Paatin vaha switch gears tuon ruotsinkielisin blogin kans ku se oli nii ahistava ja hirvee ensin :D
Nyt aattelin olla vahan tallanen huumorimies ja alkaa kirjottaan mun maailman tylsimmista tyosta :D Koska miks ei. Voihan se olla jonku mielesta tosi jannaaki etta miten niita leipia tehaan ja millasia tyyppeja siella kay ja varsinki nain koronanaikaan.
Taalta siis sinne. Vi ses dar!
Sunday, May 17, 2020
Monday, May 11, 2020
I jacked off to Dee Dee Ramone.
Whaddap?!
Mihin jaatiin? Ei varmaan mihinkaan. Ei oo taaskaan mitaan kerrottavaa mutta onnistun varmaan venyyttamaan taman taas jotenki pitkaks. Niin tuntuu aina kayvan. Toisaalta, onko nama koronapaivitykset nyt edes yhtaan erilaisia kun ne sita edeltavat? Aika samaa tylsaa paskaa, sanoisin.
Mahan en tee toita millekkaan isolle firmalle kuten esim. Robert, vaan teen toita naimisissa olevalle pariskunnalle. Eli oon siis pienyrityksessa hommissa. (Ja oon itseasiassa ollu kaikissa mun amerikan toissa nimenomaan hommissa pienyrittajilla.) Se meinaa sita etta Robert on saannu vaikka mita bonuksia yms "korvauksia" siita etta se riskeeraa terveyttaan niin etta joku saa lamminta kanaa delitiskilta. Mika siis on tietenki hyva juttu, koska mun tyothan meni vaha toisin pain, etta ei ollu oikeen varaa antaa kaikille tavallisia vuoroja jne. Olinhan vaan 15 tuntia viikossa toissa monta viikkoa putkeen. MUTTA nyt ne mun pomot oli vihdoinki saannu jonku tallasen koronalainan mika oli tarkotuettu just pienyrittajille. Siita lainasta pitaa kayttaa 75% kaheksan viikon sisalla, ja se pitaa kayttaa just tallasiin tyokuluihin kuten palkkoihin jne. Jos voi todistaa etta on tehny just niin, niin sita ei tarvi maksaa takas. Tai ainakaan sita 75% ei tarvi maksaa takas. Sehan on aika siisti homma. Etta viime viikko ja nyt myos tama viikko on vihodinki tayttyny tyolla. Ei mulla joka paiva oo mitaan kaheksan tunnin vuoroa, silla me ollaan auki vaan sellaset kaheksan tuntia paivassa, mutta kaikki saa nyt vahintaan yhen kaheksan tunnin vuoron viikossa, ja sit ne muut sellaset pidemmat vuorot on seittemaa ja kuutta tuntia. Ainaki kerran viikossa on jokaisella yks lyhyt paiva, sellaset nelja tuntia. Tanaan oli mun neljan tunnin vuoro. Tuntu ikuisuudelta vaikka oliki kiire.
Haluaisin valittaa ihmisten valinpitamattomyydesta mutta en oikeesti jaksa nyt. Olin niin pahalla tuulella kun tulin toista just tallasten runkkareiden takia, ja vasyin siita niin etta nukahin kesken paivaa sohvalle ja rotat oli viela sohvan takana hengailemassa. Nii etta. Nyt kun oon piristyny nii en viitti palata siihen, mutta jos vaikka vapaapaivana, eli huomenna tulis vaha vaahtoomaan. Sen sijaan hehkutan miten ihana ihminen Robert on; se ei edes tienny etta mua vitutti, mutta se toi silti mun lemppari suklaata kotiin toista <3 Ja sit se naki etta mulla oli inhottava rupi nilkassa, niin se toi vessasta Bepanthenia ja hiero sita siihen rupeen (han ei itse usko tahan Bepantheniin ollenkaan ja kutsuu sita mun suomalaiseks ihmevoiteeks.) Ja sit ku mentiin kaymaan kioskilla, niin pihalla seiso koditon mies joka kerto Robertille etta han ei halua rahaa, mutta voisko hanelle joku ostaa leivan. No Robert sitte osti sille leivan ku se kerran kerto haluavansa sellasen. Toivottavasti maistu. Tai, varmasti maistu kun sellasta kaipailtiin selvasti.
