Lill-lordag.

Eli pikku lauantai. en nyt muista milla sanalla keskiviikkoa kutsutaan Suomeksi. taalla se on hump day. nyt on siis keskiviikko, ja koko ajan tuntuu etta on lauantai. johtuu varmaan siita etta huomenna on melkeen kaikilla vapaapaiva ja Robertkin sai vapaata toista. Nyt kun ulkona on taas kivat ilmat niin pystyin pesemaan kasinpestavat pyykit ja laittaa ne narulle, mika on aina ihanaa. harmittaa ettei ole ketaan pihalle lahtijaa, koska kaikki on joko toissa tai koulussa. eilen vietettiin kaverin synttareita; tiistaitrivian ja karaoken kera. oli tosi hauskaa. ennen sita jarkattiin vahan joulutunnelmaa taalla meilla. Robert antoi vahan rahaa ja kaverin kanssa mentiin koulun jalkeen 99 cent storeen joulukoristeostoksille! tehtiin kiva diorama rotille ja otettiin taman vuoden joulukuvat :D niista tuli hyvat. pitaa vaan kayda lapi ne nyt ja editoida ne mitka aion kayttaa kortteihin. tana iltana voisin kuvitella baarien kutsuvan kun meilla on molemmilla vapaapaiva huomenna. odottelen innolla huomisen ruokia. aaahh green bean laatikko ja ne kanamunat! ja cheesecakea jalkkariksi. kuola vaan valuu ;) nyt lahden pesemaan hiuksia koska en jaksa pesta niita huomenna. voisinpa kokeilla pitkasta aikaa laittaa hiuksia jotenki :P morrjens.

Juhlapaivat.

Joka kerta kun olen valittanut kylmasta saasta taalla, on parin paivan paasta kelit taas lammenneet. eli kannattaa siis valittaa :D tanaan lahdin ulos hihattomassa paidassa ja shortsilappuhaalareissa ja oli ihanaa pitaa taas kesaisempaa vaatetta paalla. seuraavat pari paivaa on taas luvattu yli 20 astetta! mulla on myos vaan yks paiva koulua talla viikolla, koska torstaina on kiitospaiva, joten kerkeaa nauttia keleista :) tosin oon huono menemaan ulos jos ei ole seuraa :P odotan kiitospaivaa koska Robertin aiti tekee deviled eggs'eja. se on kovaksi keitetty kanamuna josta otetaan keltuainen ja se sekoitetaan sinapin ja muiden aineisten kanssa ja sitten se laitetaan takaisin pakoilleen ja tarjoillaan kylmana. mun lemppari Amerikkalaisen juhlapoydan herkku! ja myos green bean casserole! uuuh. Kiitospaiva on mulle sellainen juhlapaiva ettei se oikeastaan merkitse mitaan vaikka olen sita nyt viettanyt viimeset viis vuotta, etta ei harmita jos joutuisin olemaan kotona, mutta tottakai kun se paiva tulee yritan muistaa asioita mista olla kiitollinen. isovanhempani ovat sellainen asia tana vuonna koska heilta ollaan saatu kovina hetkina paljon avustusta, ja koska he ovat viela hengissa vaikka terveys ei olekkaan parhaimmasta paasta. olen kuitenkin joka paiva kiitollinen perheestani ja ajatuksissani aina kiitan heita siita etta ovat keta ovat ja hyvasta kasvatuksesta, siskoani siita etta vaikka muut suhteet kaatuisivat, on han aina puolellani ja Robertia siita etta on sellainen mies joka tekee oloni ainutlaatuiseksi ja turvalliseksi joka paiva ja tietenkin rottiani siita etta joka paiva niiden kanssa on hauska ja tarkea koska ne eivat ela kovin pitkaan. jouluakin odotan. joulukaan ei tavallaan ole niin tarkea kun sita ei ole vuosiin viettanyt oman perheen kanssa ja pitaa menna muitten saantojen mukaan, mutta tottakai se on kiva viettaa edes jonkun kanssa. jouluaattoa ikavoin aina, ja viime vuonna mentiin kaveriporukalla aattona kaljalle, ja paatettiin tehda siita perinne, joten nyt odotan innolla kaljaaattoa :D ja kaverit odottavat sita myos :D kiva viettaa kavereitten kanssa jotain juhlapaivaa. ehka on muutama kerta vuodessa kun mullakin on ikava perhettani vaikken usein koe tarvetta ikavoida ;)

