En saannut jaettua tata askeisessa postauksessa, joten tassa tulee mun lemppari Dickies biisi!

Lauantai

Nyt ei ole lauantai, nyt on keskiviikko, mutta viime lauantai oli tapahtumarikas. Ainakin kun ajattelee etta yleensa Robert on toissa lauantaisin, ja itse istuskelen koneella ja rottien seurana laiskotellen. Mutta lauantaina alkoi mun tie vapaaehtoistyohon! Pari kuukautta sitten hain San Diegon kaupungin elainsuojeluun vapaaehtoistyohon, ja viime kuussa kavin haastattelussa, jonka jalkeen sain tietaa etta paasin hakemaani tyohon, eli adoptio avustajaksi. Lauantaina oli infotilaisuus kaikille uusille vapaaehtoistyolaisille, jossa paastiin tutustumaan toisiimme ja elainsuojelukeskukseen. Siella opein ainakin sen etta puolen vuoden paasta avautuu 2 paikkaa joihin aion heti hakea, eli elainterapiayksikko ja pienelainhoitaja. Molemmissa kasitellaan jyrsijoita, ja vaikka mulla on monen vuoden kokemus koirista ja kissoista, niin luotan enemman mun kokemuksiin rottien kanssa, silla niiden kanssa tuo mun kokemus on ehka vahan enemman "hands on." Niita oon kuitenkin kasitellyt ihan yksin nyt yli kolmen vuoden ajan, kun taas koirat ja kissat usein jai vanhempien hoidettavaksi, vaikka tottakai monesti itsekkin kavin koirien kanssa lenkilla tai siivosin kissojen hiekkalaatikkoa. Infotilaisuudessa paastiin myos kiertamaan keskusta ja nahtiin vahan etta miten homma toimii "behind the scenes." Illemmalla oli vuoden ensimmainen hyva keikka! Kaydaan Robertin kanssa aika paljon keikoilla, mutta Tammikuu on vahan huono kuukausi kiertueille, silla suurin osa maasta karsii "oikeasta" talvesta ("oikea" siksi koska eihan joka paikassa ole samanlainen ilmasto. Meilla ainakin on nyt 20 astetta lampoa ja muu maa karsii lumimyrskyista) ja bandeja ei kiinnosta juuttua jonnekkin lumimyrskyyn keskella kiertuetta koska siinahan sitten menettaa rahaa, jne. Joten bandit harvemmin kiertelee tahan aikaan vuodesta. Kesalla sitten taas on keikkaa joka viikolle melkeen. Tama bandi joka nahtiin on kuitenkin Los Angelesin alueelta kotoisin, joten niita nyt ei kauheasti haittaa ajaa tanne, varsinkin kun meilla on samat kelit ja ajomatkaakin on vaan sellaset 2 tuntia. The Dickies on kyseessa oleva bandi, ja bandi onkin ollut kasassa jo 70-luvun. Tassa mun lemppari Dickies biisi: Oli hyva keikka, tosin olin vahan yllattynyt siita miten paljon porukkaa siella oli. Mutta toisaalta, vanha bandi + lauantai-ilta = ei mikaan ihme etta koko fanilauma oli paikalla. Robert osti mulle t-paidan, ja AINA kay niin etta meilla on samat t-paidat. Eri variset talla kertaa, onneks! Mutta niin se kait on, kun tykkaa samoista bandeista niin tulee valilla hommattua samoja paitoja. Ei siina mitaan, ollaan kun vanha aviopari, mutta ehka vaaaahan kuulimpi! Kello on nyt 10 aamulla, ja tiedan....mita ihmetta teen hereilla? En nyt jaksa vastata siihen kysymykseen, mutta siihen liittyy lisaa vapaaehtoistyota ja Robertin erikoisia tyoaikoja, ja ehka kirjotan mun eilisesta workshopista vahan viela tanaan. Nyt on kuitenkin aamupalan aika. Ja aamupalallahan tarkotan tietysti jotain niinkin epaterveellista kun mikropizza ja eilinen iso kola jonka kavin nappaamassa mukaani tuosta 7-Elevenista. Hei, oon lomalla. Sillon saa porsastella. Hyvaa iltaa/paivaa teille kaikille!