Kerronpa tassa nyt rehellisesti viela sellasen asian, etta oon innostunu yhtakkia sellasista kannabiskarkeista. Niita on paljo kivempi ottaa ku jotain piippua jossain kujalla. Voi syoda yhen sellasen ja sit hetken paasta ollaan jo sohvalla naureskelemassa jollekki typeralle sarjalle, tai sit oon rage twiittaamassa San Diegon kaupungille miten vitun typeria ne on ku nyt availlaan kaikkee ihan liian aikasin ja annetaan ihmisille sellanen false sense of safety. Ja kun se yks karkki riittaa. Oon myos mielestani ihan niinku natural koomikko kun syon sellasen karkin. Tai nauran omille jutuilleni. Nauranhan niille nyt nain muutenki, mutta karkin syonnin jalkeen oon tietenki erityisen hauska. Ei tulis ikina mielenkaan menna toihin karkki suussa niinku jotku tyokaverit, mutta kotona illalla ku alkaa nukkumaanmeno lahestya on ihan kiva joskus imeskella jotain karkkia. Yks ilta tassa oli jotenki ihanan rento olo ku makoilin sangyssa ja kuuntelin podcastia samalla ja nauratti. En oo tuntenu oloani niin rennoks kaiken taman koronan keskella kertaakaan. Etta on kait niistaki jotain hyotya. Monethan syo sellasia just sen takia. Mina nyt lahinna joskus iltasin ku ei oo parempaakaan tekemista ja aamulla ei tarvi mihinkaan.
Nii ja sit sellanen, et en oo ikina ollu mikaan jumppaaja. Ja ahistaa aina sellaset ihmisten kehuskelut jumppailuistaan. Tyokaveri kerran kysy etta Jenny, etko ookki musta ylpee ku juoksin yheksan mailia eilen. No en erityisemmin koska miks kukaan juoksee yheksan mailia ja miks mulle kerrotaan siita ku kaikki tietaa etta oon yhta sujuva liikkuja ku joku tiiliskivi. No jokatapauksessa nyt oon sitte melkeen kaks kuukautta tassa kavellen menny toihin ja takas, ja alkaa vituttamaan se ettei loput kropasta matchaa saariin ollenkaan. Nii vissiin joutuu nyt sit joogailla oikeen kunnolla tms ettei ois sellasen cake popin nakonen etta pelkkaa taikinaa ylaosassa ja tikku perseessa. Hyvin oon jaksanu, koska on oikeesti ollu niin tylsaa ja vituttanu etta on vaan ollu pakko. Tein niin kovaa toissapaivana etta venahtin lihas niskassa. Seuraavana paivana veivasin 45 minuutin venyttelyn niin johan lakkas sekin kipu.
He va he. Pitaisko ottaa karkki? Robert varmaan soi ne kaikki. Kurkkuki on vaha kipee. Korona? Ei varmaan (toivottavasti.)
Mihin jaatiin? Ei varmaan mihinkaan. Ei oo taaskaan mitaan kerrottavaa mutta onnistun varmaan venyyttamaan taman taas jotenki pitkaks. Niin tuntuu aina kayvan. Toisaalta, onko nama koronapaivitykset nyt edes yhtaan erilaisia kun ne sita edeltavat? Aika samaa tylsaa paskaa, sanoisin.
Mahan en tee toita millekkaan isolle firmalle kuten esim. Robert, vaan teen toita naimisissa olevalle pariskunnalle. Eli oon siis pienyrityksessa hommissa. (Ja oon itseasiassa ollu kaikissa mun amerikan toissa nimenomaan hommissa pienyrittajilla.) Se meinaa sita etta Robert on saannu vaikka mita bonuksia yms "korvauksia" siita etta se riskeeraa terveyttaan niin etta joku saa lamminta kanaa delitiskilta. Mika siis on tietenki hyva juttu, koska mun tyothan meni vaha toisin pain, etta ei ollu oikeen varaa antaa kaikille tavallisia vuoroja jne. Olinhan vaan 15 tuntia viikossa toissa monta viikkoa putkeen. MUTTA nyt ne mun pomot oli vihdoinki saannu jonku tallasen koronalainan mika oli tarkotuettu just pienyrittajille. Siita lainasta pitaa kayttaa 75% kaheksan viikon sisalla, ja se pitaa kayttaa just tallasiin tyokuluihin kuten palkkoihin jne. Jos voi todistaa etta on tehny just niin, niin sita ei tarvi maksaa takas. Tai ainakaan sita 75% ei tarvi maksaa takas. Sehan on aika siisti homma. Etta viime viikko ja nyt myos tama viikko on vihodinki tayttyny tyolla. Ei mulla joka paiva oo mitaan kaheksan tunnin vuoroa, silla me ollaan auki vaan sellaset kaheksan tuntia paivassa, mutta kaikki saa nyt vahintaan yhen kaheksan tunnin vuoron viikossa, ja sit ne muut sellaset pidemmat vuorot on seittemaa ja kuutta tuntia. Ainaki kerran viikossa on jokaisella yks lyhyt paiva, sellaset nelja tuntia. Tanaan oli mun neljan tunnin vuoro. Tuntu ikuisuudelta vaikka oliki kiire.
