikoon asti. Merinakolaa on 360 astetta. Upee panorama. Harmi, etta mun puhelimen selain ei enaa tykkaa kun yritan lisata kuvia tanne, eika blogger sovellus toimi mun puhelimella niin en nykyaan saa laitettua kuvia tanne. Ellen siis ole ottanut niita ihan kameralla, mita en tietenkaan tehnyt tanaan, vaan kaikki oli puhelimella otettuja. Jos seuraat mua instagramissa niin naet vahan maisemia Cabrillolta. Olisin ottanut enemmankin kuvia, mutta koska pidin puhelimen kameraa auki liian kauan, alkoi sekin sitten temppuilemaan. Nyt kun oon kotona se toimii tietenkin :D Otin vahingossa kuvan muovipussista huomatakseni etta kamera oli taas mukana menossa. Kukkulalla on pieni museo ja patsas Cabrillon muistolle. Cabrillo oli joku Espanjalainen merimies kuka loysi San Diegon, tai jotain sellasta. Mun taa paikallishistoria nyt ei ole ihan kymppiarvosanan luokkaa :D Nahtiin kaikenlaista pienta merielainta myos; rapuja ja kaikenlaisia kotiloita ja simpukoita. Paljon lintuja myos. Yksi kuollutkin, mista halusin ottaa kuvan, mutta kamera oli sitten toista mielta. Mulla on tapana aina kuvata kaikkea tuollaista :D Siella on myos pieni majakka, jonka sisalla saa kayda. Ulkona oli niin ihana ilma, itse olin vaan shortseissa ja t-paidassa ja merituulesta huolimatta, aurinko lammitti ihanasti kun kiipeiltiin kallioita pitkin. Merituuli teki tosi hyvaa. Oli ihana vaan seista kalliolla ja ottaa tuuli vastaan kasivarret avoinna. (Nyt tallanen pieni off topic tahan, etta just kavin nostamassa Cornelian ja se PIERAS. Rottien pierut haisee ihan kamalalle, ihan kun iso mies ois vaantanyt hajustetta peraloosterista!) Oltiin siella pari tuntia ennen kun paatettiin ajaa takaisin kotiinpain. Matkalla yksi kavereistani kyseli etta haluttaisiinko viela kayda yhdella. Mentiin sitten yhteen pizzapaikkaan ja kaveri tarjosi palan pizzaa ja yhden oluen. Nyt kun on haukannut kunnolla raitista ilmaa ja viettanyt aikaa kavereiden kanssa muutenkin kun kaljaisessa poydassa triviassa, on jotenkin helpottunut olo. Tai tuntuu silta etta ehkapa kaikki jarjestyykin. Merella on sellainen vaikutus etta sita rauhoittuu kun paasee sen aarelle :) Pitaa varmaan kayda rannalla useammin! Huomenna uskon taas olevani hyvalla tuulella, koska meen hoitaan lintuja PW:lle, ja me ollaan kuulemma saatu kauden ensimmainen sorsanpoikanen! Nyt kun oon vahan katsastellut merilintuja tanaan, niin on kiva katsoa huomenna etta mita merilintuja meilla on hoidossa ja mita niista nain tuolla Cabrillolla tanaan. Toivottavasti huomenna on tarpeeksi hidasta etta voisin oppia jotain uutta, mutta tarpeeksi kiireellista etta makin saan hoitaa lintuja. On ikava variksia ja puluja :D Pitais kylla ihan oikeesti alkaa bongaamaan lintuja. Ennen ajattelin etta se on dorka harrastus, mutta kun oon ollut tuolla hommissa on linnut alkanut kiinnostaa tosi paljon. Musta on just siistia pystya kertoa jollekkin kun ollaan luonnossa etta toi on sellanen lintu ja taa on tallanen. Mun aiti osaa tuollaista kasveista, mika on siistia. Nyt pitaa menna kylvettamaan Ruyter kun en paivalla kerennyt. Muistan etta kerroin miten sain Ruiden syomaan taas, ja etta silla oli vahan enemman energiaa tana aamuna. Se si tosi hyvin tana aamuna ja nukkui taas kunnon unet tassa sohvalla. Nyt uskallan uskoa siihen ettei Ruyter tule karsimaan kun se viimeinen hetki koittaa, kun nyt syodaan ja nukutaan paremmin. Kyllapa teki hyvaa nahda kavereita ja ulkoilla oikeen kunnolla, ja viela hyvassa saassa! Ja se kurssimaksukin jarjestyy nyt sitten, niin tama yks paiva pelkastaan on jo tehnyt ihmeita!