Opossumi/Japani.

tama opossumi istui tuossa aidalla kahtena perakkaisena iltana kun oltiin tulossa kaupasta. mietinpa etta istuuko se siina joka ilta. on aina ihana nahda vahan luonnon asukkeja tervehtimassa kaupunkia. asiasta toiseen; kaytiin uudessa Japanilaisessa ravintolabaarissa. niiden misokeitto on kokonaan kasvissyojaystavallinen! misokeitto on suurta herkkuani. ensi kerralla haluan kokeilla vege ramenia. tykkasin paikasta, koska se muistutti yhta kivaa baaria joka meni kiinni viime vuonna. kiva valilla kokeilla vahan muutakin Japanilaista kun aina sita sushia. nam nam. nyt teen surkean version Japanilaisesta ruoasta ja lammitan vahan ramenia.

Kaikenlaista tylsaa asiaa.

Tuntuu etta siita on kauan sitten kun kirjottelin taalla mitaan. tanaan on lauantai ja tympii. mulla on nettikurssin essee tehtavana tanaan, enka ole edes alottanut tai tehnyt minkaanlaista alustavaa tutkimusta. itseasiassa, en ole edes vaivautunut lukemaan ohjeita. huoh. sellainen mukava ilta tiedossa. tanaan oli rottakodissa jouluvalokuvaus, ja Robert vaihtoi tyovuorot niin etta voitaisiin menna. harmi vaan etta jouduin repimaan miehen sangysta aikaisin aamulla koska Thomasilla alkoi eilen illalla taas nuo ummetusongelmat. eli ei sitten mentykkaan joulukuvauksiin, vaaneelainlaakariin hakemaan puppelle peraruisketta taas jalleen kerran. oltaisi keretty sinne kuviinkin, mutta Robertia vasytti eika jaksanut ajella ympari kaupunkia ennen toihiin menoa. mentiin sitten vaan takaisiin unille pariksi tunniksi. Robert ehdotti etta tehdaan omat joulukuvaukset kotona ja sanoi etta antaa nyt viikolla koristeisiin rahaa. tiistaina menen sitten kaverin kanssa joulukoristeostoksille etta saadaan luotua joku hyva kuvauspaikka :D mun digikamera on ihan hyva, ja oon silla saannut monesti tosi hyvia kuvia rotista. kaveri taitaa photoshop hommat, niin han voi sitten ehostaa niita. vahan harmittaa, mutta toisaalta on kiva etta on jotain tallastahauskaa tekemista. eilen kavin yhdella koululla juttusilla. voisin mahdollisesti aloittaa siella tammikuussa.harmi vaan ettei mulla ole varaa. en voi siis menna mihinkaan muihin kouluihin kun vasta sitten kun olen kaynnyt toissa jonku aikaa. valitan tasta joskus vahan tarkemmin. tama koulu on Chula Vistan kaupungissa, mika on tuossa maantien varressa. bussilla olisi saman verran matkaa mita mulla on nyt kouluun. autolla sinne ajaa viidessatoista minuutissa. en ollut ennen kaynnyt Chula Vistassa, ja kaveri lahti mukaan. ei siella kylla ollut mitaan kauheen jannaa nahtavaa, joten paadyttiin johonki baariin kaljalle. illemmalla kaytiin Robertin kanssa kayttamassa meidan torstain triviavoitot. pelattiin ihan kahdestaan vaan ja tultiin toiseks. hyvin meni siis! meilla on ollut koneen kanssa paljon ongelmia viime aikoina niin en ole jaksanut puhelimella napytella, paitsi nyt. nyt ajattelin olla laiska paska ennen kun kaynnistan paivan tarkeat hommat ja katsoa vahan Portlandiaa ja syoda grilled cheese leipaa :D ensi kertaan siis!

Ahkera, joka ei (tanaan ainakaan) lannistu.

