Heipa hei.
Mitenkas kaikilla menee naina aikoina? Taalla menee ihan hyvin, kaikin puolin olosuhteisiin nahden. Robertin vanhemmat tietysti oli evakon partailla tassa jokunen viikko sitten johtuen Valley-maastopalosta tuolla east countyn puolella. Nain yhtena iltana kuvan nimenomaan Jamulista ja paatin soittaa ja kattoa miten siella meni. Siella oli sahkot pois maastopalosyista. Mutta nyt eilen kun katoin niin maastopalo oli suurimmaks osaks hallittu. 91 % ilmeisesti. Koska muuallakin pain Kaliforniaa, seka Oregonin ja Washingtonin osavaltioissa riehuu maastopalot talla hetkella, nakyy se savu avaruudesta ja se ylsi hetki sitte ihan Michiganiin asti. Linda kerto tanaan etta nyt se yltaa Suomeenkin se savu. Aikamoista!
Nainpa taas monen kuukauden evakoitumisen (ja erakoitumisen) jalkeen yhta kaveria. Kaveri, kenelle en oo muistaakseni keksiny mitaan blogilempinimea, oli huudeilla ja oli tulossa mokkihoperoks kun ei pysty nakemaan kavereita. Meilla on tuossa pihalla katoksen alla tuolit ja poyta, joten paatettiin etta jos ollaan turvallisesti niin eikohan se sovi etta hengaillaan jonku aikaa. Lysol-sprayattiin tuolit ja poyta, kasidesi oli poydalla ja tuolit vedettiin niin etta oli tarpeeks turvavalia. Ja molemmilla oli maskit paalla koko ajan. Tama on kolmas kerta koronan aikana kun oon nimeomaan hengaillu jonkun kans. Kerran oli kesakuussa kun Kanadalainen tuli mun tyopaikalle ja istuttiin sitte tunti tai kaks tyopaikan takana maskit paalla rupatellessa. Toinen kerta kun Ruotsalainen pyysi kissavahdiksi ja jouduin sen takia kaymaan sen kotona sillon kun se oli siella. Sisalla meilla oli maskit paalla, ulkona istuttiin sen verran kaukana toisistamme ja juotiin oluet niin maskit oli pois paalta. Nyt talleen talla kertaa. On jotenki hirveen omituista kun nakee Suomessa ja Ruotsissa tyypit hengaa ihan normaalisti (ymmarran tietenki etta siella ei ehka asiat oo ihan yhta kurjat kun taalla, varsinki Suomessa ja mun kotikaupungissa viela enemman specifically) ja ite joutuu keskustella terapeutin kanssa siita kannattaako oman mielenterveytensa takia edes vaivautua nakemaan kavereita jos se on ahdistavaa, vaikka siita tulee samalla hyva olo. Eihan se siis muuten olis ahdistavaa ollenkaan, mutta en usko tollasiin koronakupliin valttamatta. Me ei toittemme takia Robertin kans mielestani voida alottaa koronakuplaa, koska me tullaan niin paljo yhteyteen toisten ihmisten kans. Meilla esim. on nyt tallanen uus asiakas keta ei olla ennen nahty, mutta nyt viime viikolla on alkanu kaymaan tiuhaan tahtiin. Se on ihan vitun rasittava ja epamukava mies. Kysyin silta olisko silla maskia minka laittaa paalle ja se sano et ei oo nyt mukana, ja mita ma silla ku istun tassa pihalla. Minun turvallisuudellahan ei tietenkaan oo niinku yhtaan mitaan valia. Nuori oli sanonu samaa etta se mies oli tosi epamukava sitakin kohtaan. Tanaan se kavi taas se aija, ja pyysin sita ottamaan muutaman askeleen taaksepain etta voin turvallisesti ojentaa sille sen kassin. Yleensa jos pyydan maskittomia tekemaan nain, ne on ymmartavaisia ja tottelee ja on mukavia, mutta tama saatanan lahettilas itse mulkasi tosi rumasti. Siis en tajua tallasta ollenkaan. Kysyisin etta minka kiven alla herra on asunut viimeset puoli vuotta mutta eihan tollaset siis yksinkertasesti valita. Ne on paattany etta vaara on ohi ja on ok kayttaytya ku mikaki paskakasa. Han ajaa sitapaitsi mersulla ja kayttaa amexia. Siina on ihan tarpeeks douchebagin merkkeja.
No joo. Talla viikolla kolme vapaata! En tiia mita teen niilla kahella muulla. Huomenna ainaki terapia ja sit varmaan jotain hengailua Robertin kans. Kaytiin viime vapaalla hautausmaalla! Tykkaan ihan oikeasti hautuumaista. Ne on kauniita ja hiljasia. Niissa harvemmin tormailee tyypeihin. Kaytiin kattomassa missa Robertin isovanhemmat isan puolelta on, ja loydettiin sen tatiki siina samalla. Pitaa joku kerta vieda kukkia, nyt kun tiedetaan missa ne on. Robertin aitin perhe on pohjois Kaliforniassa, niin niita ei tuu moikattua. Menisin mielellani uudestaanki, ja haluaisin loytaa jostain sellasen paikan missa voi sytyttaa kynttiloita perheelle joka on haudattu muualle. Ainakin Ruotsissa kun asuin niin siella oli keskella hautausmaata sellanen pieni lyhtykoppi mihin sai laittaa kynttilan jos perhetta oli muualla ja me tietenki Suomalaisina hautausmaalla jouluisin kavijoina laitettiin sinne kynttilat edesmenneille Suomessa olleille perheenjasenille. Tuosta hautausmaa jutusta on tullu erityisen tarkea mulle nyt kun oon asunut ulkomailla jo pitkaan. Terapeuttikin tykkas etta onpa ihanaa. Juteltiin perheesta ja kuolemasta viime viikolla ja se oli kiinnostavaa :D
No joo. Olkoon tama nyt tassa.
Ps. tein eilen lasagnea kolmannen kerran elamassani. On menny monta vuotta naiden kolmen kokeilun valissa. ONNISTUIN ENSIMMAISTA KERTAA. Tein tietenkin silleen pohjoiseurooppalaiseen tapaan etta brunsaassit feat "jauheliha" ja juustokastike. Ai helvetti ku oli ihanaa.