Onhan tassa jotain positiivista. Ehka.

Huomenta! Minapas nousin tanaan kellon herattaessa! Tosin se johtu siita etta piti menna koneelle maksaan kurssimaksut. Se maksu ei sitten mennyt lapi, VIELA, niin nyt saan sitten itkea sita koko paivan :P Mukavaa. Aikaa on kymmeneen illalla asti, Robert pitelee sormia ristissa etta se summa mika eilen sen tilille laitettiin olisi sitten toitten jalkeen saatavana siella tililla. Jos ei niin sitten menee kurssit alta. Huohhhhhhhhhhh. Mutta en nyt jaksa kirjotella sellasesta sen enempaa koska tekee jo valmiiksi mieli vetaa paa vessanpontosta alas. Eilen kaveri soitteli ja kyseli kuulumisia kun olin facebookissa kysellyt mita muut tekevat masennuksen iskiessa paalle. Oli kiva jutella kaverin kanssa, ja han kertoi nyt lomalla kokeneen samaa. Niinpa ollaan tanaan paatetty tehda jotain kivaa joka pakottaa meidat ulos kodeistamme hetkeksi! Ajateltiin varmaan menna Wild Animal Parkiin, Escondidoon. Kivaa! Paasee vahan tien paalle ja jonnekkin missa oon kaynnyt vaan kerran ja siitakin on jo 5-4 vuotta sitten. Kaverin soitto pirista, koska han oli ainoa kuka ymmarsi taman hetkista ongelmaani. Muiden neuvot lahinna vaan vitutti :D Tai etta siella puhuttiin niin itsestaanselvista jutuista: "ootko miettinyt etta ehka sua masentaa?" Juu, olen koska mua NIMENOMAAN masentaa :D Siella puhuttiin ihan kun en olisi aikaisemmin kokenut masennusta. Vaan koska en siita yleensa ilmoittele facebookissa. Ja sitten just kaikkia tallasia tosi yleisia ja itsestaanselvia ratkaisuja ongelmaan etta "syo terveellisemmin," "harrasta liikuntaa!" jne. Nuo kaks on kylla sellasta maailman arsyttavinta neuvoa. Ihan varmasti tulee niista hyva olo, mutta jotkut meista etsii viela sita omaa liikuntalajia (tai no, mina olen kylla loytanyt omani, mutta se vaan maksaa niin helvetisti, mutta yks tuttu vinkkas ilmaiskokeiluviikoista, joten taytyy tutkia asiaa lahemmin :D) ja mina ainakin olen nautiskelija, etta mitkaan idut ei mun oloani paranna, vaan se etta saa nauttia jostain tosi hyvasta ruoasta, oli se sitten taynna rasvaa tai ei. Ja jos olet blogiani lukenut niin en ole viime aikoina kauheesti paassyt nauttimaan hyvista ruo'ista :D Ollaan pastalinjalla menty. Mutta tassa pari paivaa sitten tuli syotya Soda & Swinen herkullisia quinoapullia fetan ja peston kera, ja olihan meilla tassa iso salaatti ja taytelaiset enchiladat yks ilta. Ruyterin kunto on sellanen masentava juttu, mille on oikeen voi nyt tehda mitaan, mutta keksein eilen miten saan sen syomaan sita omaa ruokaansa! Oon liottanut sita soijamaidossa, niin etta siita tulee sellasta pehmeaa sosetta, ja sitten laitoin soijamaidot ja soseen blenderiin ja tein siita nestemaista, niin nyt voin ruiskulla ruokkia vanhaa neitia :) Niin nyt saa han sitten varmasti tarvittavat hivenaineet ja vahan ylimaaraista rasvaa siita "maidosta." Jos siina nyt on edes mitaan rasvaa :P Mutta jotenkin tuli helpottunut olo kun sain annettua sita rottien ruokaa sille. Ei se varmaan tuosta enaa piristy, mutta saapahan ravintoa. En tieda miksen aikaisemmin ollut kokeillut! Nyt pitaa varmaan lahtea sinne suihkuun ja sitten hoitaa rottien aamupalat sun muut. Ruippakin kaipailee kylpya. Tai..ei se sita kaipaa, mutta se on vahan sen nakonen etta ois kylvyn paikka. Yleensa kylvetan illalla, mutta eilen kylvetin aamulla koska jatin yhden illan valista. Ilta on tosin varmaan parempi, pestaan paivan liat pois. Etta niin. Taalla siis voidaan viela semi-surkeasti, mutta kaitpa ne asiat jarjestyy jollain tapaa. Inhottaa vaan etta kun koko ajan sattuu jotain tollasta niinkun toi maksuhomma, etta saa jannittaa ja on jo muutenki valmiiks pinna kirealla.

