Gubbe.

 Whaddap?! Tulin valittamaan koska mitas parempaakaan sita ihminen keksis vapaapaivanaan? 

Miks on nyt nain etta joka helvetin kerta viime aikoina kun oon menny pyykkituvalle tai vaikka roskiksille niin tuo yokottava aamutakkiinsa pysyvasti jumittunut naapuri on taimaa omat ulkoilemisensa just sille hetkelle? Joka kerta kun vien roskia, niin han avaa niin vieraanvaraisesti autotalliaan. Jos oon pyykkituvassa niin johan alkaa tupakkahammasta kolottamaan ja herra ilmestyy paikalle. Robertille se ei ikina sano mitaan, Robert oli itseasiassa tassa yks ilta siina sen autotallin vieressa polttamassa piippua ja ukkeli tuli sielta, hetken katteli etta JOKU ROSVOKO TAALLA POLTTELEE mutta ku naki etta se oli Robert nii ei sanonu edes hei, vaan pisti heti autotallin oven kiinni. Jos mina meen siita ohi, niin johan on puheliasta vakea herra. Vein roskia kerran kesken tyopaivan ja aija vaan alko avautua pandemiatuntemuksistaan. Meilla ei todellakaan oo sellanen suhde tahan naapuriin joka millaan tavalla antais ymmartaa etta voi alkaa avautua tallasista asioista. Ei itelle tulis koskaan mieleenkaan alkaa tilittamaan Bathrobe Billille tallasista jutuista. Oon nyt alkanu ottaan kuulokkeet mukaan pyykkitupaan koska yaaaakk. 

Vanhemmat miehethan on tunnettuja siita etta naisten/naisoletettujen pitais aina tuntea jotain kiitollisuutta siita jos ne on tehny jonkun hyvan teon, niin mietin etta josko se sen takia on tollanen aklo mulle. Kun se kerran vuonna 2010 (niin. 11 vuotta sitte) soitti poliisille koska meilla oli tirskistelija ikkunassa. MUTTA NIINHAN SE KUULUKIN TEHDA. Olit sina ite mies, nainen tai joku muu niin kylla kait sina soitat poliisit jos naet jonku tiirailemassa naapuris ikkunaan? Tama mies ottaa asian monesti esille, niinkun se oottais jotain pokaalia. Oksettaa. Koen asian olevan erityisen triggeroivaa, koska se on sellanen asia minka yli oon onnistunut paasemaan, niinpa asiasta ei tarvi kauheasti jutella enaa ja arsyttaa etta joku jota en edes tunne kunnolla haluaa kaivella asiaa koska silla on joku tarve tuntea olonsa sankariks. Tai nain ainaki ite koen asian, ja spekuloin nyt siis etta sen takia ukkeli haluaa jutella ja tehda tuttavuuttaan etta vois saada jonku kiitoksen. Sen pitais riittaa etta kiitin sita sillon ykstoista vuotta sitte. 

Se on muuten aika janna juttu etta nain aikuisenaki edelleenki tuntuu silta etta jotku ihmiset on liian vanhoja hengailemaan sun kans. Niinku on mulla sellasia aitini ikasia kavereita, mutta jotkut vaan on liian vanhoja. Tuo aija on liian vanha, vaikka ite oonki jo 34. En tamankaan ikasena halua hengailla jonku kuuskymppisen saalittavan kylpytakkiritarin kans. En ees tiia minka ikanen se on, mutta jos se oli 10 vuotta sitte jo mun mielesta vahan creepy niin ei se kylla yhtaan paremmaks muutu tassa ajan myota. 

 

Hetkein mietein et uskallanko menna heittaan pahveja kierratykseen, mutta joudun meneen hakeen pyykit myohemmin narulta, ja siita on jo kaks tuntia sitte ku oon viimeks ollu tuolla ulkona joten eikohan tama onnistu ihan hyvin. Pistan kuulokkeet korviin ja sit vaan menoks. Nerve Agentsia taysille niin etta kuulo ja taju lahtee. 

I know the stripper's real name.

 En ikina kytke puhelintani koneeseen, enka oikeen tiia etta minkatakia. Onkohan ehka niin etta kun sielta puhelimelta niin katevasti muka laitailee kuvia jos silta tuntuu? Enpa oo silti saannu aikaseks teha juuri niin ja vaikka kannykalla jos tulee tanne naputtelemaan saa katevasti tietyt kirjaimet niin on sielta kuitenki jotenki liian "vaikeaa" tulla kirjottelemaan niinpa nama asiat jaa tekematta.

Nyt kuitenki sain aikaseks tuikata foonini tahan koneeseen ja niinpa sain hieman kuvia otettua sielta. Niita ajattelin nyt jaella tassa. 