Heipa hei, taas jalleen kerran. Oonpas ollut ahkerana naa pari paivaa; vaansin tanaan 2 esseeta. Tai yhden niista alotin jo eilen illalla, ja kirjotin valmiiksi tana aamuna. Toiseen tein muistinpanoja kirjaa lukien samalla kun rotat leikkivat, ja siinahan tuli ihan hyvin kaytettya ne nelja tuntua. Kun rotskut oli laitettu takaisin hakkeihinsa, kavin napyttelemassa esseen koneella. Jes. Viela olisi yksi essee tehtavana, mutta se pitaa palauttaa vasta lauantaina, joten kerkean ihan hyvin aloittaa perjantaina ja sitten viimeistella lauantaina. Ei siihen esseeseen nyt valttamatta niin kamalan monta paivaa tarvitse. Tein myos vahan rastiin jaanneita uskonnonlaksyja. Kavipa kivasti etta loysin viime kerralta niita laksyja, ja opettaja ei ollut merkinnyt niita :D Joten voin ehka palauttaa ne uudestaan, niin ei tarvi miettia etta mista nyt yhtakkia repaisen uuden version tosta tehtavakirjasta. Jes! Eika edes stressaa. En stressaa noista paperihommistakaan, kun yksi nippu kerrallaan mennaan. Pitaisi kylla kayda siella laakarissa yms, ja taytyy varmaan pistaa taas hantaa koipien valiin ja kysella josko sielta isovanhempien kukkarosta loytyisi hieman avustusta tanne meille. Tai, mulle, lahinna. Robertilla nyt ei varmaan ole mitaan hataa :D Tai hanelle on tiedossa boonukset taman kuun lopussa (vai tuleekohan ne ens kuun alussa? En nyt muista. Mutta sopivasti sen kaavan mukaan mihin olen suunnitellut nuo paprujen lahettamiset) mutta suurin osa siita on tarkoitettu sita paperisotkua varten, ja Robert nyt on ostellut mulle ruokaa ja viennyt ulos omilla rahoilla kun itsella nyt ei ole kun pari jotain pennia tililla. Mutta ei tassa nyt ole silleen mikaan kiire, kun ei vuokraakaan tai laskuja tarvi viela maksaa kahteen viikkoon. Vahan yli kahteen. Maksuista puheenollen, taalla oli aikoinaan joku sellainen Mountain Dewin tyylinen limukka, joka oli Robertin lemppari. Sitten se katosi kokonaan markkinoilta, mutta kysynta on ollut niin kovaa, etta Amazon.comin kautta saa nyt hetken ajan ainakin sita limpparia. Niinpa Robert tilasi pakin. En oo ite koskaan kokeillut, koska se oli jo pois myymaloista kun ma aloin taalla kulkemaan/asumaan. Jannaa! Surge on limpparin nimi. Mitas muuta? No, ne trivia finaalit meni ihan pain helvettia :D Tai ensin ne meni tosi hyvin, ja sit meni tosi huonosti. Harmittaa koska mulla ois ollu tarvetta niille rahoille :D Mutta ei voi mitaan. Meidan tiimi nyt ei ollut kauheen lannistunut kuitenkaan, koska paastiin kuitenkin nain pitkalle ja nyt tiedamme olevamme tosi hyvia, ilman voittoakin :D Ja ensi liigakausi alkaa tassa tammikuussa, niin ollaan sitten valmiina siihen. Sillavalin harjotellaan triviapeleissa, koska ne jatkuu normaalisti mutta ilman pisteiden laskua, koska niinkun sanoin niin liigakausi ei ala kun vasta myohemmin. Voin kertoa lisaa finaaleista myohemmin, nyt menen maistelemaan tata jannittavaa limsaa :D Morrrjens.

Rakkaat rottani, rotta rakkaani 2.