Vaihteluhan saattaa virkistaa.

Huoh. Mua vaan vasyttaa ihan koko ajan. Aamulla kun heraan, nousen ainoastaan sen takia etten viitsi maata sangyssa viela iltapaivalla koska sitten en saa muuten kaytya suihkussa tai syotya tai paastetty rottia leikkimaan. Enka tietenkaan jaksais sita Robertin valitusta siita etten oo edes jaksanut sangysta nousta :D Blah. Ihan sama onko kaljalla osuutta asiaan vai ei - ei vaan jaksa. Olisi ihana herata pirteana joku aamu, taas pitkasta aikaa. Nyt kun heraan niin laitan heti silmat kiinni ja vaan lepaan. En oo pitkaan aikaan noussut yhdessa Robertin kanssa, paitsi nyt vapaapaivina tietty, mutta sillonkin ehka enemman Robertin kaskysta. Tanaankin meinasin nukahtaa tahan levitettavalle kun katsoin dokumenttia koneelta. En yleensa vasy tolleen. Lomaa on viela 2 viikkoa jaljella ja tuntuu etta koko loma on mennyt masennuksen valttelyssa, mutta koska oon istunut sisalla yksinani suurimman osan lomasta, niin enpa oo onnistunbut kauheen hyvin siina valttelyssa. Tervetuloa nyt sitten, harmaan pilvet paan ylla. Asiaahan ei tietenkaan auta sellaiset asiat kun esim. etta jouduin nyt lainaamaan rahaa Robertin aidilta ja etta Ruyter ei meinaa syoda mitaan ja oli tosi surkeen nakonen tana aamuna. Ulkona on jatkuvasti kiva ilma paivisin, mutta mun ulkoilman kosketus on se kun Robert avaa oven lahtiessaan toihin ja seison ovella toivottelemassa hyvaa tyopaivaa. Ajattelin yks paiva etta jos alkaisin kayda kavelylla joka paiva, mutta voitte varmaan jo arvata etta miten siina on kaynnyt. Nytkin on jo liian myoha lahtea kavelemaan, kun pitais tiskata, suihkutella, syoda jotain ja sitten leikkia rottien kanssa. Huoh. Jos huomenna sitten...(niin varmaan!) Onneks perjantaina on vapaaehtoishommia, ja lauantaina workshop ja sitten keikka illalla! Ja huomiselle tarvittais tyontekijoita PW:lla, niin jos Robertilta heruu bussirahaa kolmelle paivalle, niin meen oikeen mielellani huomennakin. Tosin se oli jo vahan vaikeena siita etta joudun nyt kaks kertaa talla viikolla pyytaa sita bussirahaa, ja sitten se joutuu viela maksaa mun keikkalipun niin ehkei se huominen onnistu sitten. Tuntuu etta kaikki on samaa koko ajan. Mikaan ei ole jannaa. Samat rutiinit joka paiva, samat baarit vapaapaivina (tosin oli niiiiiiiiiiiiiiin ihanaa ja virkistavaa olla kotona 2 paivaa nyt viikonloppuna ja vaan olla!) ja triviaa joka viikko. Kaipaan meidan vakio triviabaaria ja sita kun pelattiin kerran viikossa, tai ehka kaks enintaan. Haluaisin tehda jotain erilaista. Kayda jossain. Oli niin ihana kun ne tutut oli taalla, oli jotain arjesta poikkeavaa. Sai puhua Ruotsia ja nahda ihmisia keta en nae kovin usein. Sai nayttaa paikkoja. Sitten kun ne lahtivat tuli sellanen haikee ja kurja olo, etta nyt pitaa sitten palata taas samoihin juttuihin kun aina ennenkin. Muistan etta sillon kerran kun Tytti ja hanen silloinen miesystava olivat taalla kaymassa ja kun he lahtivat alkoi itkettaa kun tuli niin tyhja olo yhtakkia. Ruyter