Nama on syksylta. Kavelin silloiselta tyopaikalta kotiin auringonlaskun aikaan. Puisto oli viela sillon kiinni koska korona. Tuo vesitorni on todettu historical landmarkiksi ja joskus aikoinaan en uskaltanu kavella sen lahella koska pelkaan isoja asioita. Nyttemin voin ihan hyvin kavella vesitornin ohi mutta siina vieressa on sellasessa seinassa ampiaisenpesa etten siltikaan mee ihan siita vieresta. 

Tamakin yhtena aurinkoisena paivana viime vuonna kotimatkalla toista. Meade Avenue oli joiltain osin kiinni koska siihen rakennettiin rondelleja. Koska tulin toista keskella paivaa, pystyi myos seista keskella katua ja ottaa kuvia. 

Venesatama Coronadon ja San Diegon kaupungin valilla. Jostain syysta kaikki nama Coronadon kuvat ei tullu koneelle. Olipa ikavaa. Tarkotus oli tuona paivana vahan ajella siella mutta joudutiin heti pieneen autokolariin etta me kaannyttiin melkeen heti ympari ja mentiin kotiin. Robertilla oli pienen muotoinen PTSD tasta jonka jalkeen sita pelotti ottaa mut kyytiin. Nyt nayttais sentaan asiat olevan ihan normaalisti ja asia on unohdettu. Taisin tasta kirjottaa sillon kun se tapahtu.

Kaytiin Old Townissa syksylla pyorahtamassa. Ei oltu ennen sita oikeen uskaltauduttu mihinkaan, ei edes ulkoilemaan talleen. Syksylla alettiin vahan kaymaan kuitenki koska alko kotona oleminen kyllastyttamaan. Old Townissa on tallanen vanha hautausmaa, mita on aina mukava kayda ihailemassa.

Ocean Beach. 

Ensimmainen kuva on kun syksylla oli ihan hirvea maastopalo San Diegon laanissa. Se siis naky tanne meille asti ja savu taytti taivaan. Robertin vanhemmilla oli sahkot pois viikonlopun maastopalon takia. Harmi ettei nyt taaskaan muutama kuva tullu tuolta puhelimelta, koska olis ollu sellanen hieno savuinen auringonlaskukuva. Toinen kuva on tasta meian pihalta. Orava (jolla oli isot pallit) tuli istumaan makuuhuoneen ikkunan viereen. 

Kuolleiden muistoille; Glenn Abbey Bonitassa, minne on Robertin tati ja isovanhemmat haudattu ja tassa North Parkissa jokavuotinen muisto lentoonnettomuudessa menehtyneille. Tapahtu joskus seittemankymmentaluvulla muistaakseni, etta pienlentokone tippu North Parkin alueella ja monta ihmista kuoli siihen. Meian kavereiden talo on ihan tassa vastapaata, ja yks niista muistaa taman tapahtuman. 

Pioneer Park on puisto jossa on osa entista katolista hautausmaata. Jannaa on, etta puisto on ihan alaasteen vieressa ja siella lapset leikkii valitunneilla hautakivien lomassa. Puisto on varmasti aika janna yolla (jos ei pelkastaan sen takia etta siella on haudattu ihmisia, niin senkin takia etta siella asustelee aika jannaa porukkaa siella puistossa ja sen kanjonenissa.) Ylla myos Spruce streetin riippusilta, jota en oo viela kertaakaan uskaltanu ylittaa koska se heiluu ja mulla on ihan hirvea korkeanpaikankammo. Kadet ja jalat hikoaa jo kuvan katselusta. Viimenen kuva on Cabrillon sillasta joka menee moottoritien yli ja vie Balboa Parkista ulos kohti Bankers Hillin kaupunginosaa. 

Yhtena aamuna oltiin viemassa Rubya (<3) elainlaakariin ja rantaalueilla oli viela sumuista. 

Mun entinen tyopaikka oli tallasen korkean trendikkaan kerrostalon alakerrassa. En kaynny tuolla katolla kun yhen kerran koska en uskaltanu menna hissilla. Mutta pomo lahti mun kans koska sielta naki kun jossainpain Meksikoa oli maastopalo. Koko North Park naky sielta ihanasti. 

Vaan tallasia North Park kuvia mita oikeestaan otan itelleni, mutta sit naytan niita kuitenki vaikkei niissa oo mitaan jannaa enka oo mikaan taitava valokuvaaja. En oo mielestani edes mitenkaan hyva ottamaan tavallisia kuvia. Mutta naa tallaset on varmasti ihan kivoja niille ketka ei asu San Diegossa.

Syntymapaivan Children's Pool Beach kaynnit. Hylkeet siella kollottelee tyytyvaisina. 

Tallasta. Teemana siis ulkoilu, selvastikkin. Harmittaa ettei tuo puhelin jostain syysta antanu kaikkea tallentaa koneelle mutta tamakin parempi kun ei mitaan, nain muuten melko kuvattomassa blogissa.