Haluaisin valittaa ihmisten valinpitamattomyydesta mutta en oikeesti jaksa nyt. Olin niin pahalla tuulella kun tulin toista just tallasten runkkareiden takia, ja vasyin siita niin etta nukahin kesken paivaa sohvalle ja rotat oli viela sohvan takana hengailemassa. Nii etta. Nyt kun oon piristyny nii en viitti palata siihen, mutta jos vaikka vapaapaivana, eli huomenna tulis vaha vaahtoomaan. Sen sijaan hehkutan miten ihana ihminen Robert on; se ei edes tienny etta mua vitutti, mutta se toi silti mun lemppari suklaata kotiin toista <3 Ja sit se naki etta mulla oli inhottava rupi nilkassa, niin se toi vessasta Bepanthenia ja hiero sita siihen rupeen (han ei itse usko tahan Bepantheniin ollenkaan ja kutsuu sita mun suomalaiseks ihmevoiteeks.) Ja sit ku mentiin kaymaan kioskilla, niin pihalla seiso koditon mies joka kerto Robertille etta han ei halua rahaa, mutta voisko hanelle joku ostaa leivan. No Robert sitte osti sille leivan ku se kerran kerto haluavansa sellasen. Toivottavasti maistu. Tai, varmasti maistu kun sellasta kaipailtiin selvasti.
Kerronpa tassa nyt rehellisesti viela sellasen asian, etta oon innostunu yhtakkia sellasista kannabiskarkeista. Niita on paljo kivempi ottaa ku jotain piippua jossain kujalla. Voi syoda yhen sellasen ja sit hetken paasta ollaan jo sohvalla naureskelemassa jollekki typeralle sarjalle, tai sit oon rage twiittaamassa San Diegon kaupungille miten vitun typeria ne on ku nyt availlaan kaikkee ihan liian aikasin ja annetaan ihmisille sellanen false sense of safety. Ja kun se yks karkki riittaa. Oon myos mielestani ihan niinku natural koomikko kun syon sellasen karkin. Tai nauran omille jutuilleni. Nauranhan niille nyt nain muutenki, mutta karkin syonnin jalkeen oon tietenki erityisen hauska. Ei tulis ikina mielenkaan menna toihin karkki suussa niinku jotku tyokaverit, mutta kotona illalla ku alkaa nukkumaanmeno lahestya on ihan kiva joskus imeskella jotain karkkia. Yks ilta tassa oli jotenki ihanan rento olo ku makoilin sangyssa ja kuuntelin podcastia samalla ja nauratti. En oo tuntenu oloani niin rennoks kaiken taman koronan keskella kertaakaan. Etta on kait niistaki jotain hyotya. Monethan syo sellasia just sen takia. Mina nyt lahinna joskus iltasin ku ei oo parempaakaan tekemista ja aamulla ei tarvi mihinkaan.
Nii ja sit sellanen, et en oo ikina ollu mikaan jumppaaja. Ja ahistaa aina sellaset ihmisten kehuskelut jumppailuistaan. Tyokaveri kerran kysy etta Jenny, etko ookki musta ylpee ku juoksin yheksan mailia eilen. No en erityisemmin koska miks kukaan juoksee yheksan mailia ja miks mulle kerrotaan siita ku kaikki tietaa etta oon yhta sujuva liikkuja ku joku tiiliskivi. No jokatapauksessa nyt oon sitte melkeen kaks kuukautta tassa kavellen menny toihin ja takas, ja alkaa vituttamaan se ettei loput kropasta matchaa saariin ollenkaan. Nii vissiin joutuu nyt sit joogailla oikeen kunnolla tms ettei ois sellasen cake popin nakonen etta pelkkaa taikinaa ylaosassa ja tikku perseessa. Hyvin oon jaksanu, koska on oikeesti ollu niin tylsaa ja vituttanu etta on vaan ollu pakko. Tein niin kovaa toissapaivana etta venahtin lihas niskassa. Seuraavana paivana veivasin 45 minuutin venyttelyn niin johan lakkas sekin kipu.
He va he. Pitaisko ottaa karkki? Robert varmaan soi ne kaikki. Kurkkuki on vaha kipee. Korona? Ei varmaan (toivottavasti.)
Subscribe to:
Posts (Atom)