on nyt nukahtanut mun syliin, niinpa mun jalka alkaa puutumaan. Mulla olis kirjeitakin kirjotettavana, muttei jaksa. Ei huvita jos ei ole mitaan kivaa kirjotettavaa. Ei huvita alkaa lahettamaan kivoille kirjekavereille mitaan kummallisia avautumiskirjeita tai sellaisia missa ollaan tosi negatiivisia. Blaah. Nyt selkaankin sattuu kun tassa on niin vaikee istua! Kerroin Robertille mun miniroadtrip ideasta. Sen mielesta se kuulosti kivalta, mutta halusi lisata Las Vegasin yhdeksi pysakiksi. Sehan tietty sopii, vaikken nyt ookkaan mikaan Vegasin suurin fani. Sinne on vaan vahan ikava menna ilman rahaa :D Mutta niin on kylla muuallekkin meneminen. Miks kaikki on niin tylsaa ja ei-kiinnostavaa? Miten saada vaihtelua kun sellaiseen ei ole itsella edes varaa?

Leppoisa viikonloppu.

Taalla ollaan taas. On ollut mukavat pari paivaa. Niinkun tuossa edellisessa paivityksessa mainitsinkin, niin meni lauantai aika leppoisasti. Paivaunien jalkeen oltiin vaan kotona Robertin kanssa, ja paastin rottiakin vahan leikkimaan samalla kun tassa katseltiin tv:ta. Sunnuntaikin meni ihan vaan kotioloissa, Robertilla oli koko viikonloppu + maanantai vapaata. Sunnuntaina katseltiin elokuvaa iltapaivalla ja mina pesin rottien hakit ja saivat nekin siina leikkia samalla. Illemmalla kaytiin kaupassa, tosin siina matkanvarrella on yks kiva olutbaari niin poikettiin yhdelle vaan. Tehtiin sitten vaan ruokaa ja katsottiin tv:ta ja mentiin muistaakseni aika aikasin nukkumaankin. Eilen piti kayda vahan asioilla iltapaivalla niin hoidettiin se sitten pois alta, ja sitten koska oltiin vietetty kaks sellasta aika rentoa vapaapaivaa yhdessa, paatettiin kayda vahan ulkona. Kaytiin Ould Sodissa parilla ja sitten syomaan, ja sen jalkeen otin pienet torkut kotona ennen kun suunnattiin kohti maanantaitriviaa. Se oli kauden ensimmainen peli, ja se meni tosi huonosti. No, ei voi mitaan. Aika heikko avajaispeli meidan osalta, mutta torstaina kokeillaan saada vahan paremmat pisteet. Perjantaina oisin menossa pitkasta aikaa Project Wildlifelle toivottavasti hoitamaan lintuja, mutta todennakoisesti pesen ruiskuja ja leikkausinstrumentteja :D Mutta seki on musta ihan jees. Toista kun Humane Societylla missa ei oo koskaan tekemista jos ei siella oo asiakkaita. Eika sekaan oo musta kauheen kivaa tekemista, hopottaa asiakkaiden kanssa, vaikka tietty siella kaykin tosi paljon mukavaa porukkaa. Humane Societylle oon tosin menossa lauantaina, mutta talla kertaa suorittamaan workshoppia! Jonka jalkeen saan sosialisoida koiria :) Vihdoinkin! Lauantai-iltana on taas keikkaa tiedossa, The Dickies talla kertaa. Ylihuomenna pitais maksaa kurssit enkaa oo kuullut mun opintotuesta viela mitaan! Laitoin ne paperit menemaan joku kaks viikkoa sitten, ja ajattelin etta no ne on nyt hyvissa ajoin laitettu, mutta kuinka ollakkaan; ei oo kuulunut MITAAN. Toivon todellakin etta Robertilla on varaa laittaa se osamaksulle, niin voin sitten helposti siirtaa seuraavan