Los Angeles

No oho, on vahan kestanyt kirjottaa kyseisesta reissusta! En oo vaan kerennyt kun Robertilla on ollu kaikenlaisia erikoisia tyoaikoja ja mullakin on ollut yllattavan paljon menoa. Mutta tassa olisi nyt kuitenkin pieni wrap up yhdesta mukavasta keskiviikosta. Eli lahdettiin kolmestaan, mina, Robert ja yks meidan ystava Los Angelesiin paivaksi. Meilta menee ehka joku 2 tuntia ajaa sinne, eli aika lahella ollaan. Ensimmaisena kohteena meilla oli La Brean tervahaudat. La Brean tervahaudoilta on siis vedetty useampi jaakauden aikana elaneen elaimen luuranko, ja siella on pari viela tanakin paivana aktiivisena olevaa tervahautaa. Tervahaudat olivat siis sellaisessa isossa puistossa ja puistossa oli myos museo, jonne kyseiset luurangot viedaan naytille ja tutkittavaksi. Esilla oli sapelihammaskissoja (luit oikein; kissa, ei tiikeri. Museossa opittiin etta tiikeri ei ole oikea nimike naille elaimille), hirviosusia (pakko katsoa naita nimia wikipediasta, koska en oo koskaan kuullukkaan naita Suomeks :D), tylppakuonokarhuja, esiaikaisia hevosia, mammutteja ja mastodontteja (ja kolumbianmammutit ovat jotain aivan jarkyttavan isoa!) ja pari muutakin isoa elainta. Kaikista "pelottavin" mun mielesta on ehka Megatherium, eli jattimainen laiskiainen. Ne oli sellasia karhunkokosia laiskiaisia. Voitte varmaan kuvitella. Olin aivan innoissani kun paasin vihdoinkin kaymaan kyseisessa museossa. Mua on aina kiinnostanut elaimet ja miten eri elainlajit ovat kehittyneet aikojen myota, ja myos luut ja raajat ja niiden funktiot eri elaimissa. Ehka se on se syy minkatakia pyrin elainhoitajan hommiin. Muutenkin luut ovat sellainen asia mika kiehtoo. Oon vahan kade niille ketka niita kerailee! Tassa vahan kuvia Page museosta: Museon jalkeen huristeltiin Sunset Boulevardille. Oltiin paatetty syoda Rainbow'ssa. On jotenkin siistia etta kaikki nuo ikooniset paikat on vielakin pystyssa; Whiskey A Go Go, Rainbow, Roxy, Viper Room... Key Club ilmeisesti meni kiinni, koska jotain tosi douchen nakosta paikkaa siita oltiin tekemassa kun kaveltiin siita ohi. Rainbow oli jotenkin upee. Naki heti ettei kyseiselle paikalle olla tehty minkaanlaista entisointia, vaan paikan historia on sailynyt. Kun kavin ylakerrassa etsimassa vessaa, pystyin kuvitella kuinka takkuhiuksiset groupietytot polttivat tupakkaa ylakerran kaytavissa sillavalin kun klubissa soi rock n roll. Seinilla oli kuvia jotka muistuttivat menneista ajoista. Paikan omistaja oli siella, ja kuulemma mielellaan vastaa asiakkaiden kysymyksiin paikkaa koskien, mutta ei koskaan saatu mahdollisuutta kysya mitaan. John Belushi syo viimeisen ateriansa taalla, pyodassa numero 16, ja oltaisiin haluttu tietaa etta mika poyta oli numero 16. Meidan poydan ylapuolella oli kuva Lita Fordin pyllysta. Bonuksena oli tietysti se, etta ruoka oli hyvaa! Pitihan sita nyt yks kalja juoda kans, oltiinhan me sentaan Rainbow'ssa! Kun mahat oli vihdoin taynna, kruisailtiin pitkin Sunset Boulevardia, ja tuli pari hyvinkin tuttua paikkaa vastaan, kun onhan sita tullut kaytya pari kertaa aikasemmin, ja muutenkin naita paikkoja nakee aina tv:sta. Oli jotenki kiva ajaa niinkin pitkaa ja kuuluisaa katua pitkin. Koska me kolme ollaan vinyylinortteja, niin paadyttiin Amoeba Music-levykauppaan. Jos nyt oon kuullut ihan oikein niin se on Pohjoisamerikan isoin levyliike, ja niilla on kolme liiketta. Tama Hollywoodin liike nyt ainakin oli isoin levykauppa missa oon itse kaynnyt. Se oli nyt ehka enemmankin levyjen supermarket. Ei meinattu ensin edes loytaa mitaan, mutta lopulta Robert sai mukaan Dictatorsin Bloodbrothers lp:n ja ma loysin vihdoinkin Jawbreakeria lp:na. Albumi nimelta Unfun. Oltaisiin voitu kierrella tata levyjen supermarkettia varmaan tuntikausia mutta kukaan meista ei oikeen jaksanut, niin lahdettiin pois. Tarkotus oli kayda viela Walk of Fame'lla, ksoka meidan ystava ja kuski ei ollut koskaan kaynnyt. Robertin kanssa ollaan kayty kerran. Ikava kylla, parkkipaikkoja oli tosi vaikea loytaa, ja kaikki maksulliset paikat oli 10 dollaria, eika ketaan huvittanut maksaa niin paljon. Muutenkin kello oli jo 8 illalla, ja haluttiin paasta kotiin ihmisten ajoissa, joten pitkan parkkipaikanetsinnan jalkeen paatettiin lahtea ajamaan kotiinpain. Onneksi L.A on niin lahella, etta uutta reissua sinne voi jo suunnitella! Oli erittain mukava paiva! Sellaista siis Losista.