Mieteinkin jo tuossa edellisessa merkinnassa etta entas ne keita saan viela pusutella ja nuuskutella joka paiva? No tassa he nyt tulevat: Sam (Samuel) on 8 kk:n ikainen "pentu" (ehka teini, enemmankin :D) ja hanet otettiin Thomasille kaveriksi Porterin kuoleman jalkeen. Pikkuinen vahan pelkasi toisia rottia, koska oman pentueen veljet olivat rokittaneet pikkuista oikeen kunnolla. Mutta Thomasin leikkauksen jalkeen alkoi juttu luistaa nailla kahdella. Nyt Sam on ryhmansa alfa, ja aiheuttaa Thomasille paanvaivaa aina valilla :D Toivon etta pukki toisi meille Samin leikkauksen lahjaksi, niin rauhottuisin hankin vahasen... Cornelia on Samin ikainen pieni nakurotta! Cornelialla on turkkia vain kasvoissa ja koivissaan. Pienia kiharoita haivenia nakyy hanen selassaan jos katsoo oikeassa valossa. Robert aina sanoi etta meille ei tule nakurottaa, mutta kun kaytiin pyorahtamassa elainkaupassa kerran ja omistaja esitteli pentueen viimeista rottaa, oli hanet pakko ottaa mukaan :D Cornelia oli aluksi tosi ujo, mutta nyt ei voisi kuvitella hanta edes samaksi rotaksi. Talla tytolla on jatkuvasti vauhti paalla. Eilen syotiin yhdessa keitettya kanamunaa sohvalla :D Jos Sam saadaan leikattua, paasee Cornelia asumaan tayspaivaisesti toisten rottien kanssa. Talla hetkella han asuu yksin, mutta leikkii Thomasin kanssa joka paiva. Fredrick on nyt vuoden ja 10 kuukauden ikainen (tjsp), eli han on vanha mies! Fredrick on edesmenneen Rogerin veli. Fredrick on pelkkaa lihasta! Ja aivan alyttoman hyvassa kunnossa. On jotenkin janna ajatella etta yhdella veljeksella on sydanvaiva joka iskee paalle yhtakkia ja tappaa nuorena, ja sitten toinen jatkaa elamaansa terveena kun pukki eika ole koskaan sairastunut. Mutta kiva etta Freddy on taalla muistuttamassa meita Rogerista ja siita etta pidan hyvaa huolta niista :) Fredrick on leikattu, muttei pida muista rotista. Han piti vain veljestaan, eika hanestakaan ennen leikkausta. Fredrick on kuitenkin rauhoittunut ja tullut kiltimmaksi ian myota. Han jopa tulee syliin istumaan nykyaan ja aina nuolee kasiani kun tulen tervehtimaan hanta. Ollaan lahennytty Rogerin poismenon jalkeen, ja Freddy on sellainen ihana vanha ukko :D Ruyter on perheemme uusin jasen, joka adoptoitiin noin kuukausi sen jalkeen kun Roger oli menehtynyt. Ruippa on kuulemma jo ~2 vuotias, muttei hanesta koskaan arvaisia. Talla turbotadilla riittaa vauhtia eika sairauksia ole ilmennyt. Ruyterilla on kiva tarina siita miten han paatyi meille: meidan rotanhoitaja oli ottanut hanet huostaansa ja ajatteli heti meita kun naki Ruyterin. Han otti siis meihin yhteytta ja vinkkasi etta hei, taa rotta on ihan teidan nakoinen (meilla on aina tapana vahingossa adoptoida kaikki tosi natit rotat :D vaikka meille kelpaa ihan kaikki) ja etta kiinnostaisiko. No mina heti ajattelin Rogeria, etta tama rottahan on ihan Rogerin nakoinen ja nain sanoi hoitajakin. Ruyterin entinen omistaja oli muuttanut ilman Ruyteria. Ruippa oli vahan pelokas rottakodissa, mutta kun pidin hanta sylissa ensimmaista kertaa, piristyi han. Han kayttaytyi kun olisi aikasemminkin ollut sylissani. Vitsailtiin etta Roger oli lahettanyt hanet meille. Eihan sita koskaan tieda :D Nain paatyi Ruide tanne meille. Han asuu yksin talla hetkella, mutta mahdollisesti saatan muuttaa hanet yhteen Thomasin kanssa jos Sam leikataan ja tulee Nellin kanssa toimeen. Thomas! Meidan pikkumies on jo vanha, Fredrickia 4 kuukautta nuorempi, eli jotain 1,5 vuotta. Thomas oli ihan pikkuinen kun hanet adoptoitiin, ja han valitsi meidat eika toisinpain. Rottakodissa laitettiin masentunut pentu Robertin olkapaalle, ja pikkuinen kaipasi niin rakkautta. Han alkoi heti nuolemaan Robertin naamaa ja sukimaan hiuksia. Eihan me voitu sanoa ei talle pienelle ihmeelle :D Ja kun Porter tuli kuvioihin, muuttui Thomas taysin! Villi pieni mieshan sielta paljastui. Thomas on nykyaan leikattu, ja tosi rauhallinen vanhoilla paivillaan. Han on siita ihana etta on aina rakastanut meita ja pitaa tosi paljon ihmisista ja hanta on helppo kasitella. Olen monesti miettinyt jos alkaisin kiertelemaan Thomasin kanssa ja opettamaan niin lapsia kun aikuisiakin rotista jne. Thomas olisi siihen juuri sopiva. Thomas hyppaa joka aamu mun syliin ja vaatii etta rapsuttelen hanen paata. Han tulee toimeen melkein kaikkien rottien kanssa; onhan han jo tavannut nelja ja kaikkien kanssa on mennyt hyvin. Jopa Ruyter (joka ei tykkaa Corneliasta) tulee toimeen Thomasin kanssa. Robert on sanonut etta kun on Thomasin aika lahtea, se tulee olemaan todella surullinen paiva. Joskus mietin etta voiko parempaa rottaa olla olemassakaan? Siina oli nyt sitten nama tamanhetkiset. Tallainen pieni esittely :D Minapa jatkan tassa nyt laksyjen tekoa.