maksun omalle tilille jos nyt saan sita opintotukea. Vahan meinaa kylla stressata tuo tilanne :D Mutta minkas teet. Mina oon jo tehnyt sen minka voin, etta pallo on opintotukivirastolla :P Ei kait asiaa kannata jannata sen enempaa. Tanaan oon vaan lohoillyt. Soin jopa aamupalaa! Tosin yhdelta iltapaivalla :P En pysty syomaan heti herattyani. Katselin Ruippa sylissani dokumenttia toisesta maailmansodasta. Meidan vanha neiti ei voi kovin hyvin, ja varmasti tassa viikon sisalla hanta ei ole enaa :/ Aika hidasta kuolemaa tekee han, mutta hyva uutinen tassa on se ettei han ole sairas kuitenkaan. Se on vaan vanhuutta. Kurjaa on katsoa miten rotta joka aikoinaan oli taynna energiaa ja viiletti olohuoneen poikki kovaa vauhtia ei enaa meinaa edes pysya pystyssa, eika jaksa edes syoda kunnolla. Mutta niin se vaan menee. Ja ehka mielummin nain kun se etta Ruyter olisi sairastunut johonkin ja sitten kuollut ennen aikaansa. Olen viettanyt aika paljon aikaa Ruyter sylissa nyt nama pari viimesta paivaa. Nukuttiin hetken sohvalla eilen yhdessa, ihan natisti nukkui vieressa :) Nyt pitais tehda kaikennakosta, esim jutella Lindalle skypessa, menna suihkuun, syoda ja paastaa rottia ulos. Jospa aloitan lopetelemalla taman tekstin niin paasen tekemaan muutakin! Hyvaa viikkoa everyone.

Viikon karkeloinnit.

Heipa hei. Nyt on kuulkaa karkeloitu niin etta tassa joutuu menna paivaunille kun oon saannut paiviteltya tata blogia ensin. Torstaina oli se Dictators-keikka, ja se oli aika huikeeta! Oli kylla tosi hyva keikka. Laulaja tuli erikseen juttelemaan Robertille, mika oli varmasti tosi siistia koska Robert on bandin suuri fani. Sitten eilen kaytiin Robertin kanssa herkullisilla leivilla meidan lemppari paikassa, ja sitten illemmalla tuli vieraita! Juotiin tassa meilla kaljat, ja sitten tehtiin pieni pubirundi, etta kaytiin muutamassa eri baarissa juomassa kaljat. Kaytiinpa viela viinakaupan kautta hakemassa kotiin juomista, mutta ei me keretty kun yhdet juoda ennen kun alkoi nukuttamaan. Mutta ei se mitaan! Kivaa oli kuitenkin kaikilla! Tanaan kaytiin brunssilla ja vahan kavelemassa ennen kun vieraat paattivat suunnata takaisin kohti Los Angelesia. Aika lyhyt visiitti, mutta toisaalta tuntuu silta etten eilisen ja torstain jalkeen olisikaan jaksanut viihdyttaa yhtaan pidempaan, varsinkaan jos siihen viihdyttamiseen sisaltyy kaljanjuonti. Etta ehka ihan hyva nain! Ja nyt saan sitten olla ihan vaan kahdestaan Robertin kanssa maanantaihin asti koska hanella onkin nyt siihen asti vapaata! Pieni kotiloma tekee hyvaa. Paitsi huomenna varmaan hyvien younien jalkeen valittelen sita etta kun pitais tehda jotain ettei vaan oo kotona tylsailemassa :P Tanaan tylsailen oikeen mielellani kotona/ Ja nyt lahden meikkien pesuun ja miehen viereen paivaunille. Rotskutkaan ei kerennyt tulla leikkimaan eilen eika toissapaivana niin on kiva viettaa vahan perheiltaa. Ja muutenkin on ihanan siistia, niin viihtyykin paremmin :D Etta sellasta.