Museopaiva ja Los Angeles unelmia.

Tanaan tuli vahan kuntoiltua. Pyorailin kaverin kanssa 3.3 mailia Balboa Parkiin ja 3.3 mailia takasin. Eli yhteensa 6.6, ja kun kaannan nuo mailit kilometreiksi, niin siina sanotaan etta ollaan tanaan pyorailty yhteensa 10 kilometria. Eli aika hyvin! Tiistaisin San Diegon laanin asukkaat paasee ilmaiseksi Balboa Parkin museoihin, joten kaytiin San Diego Natural History museossa seka Ruben H. Fleet Science Centerissa. Tuonne Nat Histroyyn oon halunnut jo pidemman aikaa, joten olin aika innoissani siita etta juuri se museo oli tanaan ilmanen. Harmi vaan etten paassyt oikeen perille siita etta missa ne kaikki taytetyt elaimet on. No, sain ainaki opittua vahan uutta tietoa dinosauruksista, seka nain tosi upean kokoelman paakalloista. Ja ah, niilla oli oikeen mahtava kokoelma jyrsijoiden kalloja! Tykkaan kayda tuollaisissa paikoissa. Nat Historyn jalkeen pidettiin pieni picnic lounas ja siita jatkettiin tuonne Science Centeriin. Siella oli ihan hirveasti lapsia kiljumassa, joten ei kauheasti jaksettu kierrella kyseista paikkaa. Mutta kaytiin katsomassa IMAXissa sellanen pieni dokumentti kun Unseen Worlds (vai olikohan se Unknown Worlds? jotain sinnepain kuitenkin!) joka kertoi elamasta ja ilmioista mita me ei paljaalla silmalla nahda, esimerkiksi sellaiset asiat mitka ovat meille liian nopeita (tiesitteko etta sudenkorennot voi lentaa ylosalaisin ja myos takaperin?!), liian hitaita (ruohon kasvu, esimerkiksi), liian pienta (voitte varmaan arvata mita kaikkea jannittavaa tassa osiossa naytettiin) tai meille kokonaan nakymattomia (erilaiset aallot ja sateilyt.) Oli siis todella kiinnostavaa! Nyt oon ihan puhki, vasyttaa mutta pitais tehda jotain ruokaa ja leikkia tassa rottienkin kanssa. Huomenna suuntana Los Angeles, ja nyt tietysti unohdin ladata sen kameran akun talle paivalle, joten koitan muistaa sen sitten huomiselle. Los Angeleissa ajateltiin kayda La Brean tervahaudoilla, Walk of Fame'lla tahtia katselemassa ja luonastamassa Rainbow'ssa. Jannaa! Mua huvittais kayda sellasessa liikkeessa kun Necromance katsomassa luita ja sailottyja elaimia, mutta ketaan muuta ei taida kyseinen liike kiinnostaa. Museum of Death on myos sellainen paikka missa haluttaisiin Robertin kanssa kayda, joten saa nahda paastaanko sinne asti huomenna. Niin ja Los Angelesista puheenollen, sain tanaan liput Conan O'Brienin nauhoitukseen! Eli parin viikon paasta on LA taas suuntana. Ihan kivaksihan tama loma muuttui loppujenlopuksi! Harmi etta joudun tekemaan lisaa paperihommia talla viikolla, mutta sitten voi taas huvitella lisaa. Morrrrjens. Koitanpa nyt huomenna laittaa sitten niita kuvia. Ehka.