Rakkaat rottani, rotta rakkaani.

Katsoin kuvia rotskuleistani. Onpa ikava joitain niista ketka menehtyivat tana vuonna. Kyllapa ne rotat on vaan niin ihania <3 Kuvia mun lapsista ;D Ellis, joka lopetettiin jouluna viime vuonna. Ellis oli 2 vuotta, eli han kerkesi elaa vanhaan ikaan ja eli hyvan elaman. En osaa kuvitella etta koskaan tulisi olemaan samanlaista pakkausta kun Ellis. Wilhelmina (Ellisin sisko), joka lopetettiin taman vuoden Helmikuussa. Willella oli kasvain joka vaikutti siihen elaman laatuun. Wilhelminakin oli 2 vuotta, vahan paalle 2. Hirveen mukava rotta, tykkas kaikista ja antoi aina pusuja! Ja repi mun hiukset monesti koska han tykkasi sukia niita :D Porter, joka nukkui pois oman kodin rauhassa Tammikuussa. Porter eli vain 1,5 vuotiaaksi. Porterin edelliset omistajat vaikuttivat asiaan syottamalla hanelle tosi huonoa ruokaa eika hanta kohdeltu kovin hyvin. Porter oli siis aina vahan ujo, mutta kylla rotta rottaihmisen tuntee, koska mamman seura kelpasi aina valilla ;D Isukin syliin ei Porter kovin mielellaan mennyt. Porterin siskokin kuoli samoihin aikoihin, nain kerrottiin meille rottakodista, eli siella oli huonot geenitkin. Porter sairastui korvatulehdukseen. Soi laakkeita, mutta kun oli tarkoitus menna yhtena paivana uudestaan tutkimuksiin, niin ei keretty. Porter kuoli paiva ennen laakarintarkastusta. Roger, joka lopetettiin kesakuussa. Sydanvaivojen takia. Laakkeet auttoivat vain hetken, ja sitten se alamaki taas alkoi. Jos pitaisi yhdella sanalla kuvailla Rogeria niin se sana olisi ILOPILLERI. Koska tama rotta oli aina hyvalla tuulella, aina pirtea (siksi tiedettiinkin etta nyt on jokin vialla kun Rogerin luonne alkoi hiipua) ja muutenkin vaan niin mukava. Roger piristi mua useammat kerrat pelkastaan olemassa olollaan. Ja niinhan sen kuuluukin olla :) Ajattelin nyt lisata tahan kaikki muutkin keta meilla on ollut iloa tuntea ja rakastaa :) Garbo, yksi meidan ihan ensimmaisista rotista. Garbo oli tosi ujo, eika kauheasti tykannyt Robertista, mutta Robert vietti vahan lisaa aikaa hanen kanssaan ja sekin suhde kukoisti sitten :) Garbo oli tosi ihana. En tieda miten muuten kuvailisin hanta. Ihana on hyva sana! Garbo piti lopettaa samoista syista kun Wilhelmina. Garbo oli 2,5 vuotias. Siita kului juuri 2 vuotta. Nixon (Garbon sisko) oli meidan toinen ensimmaisista rotista. Eli Nixon ja Garbo ovat kaikista ensimmaiset keta meilla oli. Nixon oli hauska rotta. Sellainen vauhdikas! Ja hirvean ystavallinen mulle ja Robertille, muttei muille. Muut vahan ujostutti Nixonia. Nixon on ehka mun lemppari rotannimi mika meilla on ollut. Se on saannut netissa rottapiireissakin ylistysta ;) usein mietin Nixonia. Nixonilla oli aivolisakkeen kasvain, jota pystyy hetken hoitamaan laakkeilla. Nixonille laakkeet