hoh.

Jotenkin vahan harmittaa mainostella tata facebookin avulla, silla mulla on siella ehka eniten kuitenkin kavereita taalta Amerikanmaalta. Ja kun katselen noita statseja, niin suurin osa lukijoista (tai "lukijoista", eihan ne tata pysty lukea) on kuitenkin taaltapain. Kurjaa, mutten viitsi nyt kuitenkaan alkaa pitamaan tata Englanniksi. Eikohan ne mun kaverit tieda missa ma menen ja milloinkin, oon kuitenkin aika hyvaa ilmottelemaan olinpaikoistani ja kertomaan kuulumiseni niille keta ne kiinnostaa. Eri asia kuitenkin kun oma perhe asuu kaukana, ja siellapain saattaa olla muutama kaverikin keta saattaa kuulumiset kiinnostamaan. Tosin jos joku ylaasteaikainen perseennuolija sattuu tata lukemaan, niin yyyaaahh. Toivotaan ettei kukaan sellainen tata kuitenkaan lue. Niin ja mistapa nuo tietaisivat etta kyseessa olen edes mina. Etta nyt lopetan itseni imartelun ja alan kokkaamaan. Kellohan on jo dinner time taalla meilla, eli 5.45 illalla. Ruokaa ja pari Sinkkuelamaa jaksoa ja sitten rottailua. Toivotaan ettei toi Willien haava nyt repea...

Kivaa!

No heipa hei taas jalleen kerran. Toivottavasti edes joku lukee tata. Sitahan varten tama on taalla. Viikonloppu tuli ja meni, ja nyt on maanantai. Mutta ihan kiva sellainen, ainakin mulle, lomailijalle. Perjantaina uusittiin Robertin kanssa meidan elaintarhakortit. Eli nyt paastaan koko vuoden elaintarhaan niin paljon kun huvittaa! Meilla on aikasemminkin ollut tallaiset kortit, ja me asutaan kuitenkin tosi lahella elaintarhaa niin siella tulee kaytya useamman kerran vuodessa. San Diegolla on yksi maan parhaimmista elaintarhoista, enka yhtaan ihmettele miksi. Paljon uutta oli lisatty sitten viime kerran kun kaytiin, esimerkiksi koaloilla on nyt isompi ja parempi piha, pussiahmat ovat uusi lisays (aivan ihania!), ja muutenkin siella oli paljon uutta nahtavaa. Sitapaitsi oltiin siella vahan myohemmin joten paastiin nakemaan koalat hereilla, ja moni muukin elain joka nukkuu paivaunia oli hereilla, ja oli kiva kuulla elainten aania pimealla. Niin ja hei, kaljaakin saa meidan elaintarhassa! Paikallista jopa, joten pitihan sita nyt yksi Stone-panimon Pale Ale maistaa siina tarhaa kierrellessa! Paadyttiin elaintarhan jalkeen Lucha Libre-nimiseen Meksikolaiseen ravintolaan. Suosittelen etta etsitte kasiinne Man Vs. Food sarjan San Diego jakson. Katsokaa itse, niin naette minkalaista herkkua sielta saa. Se on sellanen San Diego staple, eli sinne ohjataan jokainen taalla ensikertaa kayva. Parissa baarissakin kaytiin pyorahtamassa, muutamassa sellasessa missa ei olla pitkaan aikaan kayty. Oli mukavaa. Tanaan, maanantaina, oonkin kaynnyt rannalla. Del Marin rannalla. Taalla oli vahintaan 20 astetta lampoa tanaan, joten liityin kaverin seuraan. Kaytiin vahan kavelemassa ja nain pari merielaintakin. Kuolleita tosin. Mutta kuitenkin aika jannittavaa aina kun nakee jotain sen tyyppista. Rannalle oli ajautunut pieni, kuollut rausku ja pari jonkun sortin ravun peraa. Jannaa! Mua ainakin kiinnostaa aina kaikki tuollanen. Harmittaa ettei ollut muovipussia tms mukana. Se rauskuhan olisi tietysti lahtenyt mukaan ja joutunut jonkinlaiseen purkkiin muuten.... No, pitaneet varautua paremmin tasta lahtien! Ja kun kerran oltiin samalla alueella, niin pyorahdettiin Robertin tyopaikalla! Sopivasti paasi mies tauolle ja istuskeltiin varjossa yhdessa hetken. Olipa muuten komea mies siella tiskin takana. En ole edes aikasemmin huomannut miten upeet pulisongit mun miehella on! Kylla kelpaa. Nyt illemmalla kun Robert paasee toista, ajateltiin kavasta meidan maanantaibaarissa. Kylla, meilla on eri baareja eri viikonpaiville. Ould Sod on sellanen ihana, pieni Irlantilainen pubi, jonka omistaa vanhempi Irlantilainen mies. Siella on maanantaisin halvat tuopit ja ilmanen jukeboksi. Ihanan hiljaista myos, etta pystyy ihan rauhassa keskustelemaan. Paria kaveria ollaan pyydetty mukaan tana maanantaina, joten saa nahda jos kukaan ilmaantuu paikalle. Kerron vaikka joku toinen kerta missa me kaydaan muina paivina. Ei nyt silla etta me joka paiva kaytaisi jossain, mutta on ihan kiva kun on eri paiville eri paikka, ettei aina kayda samoissa. Nyt joudun lahtea etsimaan taydellista sukkaa. Nimittain meidan Wilhelminalla on ISO haava kasvaimessa, ja vaikka se nyt tanaan onki vahan paremman nakoinen kun eilen, niin hirvittaa mahdollisuus siita etta se repii sen auki uudestaan. Pikkunen joutui nukkua sukka hameena viime yon, ja vasta tunti sitten otin sukan pois. Nyt ei meinaa mikaan sukka sopia kunnolla, mutta onneksi ressu on nyt nukkumassa, niin ehkei sukkaa tarvita. Kunhan muistan tarkistaa valilla ettei haavaa revita. Kurjaa etta tyttorotille tulee noita kasvaimia. Jos joskus hankin tyttopentuja, niin vien ne takuulla leikattavaksi. Kasvainten mahdollisuus pienenee 80 prosentilla, eli kannattaa. Mut tama oli nyt tassa talla kertaa. Pitaisi ehka paivittaa kuvien kera, eihan taman lukeminen nyt muuten varmaan ole kauhean jannaa. Kunhan muistan ladata kameran akun, niin alan laittaan tanne kuvia. Terrrrrrrve ja heipahei!

Uusi vuosi.