ostivat muutaman kuukauden lisaaikaa, mutta lopulta hanetkin oli lopetettava. Nixon oli melkeen kolme vuotias. Nixonin poismenosta on kohta 2 vuotta. Squeaky, hassu pieni mies. Han ei meilla kovin kauaa pyorinyt. Netti-ilmoituksesta loysin Squeakyn ja toisen rotan, ja tartuin heti toimeen. Pikkuisella oli kirppuja ja kauhea keuhkojen tulehdus. Ne hoidettiin heti pois. Ikava kylla, Squeakyn terveys ei koskaan oikeen palannut ennalleen, ja han nukkui pois kotona. Elainlaakari arveli etta stroke teki tehtavansa. Squeaky oli 2. Asui meilla vain 2 kuukautta, mutta toi paljon valoa ja iloa meidan elamaan ne 2 kuukautta. Mulla on muistona vaaleenpunanen viltti jossa on Squeakyn tekemia pienia reikia :)Squeakya ei ole ollut melkeen kolmeen vuoteen, eli siita on jo aikaa. Dennis! Han tuli Squeakyn mukana. Oli varmaan jotain 3 vuotta kun hanet lopetettiin. Yhtena iltana vaan tuli akuutti reissu elainlaakarille eika mitaan ollut tehtavissa. Mutta Denniksella oli hyva elama. Han sai mita vaan halusi, niinkun kuvastakin varmaan nakee :D Densku otettiin aina sohvakaveriksi leffaa katsellessa. Kun Robert oli reissussa, mina ja Dennis nukuttiin yhdessa sohvalla. Dennis heratti mut aina nuolemalla mun naamaa. Densku tykkas katsoa ikkunasta ulos ja Robertia oli aina ikkunassa vastassa vanha mies, eli Dennis. Denskun poismenosta tuli asken 2 vuotta tayteen. Herman. Herman on yksi Robertin suosikeista, ja ymmarran hyvin etta miksi! Herman oli sellainen mukava rotta, ja tykkasi kaikista ihmisista ja kaikki tykkasivat Hermanista. Herman oli giganttinen, ja hanella oli suuri sydan. Pusuilta ei saastynyt kukaan! Herman aiheutti pienta paniikkia aina valilla, kun mamman silma valtti! Kerran Herman soi reian laatikkoon, koska laatikon sisaan oli tippunut ranch-kastiketta. Todellinen porsas :D Herman nukkui pois rauhallisesti kotona, ihan vaan vanhan ian takia :) Kaikista paras poismeno. Herman oli kuitenkin jo 2,5 vuotias. Tasta kului kevaalla vuosi. Smitty, Hermanin veli. Nukkui pois tasan kaksi viikkoa Hermanin jalkeen, samoista syista, ja oli saman ikainen. Mina pidin Smittya vierellani kun han nukkui pois. Smitty oli tosi fiksu rotta. Keksi etta sohvalta paasee alas jos tyontaa laatikon sohvalta, ja hyppaa sen laatikon paalle. Smitty oli mukava, muttei mikaan sellainen super huomionkipea. Katseltiin yhdessa telkkaa Hermanin poismenon jalkeen, ja Smittysta tuli vanhamiessohvaperuna. Ja siina ne edesmenneet nyt sitten olivat. Pitaisi varmaan omistaa tallainen naille ketka ovat viela elossa. Fredrickhan on Rogerin veli, ja Thomas asui aikoinaan Porterin kanssa. Ma niin rakastan rottia, ja jokainen niista on tuonnut paljon iloa mulle. Sanoisin etta olen muuttunut paremmaksi ihmiseksi pelkastaan rottien kanssa viettamani ajan takia :D