Sehan pyrahti nopeasti. Ja taas onnistuttiin viettamaan oikeen mukava sellainen. Mina, mies ja naapuri mentiin kaverin luo, ja siella oli oikeen kunnon tarjoilu. Herkkuja oli niin etta juhlavaki valitteli kotimatkalla sita kun oltiin syoty liikaa. Naapuria oksetti jopa. Sanoisin etta tama on merkki onnistuneesta ruokatarjoilusta. Juhlan emanta yritti viela tyrkyttaa lisaa ruokaa meille ennen kun lahdettiin kotiin. Mutta olihan siella muutakin kivaa kun pelkkaa ruokaa. Shamppanjaa ja kaljaa, sadetikkuja ja karaokea. Oli oikeen hauskaa viettaa ihan vaan pienella porukalla. Eika naapuritkaan valittaneet vaikka karaokea vedettiin kolmeen asti! Ihan kiva. Ai niin, unohdin mainita kaikista parhaimman jutun: Jello Shots. Monet ovat varmasti nahneet sellaisia elokuvissa tms. No, se on ihan oikea juttu taalla. Niita tehtiin toissapaivana ja eilen saatiin sitten maistella niita. Tehtiin kirsikan makuisia vodka jello shotteja ja persikan makuisia rommi shotteja. Ai etta. Niita oli varmaan joku 30 kappaletta, ja ihan neljastaan kumottiin jokaikinen niista. Luulisi siis etta tanaan olisi ihan jarkyttava olo, mutta tekstin alussa mainittava ruokatarjoilu taisi vahan pelastaa kuitenkin. Paata kuitenkin sarkee vahan ja suuta kuivaa, mutta molemmat ratkaistaan tuolla gallonan vesipullolla joka istuu tassa vieressa! Meilla viime vuosi alkoi tosi huonosti kun Nixon-rottamme piti lopettaa tammikuun neljas paiva, ja viime vuosi myos loppui ikavasti Ellis-rotan lopettamisella. Mutta siihen valiin mahtui kuitenkin tosi paljon kivaa. Esimerkiksi mun haat! Se oli tietysti vuoden kohokohta. Mun mies ei oo kauhee herkistelija, mutta sina paivana sekin huokaili sita miten ihana paiva oli ollut. Siita tietaa etta on ollut onnistunut paiva. Valmistuin myos nyt kesalla, mutta alkaa kysyko etta mikska ma valmistuin. En yhtaan mikskaan. Mutta joku Language Arts & Communications tutkinto mulla on. Se tarkottaa vaan sita etta luin paljon tiettyyn kategoriaan kuuluvia kursseja. Kuulemma tuollaisella tutkinnolla kuitenkin saa jotain aikaseks, mulla pitaisi olla paremmat mahdollisuudet saada toita sen takia. Sitten kun se aika tulee, siis. Mentiin mun valmistujaisten kunniaks pizzalle, ja sehan kelpas mulle oikeen hyvin. Robert taytti 30 kesalla, joten aika paljon juhlia oli. Kaytiin kahdestaan Las Vegasissa juhlistmassa, ja juhlan kunniaksi otettiin vahan parempi hotellihuone. Eli sellanen missa oli poreallas huoneessa. Siella tuli vietettya paljon aikaa kaljan ja saippuakuplien kera. Vuoden toinen puoli oli erittain kurja kuitenkin. Koulussa meni TODELLA huonosti, ja opintotuki jai saamatta ja meilla oli aika koyhaa. Onneksi kuitenkin mulla on sellaiset ihanat isovanhemmat ketka auttoivat kaikista koyhimman hetken yli. En tieda miten olisin jaksanut ilman isovanhempien avustusta. Alkoi jo vahan masentamaan se tilanne. Vaikka tama vuosi alkaa aika samanlaisissa merkeissa, olen kuitenkin hyvin toiveikas tasta vuodesta. Sehan on kuitenkin vasta alkanut, ja elamahan on vahan sita mita siita tekee, niin nyt voi taas alottaa alusta ja koittaa menna eteenpain vahan paremmalla asenteella. Katsotaan jos onnistuu. Tiedan kuitenkin etta kohta meidan on sanottava hyvastit Wilhelmina-rotalle, ja ajatus siita ahdistaa ja itkettaa, mutta sehan ei katso aikaa. Kun on mentava niin on mentava. Onneksi meidan pojat on kaikki viela sen verran nuoria etta tata asiaa niiden kannalta mietitaan vasta tahan aikaan ens vuonna! Hyvaa uutta vuotta teille!